Tokio on oikeasti suuri kaupunki, ja toisin kuin Soulin pystyy kasittamaan, Tokiota ei pysty edes kasittamaan. Tokion metrokartta on yksi suuri spagettilautanen josta ei pysty ottamaan yhdesta paasta kiinni ja vetamaan linjaa suoraksi. Tokiossa kiertaa tokion maanalaisen lisaksi lahes yhta laaja maanpaallinen, JR:n omistama metrolinjasto, jota voi katevasti kayttaa myos JR-passilla.
Ensimmaisen yon yovyimme Ikebukuron aseman laheisyydessa yhdessa "bisnes-hotellissa", joka oli kompaktin kokoinen kuten kaikki muukin Japanissa. Hotellin infon ovessa luki "prostituutio kielletty", joka varmaan kertoo jotain alueesta, jolla olimme.
29. paivan aamulla lahdimme katsomaan Tokion keisarillista palatsia, joka oli tehokkaasti piilotettu katseilta korkeiden puiden ja vallihaudan taakse. Paasimme kavelemaan yllattavan hiljaisessa ulommassa puutarhassa, joka sekin ihan vaikuttava kuitenkin oli. Palatsialueelta kavelimme Tokyo Towerille, joka on yksi tunnetuimmista Tokion maamerkeista. Tokyo Tower on 333 metria korkea, ja se on tehty osittain Pariisin Eiffel-tornin mallin mukaan. Torniin oli todella pitka jono, emmeka alunperinkaan olleet suunnitelleet menevamme ylos.
Aikamme pyorittyamme tornin juurella lahdimme ns. angstikadulle, Harajukun aseman tienoille jossa tokion nuorison erikoinen pukeutuminen nakyisi kaikessa kirjossaan. Ihmisia oli katu taynna, mutta ilmeisesti aikainen iltapaiva ei ollut paras aika bongata gootti-lolitoja ja muita pukukokonaisuuksia.
30. paiva vaihdoimme bisnes-hotellin Khaosan-hostelliin, joka on Asakusan aseman liepeilla. Kavimme tokion edustalla keinotekoisella saarella, jonne mentiin kumipyorilla kulkevan metrojunan kanssa. Saarella oli lahinna kauppakeskuksia ja hienoja nakymia Tokioon. Illalla taisimme kayda viela Shinjukun alueella kavelemassa.
31. paiva kavimme Akihabaran elektroniikkamarketilla ja Uenon puistossa, jossa pulujen ja spurgujen lisaksi on kissoja. Kavimme syomassa hostellin lahella yhdessa Japanilaisessa ravintolassa vahan kaikkea, ennen kuin illaksi lahdimme Roppongin alueelle, joka on kuten Soulin Itaewon; paljon ulkomaalaisia ja ravintoloita. Oikeastaan ulkomaalaisia oli Roppongissa viela suhteessa enemman. Kaikki baarit olivat tupaten taynna ja kaljatuopin alin hinta oli 700 jenia - eli todella paljon jopa Japanilaiseksi hinnaksi. Paadyimme menemaan Gas Panic -klubiin, jonne maksoi 3000 jenia sisaan. Hinta sisalsi kaksi drinkkia, tosin. Klubi oli todella taynna, ihan varmasti yli kaikkien turvallisuusmaaraysten. Eteenpain paasi vain kyynarpaataktiikalla. Vuosi vaihtui talla klubilla, josta palasimme kolmen-neljan aikaan Asakusaan. Onneksi metro kulki poikkeuksellisesti lapi yon.
Tammikuun ensimmaisena paivana kavimme syomassa McDonaldsissa Double Quater Pounder with Cheese -nimella kulkevan kaloripommin. Samalla saimme ihmetella sita, miten varmaan puoli Tokiota oli keraantynyt jonottamaan paasya Kannonin Senso-Jin temppelille.
Jai mainitsematta jo aiemmin etta jonain paivana kavelimme juuri mainitun temppelin laheisyydessa, jossa on paljon erilaisia matkamuistokauppoja seka ravintoloita.
Valokuvia Tokiosta ja Japanista lisaan myohemmin.
Ensimmaisen yon yovyimme Ikebukuron aseman laheisyydessa yhdessa "bisnes-hotellissa", joka oli kompaktin kokoinen kuten kaikki muukin Japanissa. Hotellin infon ovessa luki "prostituutio kielletty", joka varmaan kertoo jotain alueesta, jolla olimme.
29. paivan aamulla lahdimme katsomaan Tokion keisarillista palatsia, joka oli tehokkaasti piilotettu katseilta korkeiden puiden ja vallihaudan taakse. Paasimme kavelemaan yllattavan hiljaisessa ulommassa puutarhassa, joka sekin ihan vaikuttava kuitenkin oli. Palatsialueelta kavelimme Tokyo Towerille, joka on yksi tunnetuimmista Tokion maamerkeista. Tokyo Tower on 333 metria korkea, ja se on tehty osittain Pariisin Eiffel-tornin mallin mukaan. Torniin oli todella pitka jono, emmeka alunperinkaan olleet suunnitelleet menevamme ylos.
Aikamme pyorittyamme tornin juurella lahdimme ns. angstikadulle, Harajukun aseman tienoille jossa tokion nuorison erikoinen pukeutuminen nakyisi kaikessa kirjossaan. Ihmisia oli katu taynna, mutta ilmeisesti aikainen iltapaiva ei ollut paras aika bongata gootti-lolitoja ja muita pukukokonaisuuksia.
30. paiva vaihdoimme bisnes-hotellin Khaosan-hostelliin, joka on Asakusan aseman liepeilla. Kavimme tokion edustalla keinotekoisella saarella, jonne mentiin kumipyorilla kulkevan metrojunan kanssa. Saarella oli lahinna kauppakeskuksia ja hienoja nakymia Tokioon. Illalla taisimme kayda viela Shinjukun alueella kavelemassa.
31. paiva kavimme Akihabaran elektroniikkamarketilla ja Uenon puistossa, jossa pulujen ja spurgujen lisaksi on kissoja. Kavimme syomassa hostellin lahella yhdessa Japanilaisessa ravintolassa vahan kaikkea, ennen kuin illaksi lahdimme Roppongin alueelle, joka on kuten Soulin Itaewon; paljon ulkomaalaisia ja ravintoloita. Oikeastaan ulkomaalaisia oli Roppongissa viela suhteessa enemman. Kaikki baarit olivat tupaten taynna ja kaljatuopin alin hinta oli 700 jenia - eli todella paljon jopa Japanilaiseksi hinnaksi. Paadyimme menemaan Gas Panic -klubiin, jonne maksoi 3000 jenia sisaan. Hinta sisalsi kaksi drinkkia, tosin. Klubi oli todella taynna, ihan varmasti yli kaikkien turvallisuusmaaraysten. Eteenpain paasi vain kyynarpaataktiikalla. Vuosi vaihtui talla klubilla, josta palasimme kolmen-neljan aikaan Asakusaan. Onneksi metro kulki poikkeuksellisesti lapi yon.
Tammikuun ensimmaisena paivana kavimme syomassa McDonaldsissa Double Quater Pounder with Cheese -nimella kulkevan kaloripommin. Samalla saimme ihmetella sita, miten varmaan puoli Tokiota oli keraantynyt jonottamaan paasya Kannonin Senso-Jin temppelille.
Jai mainitsematta jo aiemmin etta jonain paivana kavelimme juuri mainitun temppelin laheisyydessa, jossa on paljon erilaisia matkamuistokauppoja seka ravintoloita.
Valokuvia Tokiosta ja Japanista lisaan myohemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti