Tuntuu, etta edellispaivassa olisi ainakin 3 paivaa. Lahdimme aamulla Busanista international ferry terminaalista Beetlella kohti Fukuokaa. Ensin kuitenkin virkailija otti pois huolella uuden alien korttini. Jopa Tuomaksen "oikeanmukaisesti" pidennetty kortti meni virkailijan hellaan huomaan, koska emme periaatteessa enaa opiskelleen koreassa ja olimme siella turisti viisumeilla (olin pihi enka pidentanyt omaani).
Beetle oli todella outo. Olin nahnyt kuvia, mutten siltikaan oikein ymmarra miten kyseinen laite toimii. Istuimet olivat kuitenkin kuin bussissa ja kuulutukset kuin lentokoneessa. Vyot kiinni, vauhtia ja matkasimme kantosiipialuksella mukavaa vauhtia kohti Japaniaa.
Terminaalissa virkailija opasti hyvalla englannin kielella ohjeet Fukuoka/Hakata stationille. Bussilla numero 19 paasimme matkaan. Mua vaivasi kuitenkin jonkinlainen epamaarainen hammennystila kunnes -jo toistamiseen- Tuomas mainitsi naiden kavereiden ajavan vaaralla puolella katua. Paatin olla koskematta vahaan aikaan auton rattiin Suomessa..
Fukuoka stationilla JR passin ohjekirjanen auttoi paljon loytamaan oikean toimiston. Komeat passit saatuamme lahdimme heti kayttamaan niita. Hiroshiman liput saimme nopeammin kuin osasimme sanoa, milloin haluamme lahtea. Eli heti.
Vanhat virkailija sedat tervehtivat iloisesti englanniksi ja kertoivat meille, mille laiturille meidan kuuluu menna ilman kysymattakin.
Odotin innolla matkustamista Japanin kuuluisalla Shinkansenilla. Eika se tuottanut pettymysta. Vauhti oli sen verran kova, etta paata alkoi sarkea ensimmaisen puolen tunnin jalkeen. Fukuokasta Hiroshimaan juna vetaisi tunnissa ja perilla mietimmekin etta entas sitten.
Infosta otimme jokaisen kartan mukaamme ja jokainen niista osoittautuikin hyodylliseksi jossain vaiheessa. Paatimme olla tehokkaita ja suunnata heti Peace memorial hallille, A-bomb domelle, vaikka kello olikin lahestymassa jo puoli kuutta.
Harmiksemme museo ei ollut auki, mutta aukenee seuraavana paivana puoli ysilta. Paatimme pyoria A-bomb domen lahistolla, Rakennus oli jatetty niille sijoilleen atomipommin jaljilta muistoksi tuhoisasta paivasta. Rakennus oli vaikuttavan nakoinen. Koska se sijaitsi suhteellisen lahella rajahdyksen keskustaa, se oli jaanyt yhdeksi Hiroshiman harvoista pystyyn jaaneista rakennuksista.
Kun ilta alkoi jo saapua, suoritimme todellisen maratonin etsiessamme kohtuu hintaista motellia. Loysimme Marimekon liikkeen, Ratia studion, mutta emme kohtuuhintaista motellia -emme motellia ollenkaan! Vahan alkoi harmittaa lonely planetin puuttuminen, mutta hyvaksyimme sitten Japanin hintatason ja maksoimme sen 60 euroa hotelli huoneesta.
Telkkarissa tuli sentaan pandavauvoista lohdutukseksi.
Beetle oli todella outo. Olin nahnyt kuvia, mutten siltikaan oikein ymmarra miten kyseinen laite toimii. Istuimet olivat kuitenkin kuin bussissa ja kuulutukset kuin lentokoneessa. Vyot kiinni, vauhtia ja matkasimme kantosiipialuksella mukavaa vauhtia kohti Japaniaa.
Terminaalissa virkailija opasti hyvalla englannin kielella ohjeet Fukuoka/Hakata stationille. Bussilla numero 19 paasimme matkaan. Mua vaivasi kuitenkin jonkinlainen epamaarainen hammennystila kunnes -jo toistamiseen- Tuomas mainitsi naiden kavereiden ajavan vaaralla puolella katua. Paatin olla koskematta vahaan aikaan auton rattiin Suomessa..
Fukuoka stationilla JR passin ohjekirjanen auttoi paljon loytamaan oikean toimiston. Komeat passit saatuamme lahdimme heti kayttamaan niita. Hiroshiman liput saimme nopeammin kuin osasimme sanoa, milloin haluamme lahtea. Eli heti.
Vanhat virkailija sedat tervehtivat iloisesti englanniksi ja kertoivat meille, mille laiturille meidan kuuluu menna ilman kysymattakin.
Odotin innolla matkustamista Japanin kuuluisalla Shinkansenilla. Eika se tuottanut pettymysta. Vauhti oli sen verran kova, etta paata alkoi sarkea ensimmaisen puolen tunnin jalkeen. Fukuokasta Hiroshimaan juna vetaisi tunnissa ja perilla mietimmekin etta entas sitten.
Infosta otimme jokaisen kartan mukaamme ja jokainen niista osoittautuikin hyodylliseksi jossain vaiheessa. Paatimme olla tehokkaita ja suunnata heti Peace memorial hallille, A-bomb domelle, vaikka kello olikin lahestymassa jo puoli kuutta.
Harmiksemme museo ei ollut auki, mutta aukenee seuraavana paivana puoli ysilta. Paatimme pyoria A-bomb domen lahistolla, Rakennus oli jatetty niille sijoilleen atomipommin jaljilta muistoksi tuhoisasta paivasta. Rakennus oli vaikuttavan nakoinen. Koska se sijaitsi suhteellisen lahella rajahdyksen keskustaa, se oli jaanyt yhdeksi Hiroshiman harvoista pystyyn jaaneista rakennuksista.
Kun ilta alkoi jo saapua, suoritimme todellisen maratonin etsiessamme kohtuu hintaista motellia. Loysimme Marimekon liikkeen, Ratia studion, mutta emme kohtuuhintaista motellia -emme motellia ollenkaan! Vahan alkoi harmittaa lonely planetin puuttuminen, mutta hyvaksyimme sitten Japanin hintatason ja maksoimme sen 60 euroa hotelli huoneesta.
Telkkarissa tuli sentaan pandavauvoista lohdutukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti