Lahdimme Koreana luksus hotellimme 21. kerroksesta ja jatimme kiinalaisen keittion ihanuudet taaksemme. Hyppasimme junaan kohti Busania, kaytyamme ensin hakemassa hukkuneen alien korttini ja nokialaisen laturin.
Junamatka oli edellista rattoisampi kirjoittaessa uuden vuoden lupauksia, joita tulikin sitten aika pino. Mukaan mahtui niin lupaukset joogan harrastamisesta kuin Amsterdamissa kaymisesta. Saa nahda onnistuuko ensimmainen ikina.
Busanissa tehtavia oli kaksi: etsia motelli ja Japanin lonely planet. Korean lonely planetissa mainittu Blue backpackers motel johti meidat tavallisen kerrostaloklusterin 18 kerrokseen oven taakse. Ovessa oli kylla motellin nimi, mutta vauvan kiljunta sisalla sai meidat kaantymaan takaisin. Kavimme VIPSissa syomassa ja tajusimme miksi ruuat ovat siella niin kalliita. Ei sen takia, etta 300 gramman pihvi olisi niin hyvaa (niin kuin olikin), mutta myos sen takia, etta ruokaan kuului salaattipoyta. Kun odotimme jotain Rosson salaattipoydan tyylista, saimmekin ruotsin laivan buffetin; kinkkuja, juustoja, salaatteja jos jonkin moista, katkarapuja, jalkiruokia, leipaa ymym.
Olimme aivan taynna kun poistuimme ravintolasta toiseen tehtavaamme. Lonely planetin hankkiminen osoittautuikin mahdottomaksi, silla Korean ja Japanin kiista maiden valilla olevasta saaresta oli saanut uuden kaanteen Japanin lonely planetin mainitessa saaren kuuluvan Japanille jolloin Korea oli lopettanut kyseisen virheellisen kirjan tilaamisen. Kirjaa ei siis saanut mimstaan koko Busanista, myyjan ystavallisesti soitettua lapi ne kaikki.
Seuraavaksi palasimme ensimmaiseen tehtavaan etsia motelli, joka loytyikin ilmeisesti love motelli alueelta. Huone oli suht halpa: 35000 wonia. Huone oli iso ja vessa mukavan kokoinen kylpyammeineen kaikkineen ja TV toimi hyvin. Huoneen nurkassa oleva love chair ei hairinnyt. Kyseinen varkki vaatisi ainakin 3 insinooria keksimaan miten sita kaytetaan.
OCN:n CSI putkeen olikin sitten hyva nukahtaa parin tunnin paasta...
Junamatka oli edellista rattoisampi kirjoittaessa uuden vuoden lupauksia, joita tulikin sitten aika pino. Mukaan mahtui niin lupaukset joogan harrastamisesta kuin Amsterdamissa kaymisesta. Saa nahda onnistuuko ensimmainen ikina.
Busanissa tehtavia oli kaksi: etsia motelli ja Japanin lonely planet. Korean lonely planetissa mainittu Blue backpackers motel johti meidat tavallisen kerrostaloklusterin 18 kerrokseen oven taakse. Ovessa oli kylla motellin nimi, mutta vauvan kiljunta sisalla sai meidat kaantymaan takaisin. Kavimme VIPSissa syomassa ja tajusimme miksi ruuat ovat siella niin kalliita. Ei sen takia, etta 300 gramman pihvi olisi niin hyvaa (niin kuin olikin), mutta myos sen takia, etta ruokaan kuului salaattipoyta. Kun odotimme jotain Rosson salaattipoydan tyylista, saimmekin ruotsin laivan buffetin; kinkkuja, juustoja, salaatteja jos jonkin moista, katkarapuja, jalkiruokia, leipaa ymym.
Olimme aivan taynna kun poistuimme ravintolasta toiseen tehtavaamme. Lonely planetin hankkiminen osoittautuikin mahdottomaksi, silla Korean ja Japanin kiista maiden valilla olevasta saaresta oli saanut uuden kaanteen Japanin lonely planetin mainitessa saaren kuuluvan Japanille jolloin Korea oli lopettanut kyseisen virheellisen kirjan tilaamisen. Kirjaa ei siis saanut mimstaan koko Busanista, myyjan ystavallisesti soitettua lapi ne kaikki.
Seuraavaksi palasimme ensimmaiseen tehtavaan etsia motelli, joka loytyikin ilmeisesti love motelli alueelta. Huone oli suht halpa: 35000 wonia. Huone oli iso ja vessa mukavan kokoinen kylpyammeineen kaikkineen ja TV toimi hyvin. Huoneen nurkassa oleva love chair ei hairinnyt. Kyseinen varkki vaatisi ainakin 3 insinooria keksimaan miten sita kaytetaan.
OCN:n CSI putkeen olikin sitten hyva nukahtaa parin tunnin paasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti