Varhain perjantai-aamuna (7.11) reipas joukkiomme lähti kohti suurta ja tuntematonta Kiinaa kohti. Matka Incheonin lentokentälle Hoegi-dongilta taittui kätevästi metrolla ja AREX:illa. Aamu valkeni Incheonin kentälle sumuisen harmaana.
Lento Incheonin kentältä Pekingiin kesti reilut kaksi tuntia. Maisema ei kuitenkaan muuttunut yhtään sen värikkäämmäksi.
Lentokentällä odotimme jännittyneinä passintarkastusta, joka ei loppujen lopuksi ollut läheskään sellainen kuin mitä pelkäsimme, vaikka viranomainen tiskin takana tavallista tarkemmin kasvonpiirteitämme syynäsikin. Kaikki saivat myös lentokoneen ruumassa olleen omaisuuden mukaansa ongelmitta.
Pekingin paperista, ajantasalla olevaa metrokarttaa oli oikeastaan mahdoton löytää, joten olimme liikenteessä ruotsalaisvahvistuksemme Lonely Planetin Pekingin-version vanhemmalla kartalla, jossa metroasemien nimet olivat ajalta ennen Pekingin Olympialaisia.
Joka tapauksessa lähdimme Pekingin Airport Express -junalla 2-terminaalista Dongzihmenin asemalle, jossa vaihdoimme 2-linjalle päästäksemme Yonghegongin asemalle. Yonghegongin Lama-temppelin läheisyydessä sijaitsi majapaikkamme, 1 Hai Inn. Paikka ei ihan metron uloskäynnin läheisyydessä ollut, mutta pienen etsinnän jälkeen löysimme oikean paikan. Vasemalla on kuva hostellin sisääntuloväylältä.
Saatuamme itsemme ja tavaramme järjestykseen, lähdimme tutkimaan lähialuetta. Maisema näytti sinä päivänä yllättävän värikkäältä. Kadulla tuli heti vastaan myös riksan ja moottoripyörän sekasikiö, tuk-tuk. Myöhemmin tuli todettua että tämän moottoripyörätaksin kyytiin mahtuu jopa kolme länsimaalaista ja että kyyti on Pekingin liikenteessä jokseenkin riskialtista, mutta silti kokemisen arvoinen.
Vähän aikaa käveltyämme Yonghegong streetiä etelään pysähdyimme erääseen ravitsemusliikkeeseen testaamaan kiinalaista olutta. Siinä missä Koreassa juodaan Cassia tai Hiteä ja Japanissa Asahia, juodaan Kiinassa Tsingtaoa. Maku on ehkä hieman vahvempi kuin korealaisissa oluissa, mutta selvästi miedompi kuin Asahissa. Pullo olutta maksaa ravintolasta ja pullosta riippuen 10-30 yuania, eli 1,70 - 3.40 euroa. Huomionarvoista on, että Tsingtao-pullojen kylkeen on merkitty alkoholipitoisuus ≥-merkillä, eli alkoholia on vähintään jonkun verran, mutta voi olla enemmänkin.
Meillä ei ollut tarkempaa ohjelmaa varattuna ensimmäiselle päivälle, joten oluttestin jälkeen siirryimme olympiapuistoon tarkastamaan Pekingin uusimmat nähtävyydet.
Olympia-aukio oli todella massiivinen ja nähtävyytenä ei pettänyt odotuksia. Kaikki oli niin suurta ja mahtavaa kuin odottaa saattoi. Iltavalaistuksessa alue kylpi kirkkaissa ja upeissa väreissä. Yllä Vesikuutio iltavalaistuksessa ja vasemmalla taiteilija itse Linnunpesän edessä.
Ilta alkoi viilentyä ja lähdimme takaisin Yonghegongille. Tällöin meille tuli ensimmäistä kertaa vastaan myös totuus Pekingin metrosta. Pekingissä oli ennen 2000-lukua vain linjat 1 ja 2. Loput 6 linjaa ovat valmistuneet vuoden 2002 jälkeen, ja niistäkin kolme linjaa valmistui juuri ennen olympialaisia. Metro on yleensä ahdistavan täynnä ja ruuhka-aikaan metron kyytiin tai sieltä pois pääsee parhaiten kyynärpäätaktiikalla. Ruuhkaa aiheuttaa myös pekingiläisten avuttomuus asemien porttien käytössä. Tarjolla on ladattava kortti, joka on ihan kannattava hankinta viikon visiittiä varten, puhumattakaan siitä jos asuu Pekingissä. Toinen vaihtoehto on kertalippu - ohut muovinen läpyskä, joka ensin vilautetaan portille ja metrosta poistuttaessa syötetään laitteeseen sisään. Tämä monimutkainen proseduuri hämmästyttää pekingin kaduntallaajia ja aiheuttaa ruuhkia porteilla.
Lisäksi jokaisella metroasemalla on läpivalaisulaitteita, joilla tarkastetaan kaikki kannettavat laukut käsilaukuista selkäreppuihin. Tarkempia turvatarkastuksia asemilla ei ole.
Soulin metroon verrattuna vaunut ovat paljon pienempiä ja metrojunat lyhyempiä, ja kaiken lisäksi metroverkosto ei ole kovinkaan kattava. Esimerkiksi läntiselle rautatieasemalle joutuu lähimmältä metroasemalta kävelemään noin 1,3 kilometriä.
Metroa on onneksi tarkoitus laajentaa 19 linjan suuruiseksi verkostoksi. Alla vielä kuva iltaruuhkasta metroasemalla.
Survottuamme itsemme läpi metron, menimme lähelle majapaikkaamme syömään ravintolaan, jonka valitsimme houkuttelevan "Chinese food, English menu" -kyltin ansiosta. Teimme tylsän valinnan ja otimme kaikki samanlaisen kana-annoksen, joka koostui kanasta hapanimeläkastikkeessa pähkinöiden kera. Ateria oli hieman tulinen, mutta maukas. Lautasellinen maksoi 14 Yuania ja pullo Tsingtaoa 15 yuania.
Illallisen jälkeen poikkesimme hakemaan läheisestä marketista kiinalaista punaviiniä. Vietimme loppuillan hostellihuoneessamme kiinalaista viiniä ja ensimmäistä päivää analysoiden.
Mainittakoon vielä hostellista tähän postaukseen sen verran, että meidät oli majoitettu kuuden hengen huoneeseen, jossa oli kolme kerrossänkyä. Huoneessa oli lukittavat kaapit ja kaksi vaatekaappia. Lämmintä ilmaa sai lämpöpatterilla ja katonrajassa oli myös ilmastointilaite. Huoneeseen kuului myös oma kylpyhuone länsimaalaistyylisellä vessalla. Kylpyhuone oli tyylikkään minimalistisesti erotettu muusta huoneesta lasiseinillä. Lasi oli kyllä yksityisyyden nimissä hiottu vähemmän läpinäkyväksi. Hintaan sisältyi pyyhkeet sekä muhkeat tyynyt ja peitot. Yleisvaikutelma huoneesta oli siisti, eikä sisälle kantautunut yöllä tai muutoinkaan melua.
Lento Incheonin kentältä Pekingiin kesti reilut kaksi tuntia. Maisema ei kuitenkaan muuttunut yhtään sen värikkäämmäksi.
Lentokentällä odotimme jännittyneinä passintarkastusta, joka ei loppujen lopuksi ollut läheskään sellainen kuin mitä pelkäsimme, vaikka viranomainen tiskin takana tavallista tarkemmin kasvonpiirteitämme syynäsikin. Kaikki saivat myös lentokoneen ruumassa olleen omaisuuden mukaansa ongelmitta.
Pekingin paperista, ajantasalla olevaa metrokarttaa oli oikeastaan mahdoton löytää, joten olimme liikenteessä ruotsalaisvahvistuksemme Lonely Planetin Pekingin-version vanhemmalla kartalla, jossa metroasemien nimet olivat ajalta ennen Pekingin Olympialaisia.Joka tapauksessa lähdimme Pekingin Airport Express -junalla 2-terminaalista Dongzihmenin asemalle, jossa vaihdoimme 2-linjalle päästäksemme Yonghegongin asemalle. Yonghegongin Lama-temppelin läheisyydessä sijaitsi majapaikkamme, 1 Hai Inn. Paikka ei ihan metron uloskäynnin läheisyydessä ollut, mutta pienen etsinnän jälkeen löysimme oikean paikan. Vasemalla on kuva hostellin sisääntuloväylältä.
Saatuamme itsemme ja tavaramme järjestykseen, lähdimme tutkimaan lähialuetta. Maisema näytti sinä päivänä yllättävän värikkäältä. Kadulla tuli heti vastaan myös riksan ja moottoripyörän sekasikiö, tuk-tuk. Myöhemmin tuli todettua että tämän moottoripyörätaksin kyytiin mahtuu jopa kolme länsimaalaista ja että kyyti on Pekingin liikenteessä jokseenkin riskialtista, mutta silti kokemisen arvoinen.
Vähän aikaa käveltyämme Yonghegong streetiä etelään pysähdyimme erääseen ravitsemusliikkeeseen testaamaan kiinalaista olutta. Siinä missä Koreassa juodaan Cassia tai Hiteä ja Japanissa Asahia, juodaan Kiinassa Tsingtaoa. Maku on ehkä hieman vahvempi kuin korealaisissa oluissa, mutta selvästi miedompi kuin Asahissa. Pullo olutta maksaa ravintolasta ja pullosta riippuen 10-30 yuania, eli 1,70 - 3.40 euroa. Huomionarvoista on, että Tsingtao-pullojen kylkeen on merkitty alkoholipitoisuus ≥-merkillä, eli alkoholia on vähintään jonkun verran, mutta voi olla enemmänkin.Meillä ei ollut tarkempaa ohjelmaa varattuna ensimmäiselle päivälle, joten oluttestin jälkeen siirryimme olympiapuistoon tarkastamaan Pekingin uusimmat nähtävyydet.
Olympia-aukio oli todella massiivinen ja nähtävyytenä ei pettänyt odotuksia. Kaikki oli niin suurta ja mahtavaa kuin odottaa saattoi. Iltavalaistuksessa alue kylpi kirkkaissa ja upeissa väreissä. Yllä Vesikuutio iltavalaistuksessa ja vasemmalla taiteilija itse Linnunpesän edessä.Ilta alkoi viilentyä ja lähdimme takaisin Yonghegongille. Tällöin meille tuli ensimmäistä kertaa vastaan myös totuus Pekingin metrosta. Pekingissä oli ennen 2000-lukua vain linjat 1 ja 2. Loput 6 linjaa ovat valmistuneet vuoden 2002 jälkeen, ja niistäkin kolme linjaa valmistui juuri ennen olympialaisia. Metro on yleensä ahdistavan täynnä ja ruuhka-aikaan metron kyytiin tai sieltä pois pääsee parhaiten kyynärpäätaktiikalla. Ruuhkaa aiheuttaa myös pekingiläisten avuttomuus asemien porttien käytössä. Tarjolla on ladattava kortti, joka on ihan kannattava hankinta viikon visiittiä varten, puhumattakaan siitä jos asuu Pekingissä. Toinen vaihtoehto on kertalippu - ohut muovinen läpyskä, joka ensin vilautetaan portille ja metrosta poistuttaessa syötetään laitteeseen sisään. Tämä monimutkainen proseduuri hämmästyttää pekingin kaduntallaajia ja aiheuttaa ruuhkia porteilla.
Lisäksi jokaisella metroasemalla on läpivalaisulaitteita, joilla tarkastetaan kaikki kannettavat laukut käsilaukuista selkäreppuihin. Tarkempia turvatarkastuksia asemilla ei ole.
Soulin metroon verrattuna vaunut ovat paljon pienempiä ja metrojunat lyhyempiä, ja kaiken lisäksi metroverkosto ei ole kovinkaan kattava. Esimerkiksi läntiselle rautatieasemalle joutuu lähimmältä metroasemalta kävelemään noin 1,3 kilometriä.
Metroa on onneksi tarkoitus laajentaa 19 linjan suuruiseksi verkostoksi. Alla vielä kuva iltaruuhkasta metroasemalla.
Survottuamme itsemme läpi metron, menimme lähelle majapaikkaamme syömään ravintolaan, jonka valitsimme houkuttelevan "Chinese food, English menu" -kyltin ansiosta. Teimme tylsän valinnan ja otimme kaikki samanlaisen kana-annoksen, joka koostui kanasta hapanimeläkastikkeessa pähkinöiden kera. Ateria oli hieman tulinen, mutta maukas. Lautasellinen maksoi 14 Yuania ja pullo Tsingtaoa 15 yuania.
Illallisen jälkeen poikkesimme hakemaan läheisestä marketista kiinalaista punaviiniä. Vietimme loppuillan hostellihuoneessamme kiinalaista viiniä ja ensimmäistä päivää analysoiden.Mainittakoon vielä hostellista tähän postaukseen sen verran, että meidät oli majoitettu kuuden hengen huoneeseen, jossa oli kolme kerrossänkyä. Huoneessa oli lukittavat kaapit ja kaksi vaatekaappia. Lämmintä ilmaa sai lämpöpatterilla ja katonrajassa oli myös ilmastointilaite. Huoneeseen kuului myös oma kylpyhuone länsimaalaistyylisellä vessalla. Kylpyhuone oli tyylikkään minimalistisesti erotettu muusta huoneesta lasiseinillä. Lasi oli kyllä yksityisyyden nimissä hiottu vähemmän läpinäkyväksi. Hintaan sisältyi pyyhkeet sekä muhkeat tyynyt ja peitot. Yleisvaikutelma huoneesta oli siisti, eikä sisälle kantautunut yöllä tai muutoinkaan melua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti