Viimeisestä postauksesta jäi puuttumaan Barbie-muotinäytös, joka oli käynnissä Lotte-tavaratalon edessä.
Joskus on niin kiireisiä päiviä, että ei ehdi kunnolla syömään tai ei vain jaksa lähteä kaupunkiin syömään. Vasemmalla näyte ravinteikkaasta ja täyttävästä nuudelikeitosta. Kaadoin sekaan liikaa maustejauhetta ja keitosta tuli todella tulista, mutta pakko se oli syödä kun ei viitsi ruokaa poiskaan heittää.
Maanantain vietin Suwonissa odotellen korealaisten tiiminjäsenten osuuksia eräästä harkkatyöstä. Jossain välissä oli ilmeisesti ollut jonkinlainen kommunikaatiokatkos, koska korealaiset luulivat, että tarvitsisin heidän osuutensa vasta tiistaina iltapäivällä, vaikka nimenomaan painotin että haluan tehdä työn valmiiksi maanantain aikana.
Tiistaina kuitenkin menin luentojen jälkeen takaisin Souliin Lauran ja Lauran vanhempien kanssa. Kävelimme lähestulkoon kaikki Myeong-dongin markkinakadut läpi. Laura löysi taas vaikka mitä, mutta minulle Myeong-dong ei juuri mitään tarjonnut tällä kertaa. Yöksi menin Lauran kanssa samaan hotelliin Lauran vanhempien kanssa ja tein edellämainitun työn loppuun. Lastasin myös repun täyteen Suomesta tuodulla salmiakilla ja suklaalla.
Keskiviikkoaamuna kävimme yhteisellä aamiaisella läheisessä Paris Baguette -ravitsemusliikkeessä, minkä jälkeen lähdin kävellen etsimään Suomen suurlähetystöä. Matkalla kävelin Soulin vanhan kaupungintalon ohi. Kaupungintalo oli paljon pienempi mitä olin odottanut, ja oikeastaan aika ankean oloinen kivipytinki. Kolme varttia käveltyäni ja pari kertaa väärään suurtaan eksyttyäni lopulta löysin oikean paikan. Alla kuvissa Cheonggyecheon-joen esille kaivetun uoman päässä oleva lähde ja Kyobo building, jonka 16. kerroksessa Suomen lähetystö on.
Kyobo Buildingiin pääsee helpoiten ja eksymättä ottamalla metron 5-linjan ja jäämällä pois Gwanghwamunin pysäkillä ja poistumalla 4-uloskäynnin kautta. Rakennus on heti uloskäynnin oikealla puolella.
Lähetystöstä sain Ajoun yliopiston kansainvälistä päivää varten esitteitä ja julisteita. Vastineeksi tein lähetystölle lahjoituksen salmiakin ja Fazerin sinisen muodossa.
Otin metron takaisin Suwoniin ja olin takaisin Ajoussa juuri sopivasti ennen luentojen alkua. Koska minulla on näin keskiviikkoisin reilut kolme tuntia luppoaikaa luentojen välissä, niin aloin rakentamaan Mölkkyä kansainvälistä päivää varten.
Olin jo aiemmin pyytänyt Ajoun kansainvälisten asioiden toimistolta apua puun ja sahan löytämisessä. Puuta ja saha oli kyllä löytynyt, mutta nämä artikkelit eivät täysin vastanneet odotuksiani. Sain reilut kaksi metriä pitkän riman, joka oli vajaa kolme senttiä kanttiinsa, ja saha vaikutti enemmänkin joltain taisteluvälineeltä kuin sahalta, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Erikoinen saha kuitenkin ajoi tehtävänsä ja lopulta Mölkky Mini-Square Edition sai muotonsa. Poiketen normaalista mölkystä, keilat ja mölkky itsessään ovat neliskanttisia ja puolta pienempiä kuin alkuperäisessä mölkyssä. Pari testiajoa kuitenkin osoitti, että peli toimii.
