Oheinen laskuri kertoo montako aamua on tammikuun 17. päivään, jolloin olemme suunnitelleet lentävämme takaisin Suomeen.
Tulimme siihen tulokseen että emme lähde koettamaan onneamme Aeroflotilla, joten valitsimme Luftahansan, joka lentää tällä hetkellä halvimmalla Soulista Helsinkiin - Münchenin kautta tosin. Finnair velottaa yhdensuuntaisesta lennosta lähemmäs 1000 euroa sierainparilta siinä missä Saksalaisin siivin pääsee kotimaan kamaralle vajaalla 650 eurolla.
Ongelmia tosin vielä tuottaa Lufthansan verkkosivujen varaussysteemi. Jos palveluun menee korealaisen sivuston kautta, onnistuu yhdensuuntaisen matkan varaus Incheonista Helsinkiin, mutta Visan kanssa on jotain ratkaisemattomia ongelmia. Jos palveluun kirjautuu suomalaisena, ei sivusto suostu antamaan mahdollisuutta varata yhdensuuntaista matkaa Incheonista Helsinkiin. Hermot meinaavat tässä mennä.
Lufthansalla on onneksi toimisto aivan Yeoksamin aseman lähettyvillä, jonne ilmeisesti täytyy mennä että lentoliput itselleen saa.
Toinen päänsärkyä aiheuttava asia on viisumi ja alien registration. Emme osanneet arvoida oleskeluamme täällä ihan nappiin ja viisumi umpeutuu tämän kuun 28. päivä - jos olen oikein ymmärtänyt. Myös alien registration -kortissa lukee 28.12. Ongelmana on se, että meidän täytyisi lähteä 27. päivä Japaniin ja tulla sieltä takaisin 3. päivä. Viisumia ja alien registrationia tarvitsisi pidentää immigration officessa, mutta sitä varten tarvitaan ilmeisesti lentoliput - joita meillä ei vielä ole.
Lisää päänvaivaa aiheuttaa se, että Suwonin immigration officessa ei juuri englantia puhuta, joten tällaisen asian hoitaminen siellä vaatii vähän turhan paljon kärsivällisyyttä.
Mutta asiasta toiseen.
Sunnuntaina olimme paikallisen SWEA-klubin järjestämillä Lucia-juhlilla. Paikalla oli runsaasti ruotsalaisia ja vähän jostain välistä kuului suomeakin. Paikalla oli glögi-, kahvi- ja leivostarjoilu sekä tietenkin Lucia-kulkue. Osallistumishinta oli 10 000 wonia, ja täytyy sanoa että tässä tapauksessa hinta ja saatu hyöty eivät aivan kohdanneet. Olihan paikalla kiva käydä, mutta ei se 10 000 wonin arvoista ollut, valitettavasti.
Maanantaina vietimme noin puoli päivää Soulin immigration officessa vain sen takia että saimme kuulla että meillä ei ollut vaadittuja dokumentteja viisumin jatkoajan hakemista varten ja että minun täytyy hoitaa asiani välttämättä Suwonin toimistossa. Voin sanoa että siinä vaiheessa ns. vitutuskäyrä kohosi kauas siedettävän olotilan rajoilta.
Pieni vinkki niille, jotka hakevat viisumia mihin tahansa maahan: Kannattaa ainakin kaksi kuukautta ylimääräistä laittaa lisää arvioituun tarvittuun viisumin kestoon niin välttyy tällaisilta turhilta piknikeiltä byrokratian pyhättöihin.
Maanantai-illalla tunnelma oli sentään huomattavasti parempi Suomen lähetystön järjestämällä itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Paikalla oli ilmeisesti toisten lähetystöjen edustajia, muita vieraita sekä kourallinen opiskelijoitakin meidän lisäksi. Puitteet olivat kohtalaisen prameat, sillä olimme yhdessä Lotte-Hotellin juhlahuoneistoista. Suurlähettiläs Pekka Wuoristo piti ilahduttavan lyhyen ja ytimekkään puheen, kuten suomalaiseen tapaan kuulu. Muuta virallista ohjelmaa ei ollut, joten ilta kului mukavasti todella hyvän suomalaisen ruoan ja viinin kanssa.
Paikalle oli tullut myös Lauran Norden Aftonissa tapaama ruotsalaisprofessori, jonka kanssa tuli muutama sana myös vaihdettua.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli hieno tapahtuma, jonne kannatti ottaa osaa - ja kutsun vastaanotolle sai kun ilmoitti itsestään lähetystöön.
Ongelmia tosin vielä tuottaa Lufthansan verkkosivujen varaussysteemi. Jos palveluun menee korealaisen sivuston kautta, onnistuu yhdensuuntaisen matkan varaus Incheonista Helsinkiin, mutta Visan kanssa on jotain ratkaisemattomia ongelmia. Jos palveluun kirjautuu suomalaisena, ei sivusto suostu antamaan mahdollisuutta varata yhdensuuntaista matkaa Incheonista Helsinkiin. Hermot meinaavat tässä mennä.
Lufthansalla on onneksi toimisto aivan Yeoksamin aseman lähettyvillä, jonne ilmeisesti täytyy mennä että lentoliput itselleen saa.
Toinen päänsärkyä aiheuttava asia on viisumi ja alien registration. Emme osanneet arvoida oleskeluamme täällä ihan nappiin ja viisumi umpeutuu tämän kuun 28. päivä - jos olen oikein ymmärtänyt. Myös alien registration -kortissa lukee 28.12. Ongelmana on se, että meidän täytyisi lähteä 27. päivä Japaniin ja tulla sieltä takaisin 3. päivä. Viisumia ja alien registrationia tarvitsisi pidentää immigration officessa, mutta sitä varten tarvitaan ilmeisesti lentoliput - joita meillä ei vielä ole.
Lisää päänvaivaa aiheuttaa se, että Suwonin immigration officessa ei juuri englantia puhuta, joten tällaisen asian hoitaminen siellä vaatii vähän turhan paljon kärsivällisyyttä.
Mutta asiasta toiseen.
Sunnuntaina olimme paikallisen SWEA-klubin järjestämillä Lucia-juhlilla. Paikalla oli runsaasti ruotsalaisia ja vähän jostain välistä kuului suomeakin. Paikalla oli glögi-, kahvi- ja leivostarjoilu sekä tietenkin Lucia-kulkue. Osallistumishinta oli 10 000 wonia, ja täytyy sanoa että tässä tapauksessa hinta ja saatu hyöty eivät aivan kohdanneet. Olihan paikalla kiva käydä, mutta ei se 10 000 wonin arvoista ollut, valitettavasti.
Maanantaina vietimme noin puoli päivää Soulin immigration officessa vain sen takia että saimme kuulla että meillä ei ollut vaadittuja dokumentteja viisumin jatkoajan hakemista varten ja että minun täytyy hoitaa asiani välttämättä Suwonin toimistossa. Voin sanoa että siinä vaiheessa ns. vitutuskäyrä kohosi kauas siedettävän olotilan rajoilta.
Pieni vinkki niille, jotka hakevat viisumia mihin tahansa maahan: Kannattaa ainakin kaksi kuukautta ylimääräistä laittaa lisää arvioituun tarvittuun viisumin kestoon niin välttyy tällaisilta turhilta piknikeiltä byrokratian pyhättöihin.
Maanantai-illalla tunnelma oli sentään huomattavasti parempi Suomen lähetystön järjestämällä itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Paikalla oli ilmeisesti toisten lähetystöjen edustajia, muita vieraita sekä kourallinen opiskelijoitakin meidän lisäksi. Puitteet olivat kohtalaisen prameat, sillä olimme yhdessä Lotte-Hotellin juhlahuoneistoista. Suurlähettiläs Pekka Wuoristo piti ilahduttavan lyhyen ja ytimekkään puheen, kuten suomalaiseen tapaan kuulu. Muuta virallista ohjelmaa ei ollut, joten ilta kului mukavasti todella hyvän suomalaisen ruoan ja viinin kanssa.
Paikalle oli tullut myös Lauran Norden Aftonissa tapaama ruotsalaisprofessori, jonka kanssa tuli muutama sana myös vaihdettua.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli hieno tapahtuma, jonne kannatti ottaa osaa - ja kutsun vastaanotolle sai kun ilmoitti itsestään lähetystöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti