Kiinassa, osa 3

Sunnuntaiaamu ja kolmas päivä kiinassa lähti verkalleen käyntiin. Lonely Planetin Pekingin opasta apuna käyttäen suunnistimme itsemme aamiaiselle amerikkalaistyyliseen ravintolaan, joka sijaitsi jossain Tsekin tai Slovakian lähetystön lähellä. Matkan varrelle osui kadun varteen kasattuja kukkakekoja. Tiedä sitten mistä kukat olivat siihen tulleet ja minne ne olivat menossa, sillä lähistöllä ei näkynyt mitään paikkaa mistä ne olisi ylös kaivettu.


Ravintolassa söin varmaan rasvaisimman aamiaisen ikinä; pekonia, makkaraa, kinkkua ja munia sekä sulassa voissa kylpeviä paahtoleipiä. Kahvi oli kyllä hyvää.


Aamiaisen jälkeen suunnistimme taivaan temppelille. Temppeliä ympäröi vaikuttava puisto, joka itsessään on näkemisen arvoinen. Yllä oleva kuva on otettu puiston pohjoisen sisäänkäynnin liepeiltä.
Temppelin vaikuttavin rakennus on hyvien satojen rukoussali (vapaa suomennos). Wikipedian mukaan tämä puinen rakennus on laitettu kokoon ilman ainoatakaan naulaa. Kuvissa sali on oikealla ja alhaalla.


Hyvien satojen rukoussalista etelään on keisarillinen taivaan holvi, joka muistuttaa edellistä, mutta on hieman pienempi. Keisarillista taivaan holvia ympyröi kaikumuuri (vapaa suomennos). Alueella oli kuitenkin niin paljon muuta hälinää että mitään kaikua ei juuri aikaan saanut. Holvista kuva alla.

Keisarillisen taivaan holvista etelään on vielä pyöreän kummun alttari (vapaa suomennos), jolla keisarit rukoilivat suotuisaa säätä. Wikipedia kertoo Taivaan temppelistä enemmän.

Sunnuntain seuraava kohde oli Pekingin eläintarha, jonne otimme taksin. Matka kesti melko kauan, mutta toisaalta matkalla näki kaikkea mitä metroa käyttäen ei näkisi. Onkohan alla olevan kuvan rakennuksen suunnittelija ottanut mallia Dune-pelisarjan windtrapeista?

Eläintarha oli osittain hieman ränsistyneen oloinen, mutta osasto, jossa pandoja pidettiin, oli edes jotekin kunnossa.


Alla olevassa kuvassa on kuva hallista, jonka reunoilla on häkkejä, joista isoilla kissoilla on pääsy ulkopuolelle omiin aitauksiinsa. Satuimme paikalle juuri ruoka-aikaan. Halli oli todella karu.

Kenguruiden aitausta kunnostettiin ja kengurut joutuivat olemaan sisätiloissa.


Joiltain osin puisto kyllä oli ihan komea kävellä.


Lähdimme eläintarhasta ja päätimme mennä lähimmälle metroasemalle, joka oli noin puolentoista kilometrin päässä. Eläintarhan portin edessä oli tosin Tuk-tukeja, ja päätimme ottaa riskin ja lähteä noilla moottoripyörätakseilla metroasemalle. Otimme kaksi taksia, eli yhteen Tuk-tukiin survoimme kolme ihmistä, kuskin lisäksi. Matka taittui sujuvasti, ja vaikka toisesta taksista tippui ikkuna kadulle, se ei menoa haitannut. Pääsimme kuitenkin ehjänä metroasemalle. Alla lyhyt videopätkä Tuk-tukin kyydistä.

Menimme Dongsishitiaon pysäkille ja sieltä yritimme etsiä yhtä urheiluvaateliikettä, jossa yksi meidän porukasta olisi halunnut käydä. Löysimme liikkeen, mutta se oli kiinni. Lopulta eksyimme The Den -ravintolaan, joka on ilmeisesti kohtalaisen suosittu länsimaalaisten keskuudessa Pekingissä.
Söimme illallisen ja jatkoimme matkaa läheiselle Yashow Clothing Marketille.

Yashowilla oli myynnissä vaatteita, kenkiä ja laukkuja ja turistikrääsää. Kauppa koostui useasta pienestä täyteen ahdetusta loosista, joissa myyjät houkuttelivat asiakkaita huutamalla, vetämällä hihasta ja tuomalla tuotteitaan nenän eteen. Kaupankäynti tällaisissa paikoissa perustuu tinkimiseen, ja tinkiä saa todella ronskisti.
Tuotteet joko ovat aitoja (luultavasti tehtailta varastettuja) tai sitten taidokkaita kopioita. Kaikki merkit Louis Vuittonista Pumaan ovat edustettuina hyvin runsaalla tarjonnalla.
Laura vilkaisi yhden loosin yhtä käsilaukkua ja samalla silmänräpäyksellä myyjä oli heti vieressä: "Hello! Which one do you like? This one? Very high quality!" Laura kysyi hintaa ja ensin myyjä näpytteli laskimeen 840, ja heti sen jälkeen "Special price just for you", 410. Laura sanoi että maksaa korkeintaan 100 yuania, minkä jälkeen tajusimme että meillä ei edes ole niin paljon rahaa mukana. Lähdimme kävelemään ja joka askeleella pois päin hinta tippui. Myyjä kulki perässä ja huuteli alempia hintoja perään. Kun myyjää ei enää näkynyt niin jostain kaukaa takaa kuului "Okay, 100, please buy!"
Siltikin kuulemma kiinalaiset saavat vielä puolet halvemmalla verrattuna siihen mihin länsimaalaiset saavat hinnan tingittyä.

Lopuksi vielä iltavalaistuskuva Dongsishitiaon pysäkin lähettyviltä.