Viime viikonloppuna sattui ja tapahtui yhtä sun toista. Kävimme kauniina mutta jäätävän kylmänä päivänä DMZ:llä, otimme osaa SWEA-klubin Luciajuhlaan ja kävimme Suomen lähetystön järjestämällä itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Tässä postauksessa edellämainituista käyn nyt läpi vain DMZ:n. Lucia-juhlasta ja itsenäisyyspäivästä toimitan postaukset myöhemmin.
Lähdin Suwonista Souliin totuttuun tapaan torstaina iltapäivällä luentojen jälkeen. Pikainen lähtö tosin kostautui, koska passi, jota tarvittiin DMZ:llä, jäi Suwoniin. Suwoniin jäi myös paremmat kengät ja pikkutakki, joita tarvittiin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kävimme Lauran ja kavereiden kanssa syömässä yhdessä Hoegi-dongin italialaistyyppisssä ravintolassa, minkä jälkeen lähdin Lauran kanssa romanttiselle metromatkalle Suwoniin ja takaisin.
Kello näytti keskiyötä kun olimme takaisin motellilla Hoegi-dongilla. Lauantai-aamu sarasti kirpaisevan kylmänä. Lähdimme aikaisin USO:n toimistolle, joka on muutaman minuutin kävelymatkan päässä metron 4-linjan Sookmyungin asemalta. USO on organisaatio joka järjestää tapahtumia yhdysvaltain armeijan jäsenille ympäri maailmaa. Siinä sivussa USO järjestää myös turistikierroksia esimerkiksi juuri DMZ:lle.
Bussit lähtivät USO:n toimistolta yhdeksän aikaan ja matka bussilla kesti noin puolitoista tuntia. Ensiksi saavuimme camp Bonifasille, jossa yhdysvaltain armeijan sotilas piti meille lyhyehkön esitelmän tilanteesta DMZ:lla. Esitelmän jälkeen vaihdoimme turistibussit YK:n busseihin, jotka pyörittivät meitä Joint Security Arealla. Ensin pysähdyimme paikalla, jossa on neuvotteluhuone, joka on tasan Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla.
Vasemmalla on kuva alueesta, jolla neuvotteluhuone on. Kuvassa taka-alalla on Panmungak, joka on Pohjois-Korean päärakennus JSA:lla. Rakennuksen portailla näkyy myös Pohjois-Korean sotilas. Etualalla on Etelä-Korean sotilaita. Vasemmanpuoleinen sininen rakennus on YK:n hallinnoima neuvotteluhuone. Sinisten rakennusten välissä näkyvä rotvalli merkkaa Koreoiden välistä rajaa. Kuvan etualan sotilaista oikeanpuoleinen seisoi puoliksi näkyvillä Pohjois-Koreaan siltä varalta, että Pohjois-Korean puoleta yritettäisiin ampua sotilaita.
Huoneen sisällä pääsi käytännössä käymään Pohjois-Korean puolella. Kuvassa oikealla on toinen kahdesta Etelä-Korean sotilaasta, jotka olivat valvomassa huonetta. Sotilaan takana on ovi, josta pääsee Pohjois-Koreaan. Ovelle ei tosin kannattanut yrittää mennä, sillä sotilaan ainoa tehtävä on tehdä kaikki mahdollinen että kukaan ei poistu huoneesta Pohjois-Korean puolelle. Ehkä ei heti ensimmäisenä olisi tullut ylimääräistä reikää päähän, mutta mojova Taekwondo-potku ainakin. Kukaan ei ainakaan lähtenyt yrittämään mitään.
Seuraava etappi oli Checkpoint 3, joka on pienehkön kukkulan päällä, ja joka on kolmelta suunnalta Pohjois-Korean ympyröimä. Kylmä tuuli ihan tosissaan pureutui luihin ja ytimiin ja ulkona ei pystynyt kauaa olemaan. Alueesta kertoneen sotilaan sanoin: "On the left you see communist North Korea. On the right you see communist North Korea. On my back, you see communist North Korea." Alueelta näkyi myös Pohjois-Korean propagandakylään, jossa on maailman suurin lipputanko. Kylässä itsessään ei ole mitään elämää. Lipun kerrotaan painavan lähes 140 kiloa. Kylä ja lippu ovat kuvassa alhaalla.
Seuraavaksi bussit veivät meidät sillalle, jota käytettiin sotavankien vaihtamiseen. Sillan nimi, "Bridge of no return" juontaa juurensa siitä, että vangit vietiin sillan päähän, ja näiden annettiin valita kummalle puolelle siltaa menevät. Kun oli siirtynyt sillan toiseen päähän, paluuta toiselle puolelle ei enää ollut. Alla kuva sillasta.
Kierroksella ei voinut välttyä yhdysvaltalaiselta mentaliteetilta. Edellämainitun sillan ja Etelä-Korealaisten tarkkailupisteen välillä oli ollut poppelipuu, joka peitti näkyvyyden tarkkailupisteeltä sillalle. Vuonna 1976 puu yritettiin kaataa, mutta pohjois-korealaiset sotilaat estivät puunkaadon hyökkäämällä puunkaatojoukkiota vastaan. Pohjois-Korealaiset käyttivät puunkaatoon tarkoitettuja kirveitä hyökkäyksessä, mistä tapahtuma sai nimensä "axe murded incident". Tästä seurasi kuitenkin maailmanhistorian kallein puunkaato-operaatio "Paul Bunyan", kuten yhdysvaltain sotilas meille bussissa kertoi:
Paikalle tuli 23 ajoneuvon saattue, joka kyyditsi kahta moottorisahoilla varustettua kahdeksan pioneerin ryhmää. Pioneereja vartioi kaksi 30 sotilaan joukkiota. Alueelle johtava Freedom bridge oli valmisteltu räjäytettäväksi ja toinen komppania valmisteli lauttoja siltä varalta että silta olisi pitänyt räjäyttää. Paikalle tuli Etelä-Korealainen 64 erikoissotilaan joukko, joka alkoi levittää hiekkasäkkejä ja valmistautua mahdolliseen taisteluun rynnäkkökivääreillä, kranaatinheittimillä ja jalkaväkimiinoilla. Ilmatilaa valvoi 27 helikopteria, joista 7 oli taistelukoptereita. Helikoptereiden lisäksi ilmatilassa oli F-4- ja F-5 hävittäjiä valvomassa B-52 pommikoneita. Lisäksi Osanin lentotukikohdassa oli F-111 hävittäijä tankattuina ja valmiina lähtöön lyhyellä varoitusajalla. Jos tämäkään ei vielä riittänyt, Yhdysvaltain lentotukialus Midway oli asetettu valmiustilaan lähelle rannikkoa ja lähelle DMZ:aa oli tuotu paljon jalkaväkeä ja raskasta tykistöä tukemaan operaatiota. Lisäksi kaikki YK:n alaiset joukot Etelä-Koreassa oli asetettu täyteen taisteluvalmiuteen. Alla kuvassa monumentti, joka on pystytetty kaadetun puun paikalle. Monumentin pyöreä jalusta kuvaa kaadetun puun kokoa.
JSA:n kierroksen jälkeen jatkoimme taas turistibusseilla. Menimme läheisen kukkulan päälle, jonne oli rakennettu näköalatasanne. Näköalatasanteesta ei hirveästi ollut iloa koska jäätävä tuuli oli entistä voimakkaampi ja jäätävämpi mäen päällä.
Lisäksi kuvien ottamista oli rajoitettu siten, että kiikarien tasolta ei saanut mennä ottamaan kuvia. Kuvat piti ottaa maahan maalatun viivan takaa. Alla oleva kuva kertonee että Laura ei ainakaan ollut kovin innoissaan kylmästä ilmasta:
Kiertoajelun viimeinen etappi oli maan alla. Pohjois-Korealaiset olivat yrittäneet rakentaa salaisia tunneleita Etelä-Koreaan, mutta tunnelit löydettiin juuri kun yksi tunneleista oli saatu kaivettua Etelä-Korean puolelle. Tunnelista minulla on vain yksi kuva:
Kuva on tunnelin Etelä-Korean päästä, siitä kohtaa mihin Pohjois-Korealaiset kaivauksissaan etenivät kunnes tunneli löydettiin. Tunneleita on yhteensä löydetty neljä eri paikoista rajan lähettyviltä.
Tunnelilta palasimme takaisin USO:n toimistolle. Bussi ajoi Han-joen pohjoisrantaa, ja vauhdista sai alla olevan kuvan otettua.
Illalla kävimme kokeilemassa korealaista DVD-Bangia, eli videovuokraamoa, jossa vuokrataan leffan ohella koko huone, jossa voi katsoa leffaa. Huoneessa oli iso sänkyä muistuttava sohva, jolla pystyi mukavasti rötväämään. Äänentoisto oli ihan tyydyttävä ja leffa heijastettiin videotykiltä valkokankaalle. Huoneen vuokra määräytyi huoneessa olevien katsojien mukaan. Perushinta tässä vuokraamossa yhdelle leffalle taisi olla 10000 wonia, ja hinta kasvoi 2000 wonilla henkilöä kohti.
Lähdin Suwonista Souliin totuttuun tapaan torstaina iltapäivällä luentojen jälkeen. Pikainen lähtö tosin kostautui, koska passi, jota tarvittiin DMZ:llä, jäi Suwoniin. Suwoniin jäi myös paremmat kengät ja pikkutakki, joita tarvittiin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kävimme Lauran ja kavereiden kanssa syömässä yhdessä Hoegi-dongin italialaistyyppisssä ravintolassa, minkä jälkeen lähdin Lauran kanssa romanttiselle metromatkalle Suwoniin ja takaisin.
Kello näytti keskiyötä kun olimme takaisin motellilla Hoegi-dongilla. Lauantai-aamu sarasti kirpaisevan kylmänä. Lähdimme aikaisin USO:n toimistolle, joka on muutaman minuutin kävelymatkan päässä metron 4-linjan Sookmyungin asemalta. USO on organisaatio joka järjestää tapahtumia yhdysvaltain armeijan jäsenille ympäri maailmaa. Siinä sivussa USO järjestää myös turistikierroksia esimerkiksi juuri DMZ:lle.
Bussit lähtivät USO:n toimistolta yhdeksän aikaan ja matka bussilla kesti noin puolitoista tuntia. Ensiksi saavuimme camp Bonifasille, jossa yhdysvaltain armeijan sotilas piti meille lyhyehkön esitelmän tilanteesta DMZ:lla. Esitelmän jälkeen vaihdoimme turistibussit YK:n busseihin, jotka pyörittivät meitä Joint Security Arealla. Ensin pysähdyimme paikalla, jossa on neuvotteluhuone, joka on tasan Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla.
Vasemmalla on kuva alueesta, jolla neuvotteluhuone on. Kuvassa taka-alalla on Panmungak, joka on Pohjois-Korean päärakennus JSA:lla. Rakennuksen portailla näkyy myös Pohjois-Korean sotilas. Etualalla on Etelä-Korean sotilaita. Vasemmanpuoleinen sininen rakennus on YK:n hallinnoima neuvotteluhuone. Sinisten rakennusten välissä näkyvä rotvalli merkkaa Koreoiden välistä rajaa. Kuvan etualan sotilaista oikeanpuoleinen seisoi puoliksi näkyvillä Pohjois-Koreaan siltä varalta, että Pohjois-Korean puoleta yritettäisiin ampua sotilaita.
Huoneen sisällä pääsi käytännössä käymään Pohjois-Korean puolella. Kuvassa oikealla on toinen kahdesta Etelä-Korean sotilaasta, jotka olivat valvomassa huonetta. Sotilaan takana on ovi, josta pääsee Pohjois-Koreaan. Ovelle ei tosin kannattanut yrittää mennä, sillä sotilaan ainoa tehtävä on tehdä kaikki mahdollinen että kukaan ei poistu huoneesta Pohjois-Korean puolelle. Ehkä ei heti ensimmäisenä olisi tullut ylimääräistä reikää päähän, mutta mojova Taekwondo-potku ainakin. Kukaan ei ainakaan lähtenyt yrittämään mitään.Seuraava etappi oli Checkpoint 3, joka on pienehkön kukkulan päällä, ja joka on kolmelta suunnalta Pohjois-Korean ympyröimä. Kylmä tuuli ihan tosissaan pureutui luihin ja ytimiin ja ulkona ei pystynyt kauaa olemaan. Alueesta kertoneen sotilaan sanoin: "On the left you see communist North Korea. On the right you see communist North Korea. On my back, you see communist North Korea." Alueelta näkyi myös Pohjois-Korean propagandakylään, jossa on maailman suurin lipputanko. Kylässä itsessään ei ole mitään elämää. Lipun kerrotaan painavan lähes 140 kiloa. Kylä ja lippu ovat kuvassa alhaalla.
Seuraavaksi bussit veivät meidät sillalle, jota käytettiin sotavankien vaihtamiseen. Sillan nimi, "Bridge of no return" juontaa juurensa siitä, että vangit vietiin sillan päähän, ja näiden annettiin valita kummalle puolelle siltaa menevät. Kun oli siirtynyt sillan toiseen päähän, paluuta toiselle puolelle ei enää ollut. Alla kuva sillasta.
Kierroksella ei voinut välttyä yhdysvaltalaiselta mentaliteetilta. Edellämainitun sillan ja Etelä-Korealaisten tarkkailupisteen välillä oli ollut poppelipuu, joka peitti näkyvyyden tarkkailupisteeltä sillalle. Vuonna 1976 puu yritettiin kaataa, mutta pohjois-korealaiset sotilaat estivät puunkaadon hyökkäämällä puunkaatojoukkiota vastaan. Pohjois-Korealaiset käyttivät puunkaatoon tarkoitettuja kirveitä hyökkäyksessä, mistä tapahtuma sai nimensä "axe murded incident". Tästä seurasi kuitenkin maailmanhistorian kallein puunkaato-operaatio "Paul Bunyan", kuten yhdysvaltain sotilas meille bussissa kertoi:Paikalle tuli 23 ajoneuvon saattue, joka kyyditsi kahta moottorisahoilla varustettua kahdeksan pioneerin ryhmää. Pioneereja vartioi kaksi 30 sotilaan joukkiota. Alueelle johtava Freedom bridge oli valmisteltu räjäytettäväksi ja toinen komppania valmisteli lauttoja siltä varalta että silta olisi pitänyt räjäyttää. Paikalle tuli Etelä-Korealainen 64 erikoissotilaan joukko, joka alkoi levittää hiekkasäkkejä ja valmistautua mahdolliseen taisteluun rynnäkkökivääreillä, kranaatinheittimillä ja jalkaväkimiinoilla. Ilmatilaa valvoi 27 helikopteria, joista 7 oli taistelukoptereita. Helikoptereiden lisäksi ilmatilassa oli F-4- ja F-5 hävittäjiä valvomassa B-52 pommikoneita. Lisäksi Osanin lentotukikohdassa oli F-111 hävittäijä tankattuina ja valmiina lähtöön lyhyellä varoitusajalla. Jos tämäkään ei vielä riittänyt, Yhdysvaltain lentotukialus Midway oli asetettu valmiustilaan lähelle rannikkoa ja lähelle DMZ:aa oli tuotu paljon jalkaväkeä ja raskasta tykistöä tukemaan operaatiota. Lisäksi kaikki YK:n alaiset joukot Etelä-Koreassa oli asetettu täyteen taisteluvalmiuteen. Alla kuvassa monumentti, joka on pystytetty kaadetun puun paikalle. Monumentin pyöreä jalusta kuvaa kaadetun puun kokoa.
JSA:n kierroksen jälkeen jatkoimme taas turistibusseilla. Menimme läheisen kukkulan päälle, jonne oli rakennettu näköalatasanne. Näköalatasanteesta ei hirveästi ollut iloa koska jäätävä tuuli oli entistä voimakkaampi ja jäätävämpi mäen päällä.
Lisäksi kuvien ottamista oli rajoitettu siten, että kiikarien tasolta ei saanut mennä ottamaan kuvia. Kuvat piti ottaa maahan maalatun viivan takaa. Alla oleva kuva kertonee että Laura ei ainakaan ollut kovin innoissaan kylmästä ilmasta:
Kiertoajelun viimeinen etappi oli maan alla. Pohjois-Korealaiset olivat yrittäneet rakentaa salaisia tunneleita Etelä-Koreaan, mutta tunnelit löydettiin juuri kun yksi tunneleista oli saatu kaivettua Etelä-Korean puolelle. Tunnelista minulla on vain yksi kuva:
Kuva on tunnelin Etelä-Korean päästä, siitä kohtaa mihin Pohjois-Korealaiset kaivauksissaan etenivät kunnes tunneli löydettiin. Tunneleita on yhteensä löydetty neljä eri paikoista rajan lähettyviltä.Tunnelilta palasimme takaisin USO:n toimistolle. Bussi ajoi Han-joen pohjoisrantaa, ja vauhdista sai alla olevan kuvan otettua.
Illalla kävimme kokeilemassa korealaista DVD-Bangia, eli videovuokraamoa, jossa vuokrataan leffan ohella koko huone, jossa voi katsoa leffaa. Huoneessa oli iso sänkyä muistuttava sohva, jolla pystyi mukavasti rötväämään. Äänentoisto oli ihan tyydyttävä ja leffa heijastettiin videotykiltä valkokankaalle. Huoneen vuokra määräytyi huoneessa olevien katsojien mukaan. Perushinta tässä vuokraamossa yhdelle leffalle taisi olla 10000 wonia, ja hinta kasvoi 2000 wonilla henkilöä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti