"Siis miten niin liitaa veden paalla"

Tuntuu, etta edellispaivassa olisi ainakin 3 paivaa. Lahdimme aamulla Busanista international ferry terminaalista Beetlella kohti Fukuokaa. Ensin kuitenkin virkailija otti pois huolella uuden alien korttini. Jopa Tuomaksen "oikeanmukaisesti" pidennetty kortti meni virkailijan hellaan huomaan, koska emme periaatteessa enaa opiskelleen koreassa ja olimme siella turisti viisumeilla (olin pihi enka pidentanyt omaani).
Beetle oli todella outo. Olin nahnyt kuvia, mutten siltikaan oikein ymmarra miten kyseinen laite toimii. Istuimet olivat kuitenkin kuin bussissa ja kuulutukset kuin lentokoneessa. Vyot kiinni, vauhtia ja matkasimme kantosiipialuksella mukavaa vauhtia kohti Japaniaa.
Terminaalissa virkailija opasti hyvalla englannin kielella ohjeet Fukuoka/Hakata stationille. Bussilla numero 19 paasimme matkaan. Mua vaivasi kuitenkin jonkinlainen epamaarainen hammennystila kunnes -jo toistamiseen- Tuomas mainitsi naiden kavereiden ajavan vaaralla puolella katua. Paatin olla koskematta vahaan aikaan auton rattiin Suomessa..
Fukuoka stationilla JR passin ohjekirjanen auttoi paljon loytamaan oikean toimiston. Komeat passit saatuamme lahdimme heti kayttamaan niita. Hiroshiman liput saimme nopeammin kuin osasimme sanoa, milloin haluamme lahtea. Eli heti.
Vanhat virkailija sedat tervehtivat iloisesti englanniksi ja kertoivat meille, mille laiturille meidan kuuluu menna ilman kysymattakin.
Odotin innolla matkustamista Japanin kuuluisalla Shinkansenilla. Eika se tuottanut pettymysta. Vauhti oli sen verran kova, etta paata alkoi sarkea ensimmaisen puolen tunnin jalkeen. Fukuokasta Hiroshimaan juna vetaisi tunnissa ja perilla mietimmekin etta entas sitten.
Infosta otimme jokaisen kartan mukaamme ja jokainen niista osoittautuikin hyodylliseksi jossain vaiheessa. Paatimme olla tehokkaita ja suunnata heti Peace memorial hallille, A-bomb domelle, vaikka kello olikin lahestymassa jo puoli kuutta.
Harmiksemme museo ei ollut auki, mutta aukenee seuraavana paivana puoli ysilta. Paatimme pyoria A-bomb domen lahistolla, Rakennus oli jatetty niille sijoilleen atomipommin jaljilta muistoksi tuhoisasta paivasta. Rakennus oli vaikuttavan nakoinen. Koska se sijaitsi suhteellisen lahella rajahdyksen keskustaa, se oli jaanyt yhdeksi Hiroshiman harvoista pystyyn jaaneista rakennuksista.
Kun ilta alkoi jo saapua, suoritimme todellisen maratonin etsiessamme kohtuu hintaista motellia. Loysimme Marimekon liikkeen, Ratia studion, mutta emme kohtuuhintaista motellia -emme motellia ollenkaan! Vahan alkoi harmittaa lonely planetin puuttuminen, mutta hyvaksyimme sitten Japanin hintatason ja maksoimme sen 60 euroa hotelli huoneesta.
Telkkarissa tuli sentaan pandavauvoista lohdutukseksi.

Joulun jalkeen Busaniin

Lahdimme Koreana luksus hotellimme 21. kerroksesta ja jatimme kiinalaisen keittion ihanuudet taaksemme. Hyppasimme junaan kohti Busania, kaytyamme ensin hakemassa hukkuneen alien korttini ja nokialaisen laturin.
Junamatka oli edellista rattoisampi kirjoittaessa uuden vuoden lupauksia, joita tulikin sitten aika pino. Mukaan mahtui niin lupaukset joogan harrastamisesta kuin Amsterdamissa kaymisesta. Saa nahda onnistuuko ensimmainen ikina.
Busanissa tehtavia oli kaksi: etsia motelli ja Japanin lonely planet. Korean lonely planetissa mainittu Blue backpackers motel johti meidat tavallisen kerrostaloklusterin 18 kerrokseen oven taakse. Ovessa oli kylla motellin nimi, mutta vauvan kiljunta sisalla sai meidat kaantymaan takaisin. Kavimme VIPSissa syomassa ja tajusimme miksi ruuat ovat siella niin kalliita. Ei sen takia, etta 300 gramman pihvi olisi niin hyvaa (niin kuin olikin), mutta myos sen takia, etta ruokaan kuului salaattipoyta. Kun odotimme jotain Rosson salaattipoydan tyylista, saimmekin ruotsin laivan buffetin; kinkkuja, juustoja, salaatteja jos jonkin moista, katkarapuja, jalkiruokia, leipaa ymym.
Olimme aivan taynna kun poistuimme ravintolasta toiseen tehtavaamme. Lonely planetin hankkiminen osoittautuikin mahdottomaksi, silla Korean ja Japanin kiista maiden valilla olevasta saaresta oli saanut uuden kaanteen Japanin lonely planetin mainitessa saaren kuuluvan Japanille jolloin Korea oli lopettanut kyseisen virheellisen kirjan tilaamisen. Kirjaa ei siis saanut mimstaan koko Busanista, myyjan ystavallisesti soitettua lapi ne kaikki.
Seuraavaksi palasimme ensimmaiseen tehtavaan etsia motelli, joka loytyikin ilmeisesti love motelli alueelta. Huone oli suht halpa: 35000 wonia. Huone oli iso ja vessa mukavan kokoinen kylpyammeineen kaikkineen ja TV toimi hyvin. Huoneen nurkassa oleva love chair ei hairinnyt. Kyseinen varkki vaatisi ainakin 3 insinooria keksimaan miten sita kaytetaan.
OCN:n CSI putkeen olikin sitten hyva nukahtaa parin tunnin paasta...

Viimeinen tentti ja viimeiset päivät asuntolassa

Korean tentti oli viimeisenä vuorossa final exam -viikolla. Tentti oli itsessään lapsellisen helppo, mutta vaihto-oppilaiden kansoittama tenttitilaisuus meni suurilta osin pelleilyksi. Ihmiset lunttasivat toisiltaan minkä ehtivät ja opettajaparka sai vaivoin pidettyä luokan hiljaisena. Jokseenkin uskomattoman lapsellista käytöstä näinkin aikuisilta ihmisiltä. Itse kyllä - käsi sydämellä - suoritin tentin ilman vilppiä.

Viimeisen tentin myötä ovat käsillä myös viimeiset päivät kampuksella. En vielä tiedä että lähdenkö täältä tänään vai huomenna. Viimeiset pyykit otin juuri pesukoneesta ja odotan että ne kuivuvat. Muut tavarat olen jo suurin piirtein saanut kasaan ja järjestettyä.

Asuntolasta poismuuttamisen johdosta ei blogipäivityksiäkään välttämättä tule niin säännöllisesti.

Edit:
Konflikti asuntolan henkilökunnan ja mystisen ilmoitustaulutyhjentäjän välillä syvenee. Joidenkin vaihto-oppilaiden lapsellisuus sen kun kasvaa kun päivät vähenevät.

Loputkin kuvat Kiinasta

Alla olevat kuvat ovat Kiinan-matkamme loppuosalta. "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" on se loppuunkulunut ilmaus joka tähän yhteyteen nyt sopii.

Final Exam week, tiistai

Tänään olivat C-ohjelmoinnin ja Business Communications -kurssin tentit. Tentit olivat samantyyliset kuten midterm-viikollakin. C-kurssin tentissä piti koodata viisi tehtävää paperille ja Business Communications -kurrsin tentissä piti kirjoittaa kiitoskirje suosituskirjeeen kirjoittajalle. Ei mitenkään mahdottomia tehtäviä kumpikaan.

Kiinnostavampaa on se, mitä ohimennen kuulin kämppikseni ja yhden itävaltalaisen keskustelusta. Kuulemma erään kurssin midterm-viikon tentissä oli käynyt niin, että professori oli lähtenyt tenttisalista pois ja kurssin avustaja oli avannut kurssikirjan ja alkanut lukea sieltä jotain koreaksi. Kaikki korealaiset kuuntelivat korva tarkkana ja vaihto-opiskelijat olivat ihan ulalla mitä tapahtui. Ilmeisesti kyseessä oli jonkin sortin joukkolunttaus.
Myös ilmeisesti samalla kurssilla korealaiset olivat lähettäneet professorille sähköpostia, että kaikki vaihto-opiskelijat lunttaavat tentissä. Tässä ensimmäisen kerran näin välillisesti tuli ilmi selkäänpuukotusasenne josta jo ennestään olin huhuja kuullut.

No, itse en ole vielä ollut todistamassa mitään.