Ajoun kansainvälistä päivää varten pitää tehdä jotain ruokaakin, joten päätimme ottaa työstettäväksi lihapullat ja lohkoperunat. Kukaan meistä ei ole mitenkään hirveän kokenut kokki, joten päätimme pitää perunat mahdollismman yksinkertaisina, emmekä siis tee muusia.
Lisäksi valitsimme tämän ruotsalaistyyppisemmän ruoan koska täällä ei mistään voi löytää ruisjauhoja, joita tarvitaan nyt lähes kaikessa suomalaisessa ruoassa. Ohimennen mainittakoon, että ruotsalaiset tekevät hot dogeja.
Korealaiset vahvistuksemme lähtivät meidän kanssa alkuillasta käymään läheisessä supermarketissa, josta ostimme rehdisti kolme kiloa jauhelihaa (jonka lihatiskin täti itse survoi lihamyllyn läpi), pussillisen perunoita ja hieman sipuleita. Korppujauhoja näillä ei tietenkään ollut, joten jouduimme tyytymään vaaleaan leipään.
Koska meille oli annettu 100000 wonia ruokaan ja perusainesten jälkeen oli vielä vajaat 30000 wonia käyttämättä, ostimme vajaalla 20000 wonilla vajaat 8 litraa paikallista olutta ruokajuomaksi. Maito olisi muuten ollut hyvä vaihtoehto, mutta korealainen maito on liian aromikasta ruoan kanssa juotavaksi.
Teimme illalla testierän. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, meillä on käytössä vain liesi, joten jouduimme paistamaan lihapullat pannulla. Kukaan meistä ei ollut ennen tehnyt lihapullia, ja testierän lihapullat olivat sen mukaisia. Liikaa sipulia ja liian vähän mausteita ja liian vähän aikaa pannulla.
En osaa varmaksi sanoa milloin tulee seuraava postaus, sillä huomenna on edellämainittu, kohtalaisen täyteen aikataulutettu Ajoun kansainvälinen päivä, ja heti seuraavana päivänä lähden viikoksi Kiinaan.
Lopuksi vielä terveisiä Rauman Yrittäjille, jotka kuuleman mukaan tunnollisesti tätä blogia seuraavat.
Joskus on niin kiireisiä päiviä, että ei ehdi kunnolla syömään tai ei vain jaksa lähteä kaupunkiin syömään. Vasemmalla näyte ravinteikkaasta ja täyttävästä nuudelikeitosta. Kaadoin sekaan liikaa maustejauhetta ja keitosta tuli todella tulista, mutta pakko se oli syödä kun ei viitsi ruokaa poiskaan heittää.Maanantain vietin Suwonissa odotellen korealaisten tiiminjäsenten osuuksia eräästä harkkatyöstä. Jossain välissä oli ilmeisesti ollut jonkinlainen kommunikaatiokatkos, koska korealaiset luulivat, että tarvitsisin heidän osuutensa vasta tiistaina iltapäivällä, vaikka nimenomaan painotin että haluan tehdä työn valmiiksi maanantain aikana.
Tiistaina kuitenkin menin luentojen jälkeen takaisin Souliin Lauran ja Lauran vanhempien kanssa. Kävelimme lähestulkoon kaikki Myeong-dongin markkinakadut läpi. Laura löysi taas vaikka mitä, mutta minulle Myeong-dong ei juuri mitään tarjonnut tällä kertaa. Yöksi menin Lauran kanssa samaan hotelliin Lauran vanhempien kanssa ja tein edellämainitun työn loppuun. Lastasin myös repun täyteen Suomesta tuodulla salmiakilla ja suklaalla.Keskiviikkoaamuna kävimme yhteisellä aamiaisella läheisessä Paris Baguette -ravitsemusliikkeessä, minkä jälkeen lähdin kävellen etsimään Suomen suurlähetystöä. Matkalla kävelin Soulin vanhan kaupungintalon ohi. Kaupungintalo oli paljon pienempi mitä olin odottanut, ja oikeastaan aika ankean oloinen kivipytinki. Kolme varttia käveltyäni ja pari kertaa väärään suurtaan eksyttyäni lopulta löysin oikean paikan. Alla kuvissa Cheonggyecheon-joen esille kaivetun uoman päässä oleva lähde ja Kyobo building, jonka 16. kerroksessa Suomen lähetystö on.
Kyobo Buildingiin pääsee helpoiten ja eksymättä ottamalla metron 5-linjan ja jäämällä pois Gwanghwamunin pysäkillä ja poistumalla 4-uloskäynnin kautta. Rakennus on heti uloskäynnin oikealla puolella.Lähetystöstä sain Ajoun yliopiston kansainvälistä päivää varten esitteitä ja julisteita. Vastineeksi tein lähetystölle lahjoituksen salmiakin ja Fazerin sinisen muodossa.
Otin metron takaisin Suwoniin ja olin takaisin Ajoussa juuri sopivasti ennen luentojen alkua. Koska minulla on näin keskiviikkoisin reilut kolme tuntia luppoaikaa luentojen välissä, niin aloin rakentamaan Mölkkyä kansainvälistä päivää varten.
Olin jo aiemmin pyytänyt Ajoun kansainvälisten asioiden toimistolta apua puun ja sahan löytämisessä. Puuta ja saha oli kyllä löytynyt, mutta nämä artikkelit eivät täysin vastanneet odotuksiani. Sain reilut kaksi metriä pitkän riman, joka oli vajaa kolme senttiä kanttiinsa, ja saha vaikutti enemmänkin joltain taisteluvälineeltä kuin sahalta, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Erikoinen saha kuitenkin ajoi tehtävänsä ja lopulta Mölkky Mini-Square Edition sai muotonsa. Poiketen normaalista mölkystä, keilat ja mölkky itsessään ovat neliskanttisia ja puolta pienempiä kuin alkuperäisessä mölkyssä. Pari testiajoa kuitenkin osoitti, että peli toimii.
Ajoun kansainvälistä päivää varten pitää tehdä jotain ruokaakin, joten päätimme ottaa työstettäväksi lihapullat ja lohkoperunat. Kukaan meistä ei ole mitenkään hirveän kokenut kokki, joten päätimme pitää perunat mahdollismman yksinkertaisina, emmekä siis tee muusia.
Lisäksi valitsimme tämän ruotsalaistyyppisemmän ruoan koska täällä ei mistään voi löytää ruisjauhoja, joita tarvitaan nyt lähes kaikessa suomalaisessa ruoassa. Ohimennen mainittakoon, että ruotsalaiset tekevät hot dogeja.
Korealaiset vahvistuksemme lähtivät meidän kanssa alkuillasta käymään läheisessä supermarketissa, josta ostimme rehdisti kolme kiloa jauhelihaa (jonka lihatiskin täti itse survoi lihamyllyn läpi), pussillisen perunoita ja hieman sipuleita. Korppujauhoja näillä ei tietenkään ollut, joten jouduimme tyytymään vaaleaan leipään.
Koska meille oli annettu 100000 wonia ruokaan ja perusainesten jälkeen oli vielä vajaat 30000 wonia käyttämättä, ostimme vajaalla 20000 wonilla vajaat 8 litraa paikallista olutta ruokajuomaksi. Maito olisi muuten ollut hyvä vaihtoehto, mutta korealainen maito on liian aromikasta ruoan kanssa juotavaksi.Teimme illalla testierän. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, meillä on käytössä vain liesi, joten jouduimme paistamaan lihapullat pannulla. Kukaan meistä ei ollut ennen tehnyt lihapullia, ja testierän lihapullat olivat sen mukaisia. Liikaa sipulia ja liian vähän mausteita ja liian vähän aikaa pannulla.
En osaa varmaksi sanoa milloin tulee seuraava postaus, sillä huomenna on edellämainittu, kohtalaisen täyteen aikataulutettu Ajoun kansainvälinen päivä, ja heti seuraavana päivänä lähden viikoksi Kiinaan.Lopuksi vielä terveisiä Rauman Yrittäjille, jotka kuuleman mukaan tunnollisesti tätä blogia seuraavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti