Korean kartta

25.11. Google maps lanseerasi tiekartat myös Etelä-Koreaan. Etelä-Korealaista tieverkostoa pääsee kummastelemaan ainakin toistaiseksi vain google mapsin etelä-korealaisessa versiossa, johtuen Etelä-Korean vientimuodollisuuksista, mikäli oikein ymmärsin. Alla olevaan karttaan on keskitetty Ajoun yliopiston alue.



Kuvissa alla on paistettuja ja paistamattomia mykyjä, jotka ovat täytetty jollain lihalla. Vaihtoehtoisesti niitä saa tilattua myös gimchi-täytteellä. Kyseiset mykyt ovat ihan hyviä ja käymme syömässä niitä karkeasti arvioiden kerran viikossa. Yhden lautasellisen hinta on jotain 2000-2500 wonia.

Lauran synttärit

Hups. Viimeisestä postauksesta on kulunut jo viikon päivät. Kuluneella viikolla oli tiistaina Introduction to Creative Engineering -kurssin lopputentti, mutta kurssista on vielä jäljellä projektiesitelmiä ja pallonvalintalaitekilpailu. Toisin kuin odotin, tentti ei koostunut monivalintakysymyksistä kuten midterm-tentti. Tentissä oli viisi varsinaista kysymystä ja yksi bonuskysymys, johon vaadittiin vastauksia muutamilla lauseilla. Laitteemme on ihan hyvässä mallissa, ja alla on nähtävillä video, jota käytimme meidän projektiesitelmässämme.



Kunnia videon teosta kuuluu Jeong Eunille. Kilpailu, jolla ratkaistaan koko kurssin kaikkien pallonvalintalaitteiden paremmuusjärjestys, pidetään kahden viikon päästä, 11. päivä joulukuuta.

Business Communications 2 -kurssi muuttuu joka luentokerta kiinnostavammaksi aiheeltaan. Viime torstaina saimme ohjausta siihen, millainen on hyvä avoin työpaikkahakemuskirje, ja samalla aiheella jatkamme kurssin loppuun asti.

Lauran syntympäivä oli jo keskiviikkona, 26. päivä, mutta aikataulusta johtuen juhlimme syntymäpäivää torstaina. Itse olin valmistautunut käymällä Ajoun yliopiston yhteydessä olevassa parturissa. Parturi maksaa 5000 wonia, eli tämänhetkisellä kurssilla noin 2,60 euroa. Hiukset lyhenivät kyllä, mutta ilman mitään hiusgeeliä hiuskuontalo on kohtalaisen korealaisen näköinen.
Lisäksi sain hankittua itselleni uudet kengät, pikkutakin, kravatin ja kauluspaidan Homeplussasta 139 000 wonilla, mikä on vähän yli 70 euroa - ja laatukin on silti huimasti parempi kuin jos suomalaisista tavarataloista samanlaisia saman hintaluokan tuotteita lähtisi hakemaan.

Menimme ensiksi Itaewonissa yhteen Meksikolaiseen ravintolaan, josta menimme takaisin Hoegi-dongille, Black Hole -anniskeluravintolaan.
Pienistä kommunikaatiomuureista johtuen tilasimme aluksi kolme kolmen litran tuoppia olutta vaikka halusimmekin vain yhden, mutta lopulta tuon olutmäärän hävittäminen ei ollut ongelma, koska paikalle saapui lähemmäs toista kymmentä juhlijaa ja peräti kaksi kakkua. Kakkujen päällä oli hedelmiä; kiivin, appelsiinin, persikan ja ananaksen siivuja - ja yksi tomaatti.

Black Holesta menimme vielä Noise Basementiin, jossa olimme myös edellisellä kerralla kun juhlimme yhden kaverimme synttäreitä. Seuraava päivä olikin sitten aika hiljainen. Kävin Lauran kanssa syömässä suhteellisen hyvää pitsaa yhdessä pienessä pitseriassa, joka sijaitsee ihan motellimme vieressä. Alla panoramakuva pitserian sisältä.

Lukukausi lähenee loppuaan ja 19. päivään on enää alle kolme viikkoa - aika todellakin menee täällä yllättävän nopeasti. Ensi viikolla on tosin tiedossa yksi isompi deadline C-ohjelmoinnin kurssilla ja ensi viikolla täytyy myös olla kirjoitettuna 30 lauseen aine Koreaksi. Aiheena on itsensä esittely.

Loppukevennyksenä reilusti ohi aiheen tällä kertaa uutisotsikoissa ollut kohtalaisen kallis työkalupakki, joka karkasi käsistä, ja joka myöhemmin saatiin taltioitua videolle. Jos ei maan kiertoradalle hukatut instrumentit kiinnosta, niin alla on kuva marraskuisesta auringonpaisteesta asuntolan katolta.

Mungyeong Saejae

Edelleen Lauran postauksia odotelessa, laitan tähän väliin hieman kuvamateriaalia parilta viime päivältä.

Introduction to Creative Engineering -kurssilla meidän pitää rakentaa pallonvalintalaite, joka erottelee toisistaan pingis-, golf-, tennis- ja pesäpallot. Kuvassa vasemmalla kuva laitteen tilasta perjantaina iltapäivällä. Kuten kuvasta näkyy, puusta ja pahvista rakennettu laite on maalattu tietoteekkarikillan värejä kunnioittaen mustalla.

Perjantaina illalla menin Lauran ja muiden Kyungheelaisten kanssa Yongsanin kauppakeskuksen elokuvateatteriin katsomaan Quantum of Solacen. Leffaan jäin kaipaamaan vanhemmille Bondeille ominaisia kummallisia vekottimia ja parempaa viihdettä syvällisen synkistelyn ja aikuismaisemman kokonaisuuden sijaan. Yongsanin kauppakeskuksen tapahtuma-aukiolle oli laitettu jo jouluvalotkin, kuten oikealla olevasta kuvasta näkyy.

On kyllä ollut hienoa huomata että täällä joulu on alkanut näkyä katukuvassa ja mainoksissa vasta tällä viikolla, eikä paria kuukautta ennen kuten Suomessa viime vuosina.

Toisin kuten Kiinassa, Koreassa julkisista vessoista pidetään huolta ja niihin jopa panostetaankin jotain. Alla oleva kuva ei ole asuntolan jääkaapista vaan Yongsanin kauppakeskuksen elokuvateatterin aulan käymälästä.

Koska olin perjantai-illalla mennyt Souliin ja ohjelmassa oli kuitenkin koulun järjestämä retki lauantaina, niin jouduin lähtemään Soulista aamulla kuuden aikaan. Lähtiessäni oli ulkona vielä ihan pimeää ja kadutkin olivat yllättävän hiljaisia. Alla oleva kuva on Guron asemalta noin seitsemän aikaan.
Olin kuitenkin ajoissa takaisin Ajoun yliopistolla. Meitä oli vajaa kaksi bussilastillista vaihto-oppilaita lähdössä tälle retkelle, joka suuntautui Mungyeong Saejaelle, joka on vuoristosola suurin piirtein keskellä Etelä-Koreaa.
Ennen solaa söimme lounasta ennalta sovitussa paikassa eräässä tienvarren ravintolassa, jonka yhteydessä oli myös matkamuisto- ja käsityömyymälä. Myymälässä oli kippoa ja kuppia joka lähtöön, kuten kuvista vasemmalta ja alhaalta näkyy.


Ruoka-annokset eivät olleet mitenkään erityisen koreasti katettuja, mutta ruoasta sentään tuli täyteen. Tarjolla oli porsaanleikettä (jälleen kerran), riisin ja gimchin kera.

Matkamuistomyymälän lisäksi läheisellä vanhalla kyläkoululla oli jonkilainen käsityö- ja elämyspaja, jossa "vaatetimme" pieniä muovisia patsaita liisteröimällä niiden päälle värikästä - kuulemma korealaista - paperia. Yllä kuva paljaasta muovipatsaasta ja oikealla kuva omasta tuotoksestani. Lopputuloksen arvioisin taiteelliselta kannalta turvallisen tylsäksi. Olisin hieman enemmän aikaa tarvinnut työn kunnolla loppuun saattamista ja viimeistä silausta varten.

Lopulta jatkoimme matkaa itse solaan. Kuvassa alhaalla on solan kolmesta portista ensimmäinen (ja ainoa jonka läpi lopulta kuljimme).


Portin sisäpuolella noin viiden minuutin kävelymatkan päässä oli pieni kylä, jonka käsittääkseni KBS pystytti tai restauroi erään suositun korealaisen draamasarjan kuvauksia varten. Kylässä leijui tekemällä tehdyn olemus, mutta maisemat olivat silti upeat ja kylän kujat olivat kyllä idylliset, mutta tosiaan jokseenkin elottomat. Alla kuvia kylästä.



Vähän jäi harmittamaan, että meillä ei ollut aikaa tutustua kaikkeen mitä alueella oli tarjota. Itselleni nappaaman esitteen mukaan ihan lähialueella olisi ollut ties kuinka paljon hienoja kävelyreittejä, ja vähän kauempana olisi ollut ainakin yksi temppeli. Mungyeongissa on myös kuumasta maanalaisesta lähteestä veden ottava kylpylä.

Lopuksi vielä kuva astetta katu-uskottavammasta menopelistä:

Talven merkkejä ja Donitseja

Vähän ikävystyttävän kuvan itsestään tulee antaneeksi kun postauksesta toiseen puhuu vain säästä, mutta mitään kummallisempaa kerrottavaa ei tässä parin päivän aikana ole tapahtunut.

Kuitenkin, mikäli kelikameroihin on uskominen, on Suomessa jonkinlaista loskaa tai lunta jo tienpientareilla. Tänään vähän kymmenen jälkeen kun C-ohjelmoinnin luennoilta pääsin ja lähdin Dunkin' Donutsiin hakemaan pahvimukista voittamaani keraamista mukia, tuli taivaalta alas jonkin sortin jäähileitä, jotka tosin sulivat heti kun maahan osuivat. Ilmeisesti talvi on tännekin tosiaan tulossa. Ulkolämpötilasta ei ole sen tarkempaa tietoa kuin mitä Google antaa, -1°C.

Vaikka Dunkin' Donuts on Yhdysvaltalainen brändi, on sillä nähtävästi suhteellisen tukeva jalansija Etelä-Koreassa. Ketjun kahviloita näkee aika monessa kadunkulmassa, ja lähin toimipiste on Ajoun yliopiston portista katsottuna melkeinpä tien toisella puolella. Myös Starbuckseja näkyy siellä täällä, lukuisten muiden pienempien kahvilaketjujen lisäksi. Kahvilakulttuuri on täällä selkeästi voimissaan. Mainittakoon, että Dunkin' Donutsissa lähinnä normaalia kahvia muistuttavan café americanon saa 3000 wonilla. Nykyisellä kurssilla se on 1,70 euroa.
Dunkin' Donutsilla on tosin tässä koko ajan ollut menossa jonkin sortin kultaisen pavun aarrejahti käynnissä. Kun tilaa normaalin kahvin tai jonkun muun juoman, joka kaadetaan standardiin pahvimukiin, voi mukin yläreunasta kaivaa esiin pikavoiton. Voittoja on 7 erilaista. Numerolla 1 saa ilmeisesti kultaisen kahvipavun, numerolla 2 espressokeittimen, ja niin edelleen. Numerolla 7 saa ilmaisen limonadin tai 1000 wonin munkin. Kuvassa oikealla kampanjan mainos Dunkin' Donutsin sivuilta ja alla kuva esiin kaivetusta voittonumerosta.

Lupaan, että seuraava postaus on jotain enemmän autenttista ja korealaista.

Edit: Myöhemmin päivällä taivaalta tuli ihan luntakin, mutta se suli heti kun maahan osui. Nyt perjantaina aurinko paistaa taas kirkkaalta taivaalta ja googlen mittari näyttää +6°C.

Lisää syksyisiä värejä

Hirveästi en ole ehtinyt ottaa kaikkeen koulun ja sen kerhojen toimintaan, mutta nyt viikonloppuna on tulossa yhden päivän retki Mungyeong Saejaelle, joka on vuoristosola suurin piirtein keskellä Etelä-Koreaa. Aikoinaan tämä solan läpi kulki merkittävä Yeongnamin tie Soulin ja Busanin välillä.

Täällä alkaa olemaan kohta ihan oikeasti kylmä. Tänäänkin sai harkita että laittaako kaulahuivin ja hanskat. Ilma on kolea, mutta tänäänkin aurinko paistoi kirkkaalta taivalta. Syksyn värikäs osuus menee todella nopeasti ohi. Alla olevan kuvan kelta-punainen väriloisto oli vain pari päivää sitten paljon kirkkaampi.

Luokan edessä ohjelmointia

Luulin että olisin jo ollut edes jotenkin perillä koreassa käytössä olevista opettamismetodeista, mutta tänään tuli vastaan jotain aivan uutta. C-ohjelmoinnin luennoilla kurssinvetäjä laittoi järjestyksessä listasta oppilaita koodaamaan luokan eteen jonkun pienen, omavalintaisen ohjelmanpätkän videotykin kautta valkokankaalle.
Ehkä tässä nyt oli tarkoituksena, että kussinvetäjä seuraa, että kaikki edes jotain koodia saavat aikaiseksi, mutta vähän omituiselta tämä metodi vaikutti.

Vähitellen alkaa periodin loppu häämöttää ja paineet kaikkien tiimitöiden valmiiksi saattamiseksi alkavat vähitellen kasvaa. Yllättävän nopeasti tämä aika on joka tapauksessa mennyt.

Asuntolan ilmoitustauluille on ilmestynyt lappusia, jotka kehottavat ilmottautumaan läsnäolevaksi asuntolaan joululoman ajaksi. Joululoma alkaa täällä joulukuun 19. päivän jälkeen ja jatkuu jonnekin helmikuun puoleenväliin. Lauran kanssa ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia sen suhteen, että missä olemme lukukauden lopun ja lähdön välisen kuukauden ajan, mutta eiköhän sekin ajan myötä selviä.

Loppukevennyksenä kuva ikkunanpesijästä roikkumassa köysistä asuntolan seinällä:

Leikkele höystettynä syksyn väreillä

Lauran pitäisi kirjoittaa seuraavasta Kiinan-matkan päivästä, ja sitä odotellessa voinen tarjota blogimme lukijoille silmänruokaa minun ja puolalaisen kämppikseni usein käyttämästä ravintolasta:


Kuvan reilunkokoinen porsaanleike maksaa 4500 wonia, ja sillä saa itsensä kyllä täyteen. Lisukkeeksi saa gimchiä, suolakurkkua ja jotain, mitä en ole vielä tunnistanut. Alla vielä lisäksi kuva korealaisesta ruskasta.

Kiinassa, osa 3

Sunnuntaiaamu ja kolmas päivä kiinassa lähti verkalleen käyntiin. Lonely Planetin Pekingin opasta apuna käyttäen suunnistimme itsemme aamiaiselle amerikkalaistyyliseen ravintolaan, joka sijaitsi jossain Tsekin tai Slovakian lähetystön lähellä. Matkan varrelle osui kadun varteen kasattuja kukkakekoja. Tiedä sitten mistä kukat olivat siihen tulleet ja minne ne olivat menossa, sillä lähistöllä ei näkynyt mitään paikkaa mistä ne olisi ylös kaivettu.


Ravintolassa söin varmaan rasvaisimman aamiaisen ikinä; pekonia, makkaraa, kinkkua ja munia sekä sulassa voissa kylpeviä paahtoleipiä. Kahvi oli kyllä hyvää.


Aamiaisen jälkeen suunnistimme taivaan temppelille. Temppeliä ympäröi vaikuttava puisto, joka itsessään on näkemisen arvoinen. Yllä oleva kuva on otettu puiston pohjoisen sisäänkäynnin liepeiltä.
Temppelin vaikuttavin rakennus on hyvien satojen rukoussali (vapaa suomennos). Wikipedian mukaan tämä puinen rakennus on laitettu kokoon ilman ainoatakaan naulaa. Kuvissa sali on oikealla ja alhaalla.


Hyvien satojen rukoussalista etelään on keisarillinen taivaan holvi, joka muistuttaa edellistä, mutta on hieman pienempi. Keisarillista taivaan holvia ympyröi kaikumuuri (vapaa suomennos). Alueella oli kuitenkin niin paljon muuta hälinää että mitään kaikua ei juuri aikaan saanut. Holvista kuva alla.

Keisarillisen taivaan holvista etelään on vielä pyöreän kummun alttari (vapaa suomennos), jolla keisarit rukoilivat suotuisaa säätä. Wikipedia kertoo Taivaan temppelistä enemmän.

Sunnuntain seuraava kohde oli Pekingin eläintarha, jonne otimme taksin. Matka kesti melko kauan, mutta toisaalta matkalla näki kaikkea mitä metroa käyttäen ei näkisi. Onkohan alla olevan kuvan rakennuksen suunnittelija ottanut mallia Dune-pelisarjan windtrapeista?

Eläintarha oli osittain hieman ränsistyneen oloinen, mutta osasto, jossa pandoja pidettiin, oli edes jotekin kunnossa.


Alla olevassa kuvassa on kuva hallista, jonka reunoilla on häkkejä, joista isoilla kissoilla on pääsy ulkopuolelle omiin aitauksiinsa. Satuimme paikalle juuri ruoka-aikaan. Halli oli todella karu.

Kenguruiden aitausta kunnostettiin ja kengurut joutuivat olemaan sisätiloissa.


Joiltain osin puisto kyllä oli ihan komea kävellä.


Lähdimme eläintarhasta ja päätimme mennä lähimmälle metroasemalle, joka oli noin puolentoista kilometrin päässä. Eläintarhan portin edessä oli tosin Tuk-tukeja, ja päätimme ottaa riskin ja lähteä noilla moottoripyörätakseilla metroasemalle. Otimme kaksi taksia, eli yhteen Tuk-tukiin survoimme kolme ihmistä, kuskin lisäksi. Matka taittui sujuvasti, ja vaikka toisesta taksista tippui ikkuna kadulle, se ei menoa haitannut. Pääsimme kuitenkin ehjänä metroasemalle. Alla lyhyt videopätkä Tuk-tukin kyydistä.

Menimme Dongsishitiaon pysäkille ja sieltä yritimme etsiä yhtä urheiluvaateliikettä, jossa yksi meidän porukasta olisi halunnut käydä. Löysimme liikkeen, mutta se oli kiinni. Lopulta eksyimme The Den -ravintolaan, joka on ilmeisesti kohtalaisen suosittu länsimaalaisten keskuudessa Pekingissä.
Söimme illallisen ja jatkoimme matkaa läheiselle Yashow Clothing Marketille.

Yashowilla oli myynnissä vaatteita, kenkiä ja laukkuja ja turistikrääsää. Kauppa koostui useasta pienestä täyteen ahdetusta loosista, joissa myyjät houkuttelivat asiakkaita huutamalla, vetämällä hihasta ja tuomalla tuotteitaan nenän eteen. Kaupankäynti tällaisissa paikoissa perustuu tinkimiseen, ja tinkiä saa todella ronskisti.
Tuotteet joko ovat aitoja (luultavasti tehtailta varastettuja) tai sitten taidokkaita kopioita. Kaikki merkit Louis Vuittonista Pumaan ovat edustettuina hyvin runsaalla tarjonnalla.
Laura vilkaisi yhden loosin yhtä käsilaukkua ja samalla silmänräpäyksellä myyjä oli heti vieressä: "Hello! Which one do you like? This one? Very high quality!" Laura kysyi hintaa ja ensin myyjä näpytteli laskimeen 840, ja heti sen jälkeen "Special price just for you", 410. Laura sanoi että maksaa korkeintaan 100 yuania, minkä jälkeen tajusimme että meillä ei edes ole niin paljon rahaa mukana. Lähdimme kävelemään ja joka askeleella pois päin hinta tippui. Myyjä kulki perässä ja huuteli alempia hintoja perään. Kun myyjää ei enää näkynyt niin jostain kaukaa takaa kuului "Okay, 100, please buy!"
Siltikin kuulemma kiinalaiset saavat vielä puolet halvemmalla verrattuna siihen mihin länsimaalaiset saavat hinnan tingittyä.

Lopuksi vielä iltavalaistuskuva Dongsishitiaon pysäkin lähettyviltä.