torstai 22. tammikuuta 2009

Takaisin Suomessa

Vaikka Etelä-Koreassa oli kivaa, oli silti hienoa palata takaisin Suomeen. Kaupasta saa edelleen irtokarkkia ja energiajuomaa sekä ruisleipää. Melkein jo viikko on kulunut sopeutuessa takaisin tähän yllättävän pimeään maahan. Nyt kyllä ymmärtää puheet tästä pimeydestä, sillä Koreassa jo kahdeksan aikaan aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta useimpina päivinä. Suomen säätila kyllä tiedetään. Aikaeroväsymys vaivasi kyllä muutaman päivän ajan, mutta siitäkin olen jo yli päässyt.
Selvää lievää masennusta olen myös itsessäni huomannut näin pitkän ulkomailla olon jälkeen. Ei oikein mikään jaksa innostaa ja toisaalta ei ole juuri mitään tekemistäkään, sillä koulu alkaa vasta helmikuussa. Sen lisäksi asuntotilanne on vielä hieman epäselvä, mutta luultavasti asunto kyllä tarjoutuu TOAS:in kautta seuraavan viikon aikana - toivottavasti.

Luultavasti vielä muutaman postauksen teen liittyen siitä, miten saan Koreassa kerätyt kurssit omaan tutkintooni, mutta muuten luvassa ei ole juuri enää postauksia.

Jos on jotain kysymyksiä liittyen asioihin, jotka on esitetty tässä blogissa, tai jotka liittyvät vaihto-opiskeluun tai Etelä-Koreaan, sen kulttuuriin, tapoihin tai vaikka Soulin nähtävyyksiin, niin kysymykset voi lähettää osoitteeseen palonen.tuomas@gmail.com. Vastaan mielelläni omien kokemusteni pohjalta.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Pieni raportti paluumatkalta

Lento Incheonista lähti lähes ajallaan ja olimme Münchenissa ihan ajoissa. Yllättävää oli, että Münchenin kentällä jouduimme uudestaan passin- ja turvatarkastukseen. Vielä yllättävämpää oli, että turvatarkastus oli monin verroin tiukempi kuin esimerkiksi Kiinassa. Turvatarkastajat syynäsivät vaatteet läpi metallinetsimellä todella tarkkaan ja siinä touhussa piti vyöt ja kengätkin ottaa pois. Syy moiseen tarkkaan tarkastukseen lienee tämä. Terrorismiuhka saksaa vastaan on nähtävästi noussut viime päivinä.
Pääsimme kuitenkin oikealle portille ajoissa, ja tunne oli lievästi outo kun ympärillä oli suomea puhuvia ihmisiä. Lento saapui Helsinki-Vantaalle ajoissa ja laukutkin olivat siirtyneet oikean koneen mukaan. Lopulta olimme takaisin Raumalla joskus kahden-kolmen aikaan yöllä.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Oikeasti viimeinen postaus Koreasta

Lähdimme majapaikastamme puoli yhdeksän aikaan aamulla ja olimme lentokentällä yhdentoista aikaan. Pääsimme passintarkastuksista ja läpivalaisuista ja kaikista lentokentän muodollisuuksista läpi laukkujemme kanssa. Loppujen lopuksi oma matkalaukkuni pysyi alle 20 kilossa ja Lauran laukulle tuli noin 4-5 kiloa ylipainoa, mutta lentotädit katsoivat sitä helposti läpi sormien. Eipä täältä muuta tällä kertaa.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Melkeen viimeinen postaus

Toi laskenta edellyttää, ettei Tuomas osta kenkiä ja laukkua. Laukkuja ei, mut oon nähnyt, et joskus niitten vanhojen tilalle tulee uudet, joten sä kulutat enemmän rahaa. Hehe :)

Käytiin Hoegilla viimeisen kerran. Kävin viemässä vaihtokordinaattoreille Finland kirjat ja käytiin postittamassa lisää tavaraa Suomeen. Sitten käytiin viimeisen kerran rakkaassa Dunkin Donutsissa. Skinny guy oli odotetusti myyjänä taas. Vähän tulee ikävä paikkaa, siellä kuitenkin melkeen joka päivä kävin iltapäivä teellä ja ilta donitsilla.

Olin vähän haikeaa lähteä Hoegilta, mut jotenkin tuntui, ettei se ollut enää sama kun oppilaita ei enää kuhissut kampus alueella ja kaikki kaveritkin olivat jo lentäneet pois Seoulista. Kuulostaa kliseisältä, mutta totta se oli. Haikein mielin lähdimme shoppaamaan antiikkikenkiä.

Dapsimnin aseman antiikkikortteli on ihan näkemisen arvoinen. Kävimme siellä porukoiden kanssa jo ennen, kun he olivat käymässä täällä. Exit 2 ja takavasemmalta parkkipaikan yli. Liikkeet ovat pieniä, mutta mielenkiintoisia. Huonekaluja ja pottia löytyy paljon, mutta joukosta saattaa löytyä tuhat vuotta vanha keramiikka hevonen, vanhoja puisia kenkiä ym..

Viimeinen postaus Koreasta

Aluksi satunnainen poiminta internetin uutisvirrasta: Miehelle ensi kertaa tuomio vaimon raiskaamisesta Etelä-Koreassa.

Lentomme lähtee huomenna lauantaina kello 13:55. Nyt on meneillään viimeinen ilta Koreassa. Tänään kävimme syömässä korealaisessa ravintolassa porsaanleikkeleen kimchin kera. Lisäksi kävimme Cheonggyecheonin varrelta lähellä Dongdaemunia sijaitsevista pienistä alan liikkeistä hakemassa vielä Lauralle korean lippua esittävän haalarimerkin.
Tänään kirjoitin myös esseen Ajoun yliopistolle, jolla saa lunastettua kurssisuoritustiedot itselleen. Kyseisen esseen piti olla vähintään viisi sivua pitkä, sisältäen vähintään viisi valokuvaa. Periaatteessa tämä essee oikeutti ilmaiseen asumiseen Ajoun asuntolassa.
Outo oli tämä päivä myös sinällään, että yön aikana oli satanut lunta ihan kunnolla, vaikka puolen päivän aikaan siitä ei ollutkaan enää paljon mitään jäljellä. Alla oleva kuva on Cheonggyecheonin varrelta itään päin.
Lisäksi eilen torstaina kävimme Dapsimnin aseman lähellä eräässä antiikkiliikekeskuksessa ostamassa eräät vanhat korealaiset nahkaiset talvikengät muistoksi koreasta. Antiikkiliikkeissä oli kaikkea enemmän tai vähemmän hyvin säilyneitä laatikostoja, sermejä, maalauksia ja suurempia ja pienempiä koriste-esineitä. Liikekeskuksen ulkopuolelta olisi saanut mukaansa noin neljämetrisen kivisen buddha-patsaan jos olisi tarvetta kyseiselle veistokselle ollut. Oikealla olevassa kuvassa on liikekeskukseen ohjaava kyltti ja alhaalla on kuva käytävältä, joka on melkein kattoa myöten pinottu vanhaa tavaraa.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Tietoteekkari shoppaamassa

Pari päivää sitten tulin siihen tulokseen, että loppujen lopuksi minun ja Lauran shoppailukulut ovat suhteellisen tasoissa. Käytämme saman summan tietyn ajanjakson sisällä, mutta siinä missä Laura jakaa rahankäytön tasaisesti ajanjaksolle, minä käytän saman summan hyvin lyhyen ajan sisällä.
Eli jos Laura shoppailee kenkiä ja laukkuja tasaisesti koko ajan, minä käytän saman summan kerran kolmessa vuodessa tietokoneen osiin.
Olin tiistaina Yongsanilla etsimässä pääasiassa uutta prosessoria. Tarkoituksenani on ostaa uusi pöytäkone osina. Prosessoria etsin täältä siksi, että se on suhteellisen pienen kokoinen eikä paina paljoa, mutta muodostaa uuden keskusyksikön hinnasta noin 20-25 prosenttia. Valinta päätyi lopulta Intel Core i7 920 2,66 GHz -prosessoriin, jota myös Verkkokauppa.com myy. Kuten linkkiä seuraamalla voi todeta, hinta on nyt kirjoitushetkellä 297,90 euroa.
Yongsanin ilmasta humaltuneena päätin ottaa samalla myös emolevyn, Asuksen P6T-mallin. Verkkokauppa.com myy tuotetta 246,90 eurolla. Verkkokaupasta ostettuna yhteishinnaksi olisi tullut siis 544,80 euroa.
Yongsanilta ostettuna yhteishinnaksi sovittiin 900 000 wonia, joka näkyy tililtä veloitettuna 520,06 eurona. Säästöä kertyi siis koreasta ostettuna hieman vaille 25 euroa, eli huikeat 4,54 prosenttia.

Loppupäätelmä? Ei koneen osia kannata lähteä Koreasta asti hakemaan.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Siperiasta tuulee

Minulla näkyy iGooglen etusivulla Tampereen ja Soulin sääennusteet kuluvalle ja kolmelle seuraavalle päivälle. Tampereelle luvataan pari astetta plussan puolelle ja yöksi enimmillään kahdeksaa minusastetta. Soulissa päivälämpötilat pysyttelevät pakkasen puolella ja öisin on 11 astetta pakkasta.
Lyhyesti sanottuna täällä on sen verran kylmä, että ulkona ei viitsi hirveästi olla, mikä on johtanut noin 10-13 tunnin yöuniin suhteellisen lämpimässä huoneessa, josta löytyi sittenkin ilmastointilaite. Ilmastointilaite oli vain kätevästi kätketty verhon taakse. Laitteesta ei löydy lämmitystoimintoa ja lisäksi se vuotaa kylmää ilmaa ulkoa sisälle.
Pitkien yöunien takia emme ole vieläkään ehtineet kokeilla majapaikassamme kello kahdeksan ja kymmenen välillä tarjoiltavaa aamupalaa. Jos huomenna aamulla jo saisimme itsemme kiskottua ylös sängystä.
Tuntuu että Soul on jotenkin jo nähty ja koettu. Samalla Soul tuntuu pienentyvän koko ajan mitä kauemmin täällä on.
Vielä on harkinnassa että ostanko uusia tietokoneen osia täältä, vielä täytyy suorittaa pientä hintavertailua. Siitä lisää myöhemmin.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Shoppailua Seoulissa

Seoul tarjoaa paljon hyviä liikkeitä. Ensin täytyy vain löytää ne. Kerron tässä nopeasti parista omasta suosikistani.

Omistan kohtuullisen paljon laukkuja ja kenkiä. Köyhinä kuukausia voi mennä vaatekaappiin shoppailemaan ja löytää jonkun kenkäparin, jonka on jo unohtanut. Hauskaa ja erittäin halpaa. Kenkiä olen löytänyt Hoegin alueelta balleriina liikkeestä. Liike sijaitsee aseman ja Burger Kingin välissä. Kadulla on paljon pieniä liikkeitä, eikä hinnat todellakaan päätä huimaa. Ballerina liikkeessä on kengillä yksi muoto,mutta monta eri kuosia. Ostin kirkkaan limet kengät sieltä. Valitettavasti täytyy mainita, että jos kengän koko on suurempi kuin 38, on kenkien löytäminen vähän vaikeampaa. Oma kokoni on 37 eli korealaisittain 245 tai 45 lyhyemmin.

Oma suosikkini on Forever21. Olen saanut jo kirouksen siitä. En pysty käymään siellä "vain katsomassa". Korealainen vaatemakuni ei kohtaa omaani paljoakaan, mutta tästä liikkeestä löytyy vaatteet länsimaalaiseen makuun. Paras juttu on hinta. Vastoin odotuksia vaatteet kestävät myös pesukoneen. Edelliskerralla koitin testata itseäni, mutta löysin vaatekaapistani puuttuvan joka naisen perusvaatteen, pikkumustan, 6 euroon. Joten mitä siihen voi sanoa? Tänään kävin katsomassa jos olisin löytänyt veljelle tuliaisiksi paitaa. Ei löytynyt paitaa, ja vaikka yritin sulkea aivoni ja mennä nopeasti ulos, alennusmyynti reki iski muhun ja löysin halvan harmaa punaisen liivin.

Yksi suosikeista on myös Myeong-dongin laukkukauppaa. 6 exitiltä alkavalta pääkadulta yksi kortteli oikealle. Laukkukaupassa on usein alennusmyynti ja monet laukut maksavat 10'000-15'000 wonia, eli 6-9 euroa. Grrrrr...

Kenkäkaupoista ABC Mart on yksi hyvistä. Myeong- dongilla harhaillessa siihen ei voi törmäämättä. Ostin sieltä eilen kirkkaan punaiset foxyt kengät. Kokojakin löytyy. Jos Converseista tykkää. Myeong- dongilta löytyy sekin liike. Perus Converset maksavat 39'000 wonia eli 21 euroa. Koko valikoima on hyvä ja Tuomakselle löytyi sieltä vaivatta kengät siroille 43:llekin. Kolmas hyvä on Euljiro (1) ilga aseman underground shoppingcenterissä. Saapikkaat 10'000 eli noin 6 euroa. Suurin koko suomalaisittain 38.

Tuomaksen parta

Tuomaksen parta on saanut osakseen jo niin paljon huomiota, että se ansaitsee jo oman lukunsa. Ehkä ensimmäinen asia, josta korealaiset ovat intoilleet länkkäreissä, on pituus. Reaktiot ovat olleet jopa suorastaan huutokohtauksia teineissä. Toisena tulee parta. En osannut edes odottaa,että parta olisi niin iso juttu,mutta ilmeisesti se on. Luulen, että se saattaa johtua siitä, että korealaisilla miehillä ei parta niin paljon kasva. Vaikuttaa siltä, että jos teini on onnekas saadakseen partaa edes vähän, sitä ei ajeta pois. Enemmänkin niillä 5 haituvalla leualla ylpeillään.
Tuomaksella on paljon enemmän kuin 5 haituvaa, joten tämä pukin parta on saanut osakseen paljon huomiota. Outoa kyllä -enemmänkin miehiltä (naiset ovat varmasti vaan salaa kateellisia. Varokaa vaan!). Busanin terminaalissa vanha korealainen mies tuli juttelemaan ja ihastelemaan Tuomaksen partaa. Kenestäkään muusta hän ei mitään sanonut. Eilen Conversen liikkeessä myyjä tervehti kohteliaasti ja samaan hengen vetoon osoitti ihailevasti Tuomaksen partaa. Tänään käytiin apteekissa, jossa depressiivisen oloinen apteekkari antoi jotain tähän loppumattomaan yskään. Kun oltiin jo astelemassa ulos, mies osoitti silmät säihkyen Tuomaksen partaa ja sanoi jotain Koreaksi.
On se kyllä jännä..

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Keskiviikko

Vielä pyöreät kymmenen päivää Koreassa jäljellä ja tekeminen alkaa loppua kesken. Lonely Planet ehdottaa kylpylässä käymistä. Tällä hetkellä meillä molemmilla on flunssa päällä. Minulla alkaa vähän hellittää ja Laura on jossain tuolla sängynpohjalla kipeänä.

Joka tapauksessa tänään kävimme Taco Tacossa syömässä. Tässä seuraavaksi tylsähkö kuvasarja, joka tästä huikean jännästä tapahtumasta.



Lähdimme motellilta. Käytimme pientä kujaa, joka vie suoraan Jongno 3-ga -aseman 6-uloskäynnille.


Alla kuvissa on Noksapyeongin asema, joka on jotenkin suhteettoman mahtipontinen. Silloin harvoin kun olen aseman kautta mennyt, siellä ei juuri ihmisiä ole ollut.

Noksapyeongin asemalta täytyy ylittää tie. Asema sijaitsee aivan Itaewonin reunalla, josta näkyy Namsan ja Seoul Tower.

Pienen kävelymatkan päässä on Taco Taco - tai ainakin sillä nimellä sitä kutsumme. Ravintola tarjoilee hyviä tacoja, fajitoja ja muita samantyylisiä ruokia kohtuuhintaan.


Noksapyeongin asemalta palasimme takaisin Jongno 3-ga -asemalle, jonka läheisyydessä on Chongmyon pyhäkkö.


Lopuksi vielä kuva hostellista jossa pidämme majaa.


Lopuksi pitää vielä vähän avautua korealaisten huonoista puolista. Aiemmin olen jo maininnut siitä miten on mahdotonta kävellä ihmismassoissa kun ihmiset eivät tunnu tietävän kulkeako kadun vasemmalla vai oikealla puolella. Yleensä kuitenkin vasempi puoli on vallitsevampi. Toinen asia mikä näin talvella kiukuttaa on se, että nämä pitävät ovia auki kuin kesällä. Liikkeet kadun varsilla pitävät suuria ovia auki ja lämpö karkaa - mutta se ei haittaa kun vaan kääntää ilmastoinnin puskemaan lämmintä ilmaa täysillä. Lisäksi melkein poikkeuksetta kaikissa julkisissa tiloissa on vain yksinkertaiset ikkunat, joten lämpöä menee hukkaan talvella todella paljon täällä. Telkkarissa mainostetaan energiansäästölamppuja, mutta en sitten tiedä auttaisiko se ovien sulkeminen talvella enemmän.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Kuvakierros Japanista

Tämä kuvakollaasi sisältää kuvat toiselta Japanin-matkalta. Aluksi kuitenkin kuvia Busanista.


Seuraavat kuvat ovat matkalta Hiroshimaan Shinkansenilla ja Hiroshimasta



Lopulta pääsimmekin ihan Tokioon asti.



Lopuksi kuvia Soulista, jonne pääsimme takaisin.