Jonkin aikaa panittuani viisuminpidennykseen liittyvien kysymysten parissa löysin sattumalta "Hi Korea!" -sivulta netissä tehtävän hakemuksen, joka sopii täydellisesti siihen mitä tarvitsen: Rekisteröityneen ulkomaalaisen lyhytaikainen maassaololuvan pidennys. Pidennyksen voi tehdä netin kautta tai varaamalla ajan. Yritin tehdä pidennystä sivustolla, mutta jostain syystä se ei vain toimi, joten varasin itselleni ajan toimistolle. Mieli kirkastui heti kun sai tämänkin asian järjestykseen.

Final Exam week, maanantai

Tänään kello 12 alkoi Software Engineering -kurssin lopputentti. Kuten midterm-tenttikin, tämä tentti oli open-book, eli paikalle sai tuoda muistiinpanot ja kurssikirjan. Tentissä oli kaksi sivullista kysymyksiä, joihin vastaukset löytyivät suoraan kirjasta. Tenttiaika oli rajoitettu yhteen tuntiin, joten pariin hankalimpaan kysymykseen en ehtinyt kirjasta vastausta hakea. Jotta tentti ei olisi liian helppo, niin kurssikirjana tosiaan on lähes 1000-sivuinen ohjelmistotuotannon raamattu.
Lähes poikkeuksetta kysymykset olivat muotoa "listaa Y asiaa jotka liittyvät aiheeseen X", eli vastaukseksi haettiin lyhyitä luetteloita.
Pienehkö yllätys oli, kun tentin päätyttyä puhuin yhden korealaisen kanssa, joka kertoi että oli aika pettynyt omaan suoritukseensa tentissä. Ehkä se, että kurssi ja sen tentti olivat englanniksi, tuovat korealaisille ihan oman vaikeusasteen. Kuten jo aiemmin todettu, korealaisten yliopisto-opiskelijoidenkin englanninkielen taito jättää parantamisen varaa.

Valokuvakierros

Edelleen Lauran Kiinan-juttuja odotellessa postaan nyt tällaisen lyhyehkön valokuvakierroksen. Kierros alkaa Soulin joukkoliikenteen tarjoamalla ympäristöystävällisellä ja kuntoa nostavalla tavalla liikkua paikasta A paikkaan B:

Alla oleva pöytäratkaisu on yhdestä kantapaikastamme, Black Holesta, Hoegi-dongilla. Sinällään ratkaisu on ihan hieno ja erilainen minun mielestäni. Asiakkaat pääsevät istumaan joko aasialaiseen tyyliin lattialla tai länsimaalaiseen tyyliin tuoli-istumaan.

Suomalaisissa anniskeluravintoloissa ei hirveästi harrasteta pieniä snackseja. Etelä-Koreassa baarissa saa melkein poikkeusetta eteensä astiallisen kuvassa alla näkyviä rinkuloita. Ne maistuvat lähinnä merilevän makuiselta kuivalta styroksilta. Aluksi ne ovat aika hirveitä, mutta niihen tottuu.

Jotta emme unohtaisi länsimaalaisuuttamme, käymme hyvin usein syömässä länsimaalaisen aamupalan, joka viime perjantaina sisälsi alla olevassa kuvassa näkyvän munkin. Munkin hinta on 1000 wonia. Sisältää vaniljakastiketta.

Kävin perjantaina Lauran kanssa Soulin rautatieasemalla varaamassa junaliput Busaniin joulukuun 26. päivälle. Soulin aseman pääsisäänkäynnin edestä avautuu näkymä Namsanin vuorelle päin - vuori tosin on tornitalojen takana.

Kuvassa alla on jälleen yksi esimerkki Etelä-Korealaisen sähköasentaja-ammattikunnan työn hedelmistä.

Hoegin aseman Jungangin linjan laiturilla ei hirveästi nähtävää ole - vain yksinäinen puu talon katolla.

Suwonin rautatieasema. Asema on tyypillinen Suwonin tapaiselle, noin miljoonan asukkaan tuppukylälle.

En ole vieläkään sisäistänyt tämän veistoksen syvintä olemusta - enkä varmaan koskaan sisäistäkään. Veistoksen voi bongata yhden sillan alla bussimatkalla Suwonin asemalta Ajoun yliopistolle.


Viimeinen viikko minulle asuntolassa pyörähtää maanantaina käytiin. 21. päivän jälkeen minulle ei ole enää yösijaa Ajoun kampuksella - eli ei kannata postia tänne enää lähettä. Suunnitelmissa on, että olemme motellissa ja hotellissa 26. päivään asti. 26. päivä lähdemme Busaniin, josta lähdemme 27. päivän aamulla Japaniin. Tulemme Japanista takaisin 3. päivä ja sen jälkeen olemme muutaman päivän Busanissa, minkä jälkeen majoitumme 17. päivään asti johonkin hostelliin Soulissa.