Kiinassa, osa 2.

Lauantai (8.11) valkeni Pekingissä ja lähdimme heti aamulla metsästämään aamiaista. Lonely Planet -matkaoppaasta löytyi hyvältä kuulostava kohde, jossa olisi voinut aamiaista syödä, mutta loppujen lopuksi sitä ei löytynyt mistään. Alla kuvasarja, josta selviää miten loppujen lopuksi kävi. Ensimmäisessä kuvassa asuntolan katettu piha.

Kello näytti jo lounasaikaa ja ilmapiiri alkoi tyhjien vatsojen takia kiristyä, joten oli pakko turvautua McDonalds'in tarjontaan. Kaksi uskaliasta joukostamme jatkoi tutkimusmatkaa ja lopulta he kuulemma löysivät jonkin thai-ravintolan jossa sai vatsan täytettyä nuudeleilla.
Syötyämme otimme metron Tiananmenin aukiolle. Päivän ohjelmaan kuului omatoiminen kierros kielletyssä kaupungissa.

Kielletyn kaupungin kierros alkoi taivaallisen rauhan portilta, jolla Mao seuraa kansaansa päivästä toiseen Tiananmenin aukion pohjoisreunalla. Taivaallisen rauhan portin jälkeen tulee toinen suuri aukio, jonka pohjoisreunalla on meridiaaniportti. Aukion reunalla on ilmeisesti jonkinlaisia pieniä taidegallerioita joihin taideopiskelijat yrittävät houkutella turisteja. Ohimennen luin Lonely Planetista jotain tästä toiminnasta jälkeenpäin, mutta mieleen ei jäänyt mitään. Kävelimme reipasta tahtia aukion läpi ja ostimme liput, joilla pääsi Meridiaaniportista läpi.

Kuljimme portin läpi ja taas edessämme oli aukio, jonka laidalla oli korkeimman harmonian portti (vapaa suomennos). Portin edessä, aukion läpi kulkee "Kultaisen veden joki" (vapaa suomennos), jonka yli kulkee viisi siltaa. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää että terrakotan punainen on muotiväri näillä kulmilla. Korkeimman harmonian portti on alla olevassa kuvassa taustalla. Vasemmalla on lähempää otettu kuva itse portista.


Alla olevassa kuvassa on portin jälkeen avautuva näkymä. Takana seisoo korkeimman harmonian sali (vapaa suomennos).

Korkeimman harmonian salin portailta näkymä etelään on alla olevan kuvan kaltainen. Ilma ei ollut aurinkoisin mahdollinen ja kaupungissa sitkeästi seisova savusumu loi kuvaan hienon etäisyyden tunnun.

Jatkoimme eteenpäin salin ohi. Kielletyn kaupungin takana on kukkula, jonka on kaivuujätettä, joka syntyi kun kielletyn kaupungin ympäri kaivettiin 52 metriä ja 6 metriä syvä vallihauta. Mainittakoon että Tammerkoski on Hämeensillan kohdalla lähes yhtä leveä.

Yllä on pari kuvaa otuksista, joita oli runsaasti rakennusten kattojen harjoilla. Kielletyn kaupungin pohjoisosassa oli keisarillinen puutarha, jossa oli iankaikkisen vanhoja puita, jotka eivät tuskin omin voimin olisivat pysyneet edes pystyssä, kuten kuvassa oikealla. Puutarha olisi ilman ihmisvilinää ollut hyvin rauhoittava paikka.
Poistuimme kielletystä kaupungista pohjoisen kulkuväylän, jumalaisen mahdin portin (vapaa suomennos) läpi. Eteemme avautui jo edellä mainittu, lähes 50 metriä korkea kukkula, Jingshan. Alueelle päästäkseen piti maksaa oma pääsymaksu, joka oli kuitenkin vain 5 yuania eli vajaat 60 senttiä.

Melkein heti kukkulan juurella polulle osui tuuhea kissa, joka uskaltautui tulla ihan lähietäisyydelle. Omasta mielestäni tämä kuva on yksi onnistuneimmista kuvista koko Kiinan-matkalta. Jingshanin huipulta sai kivan panorama-kuvan Kielletyn kaupungin yli.

Kävelimme takaisin Jingshanilta kielletyn kaupungin vieressä kulkevaa Beichang-katua takaisin. Kadun varrella ei ollut mitään erityistä muuta kuin että sieltä ei saanut takseja. Pysähdyimme noin puolivälissä johonkin pieneen ravintolaan jossa joimme pari kupillista teetä. Paikka oli jokseenkin vähän rähjäisen ja likaisen oloinen tosin.
Päästyämme takaisin tiananmenin aukion pohjoisreunalle mielipiteet siitä, miten päästä Wangfujinin kauppakadulle erottivat meidät taksia ja metroa käyttäviin ryhmiin. Lopputulos oli, että metrolla pääsi kaksi pysäkinväliä nopeammin perille siinä missä toiset eivät edes saaneet taksia.
Wangfujinin asemalta pääsee Oriental Plazalle, joka on kauppakeskus, jossa on kaikki samat merkit kuin missä tahansa muualla, siihen samaan hintaan. Jos Kiinaan asti lähtee hakemaan halpoja tuotteita Pekingin kauppakeskuksista, ei ainakaan tämä seutu ole sitä varten.
Alueella on useampi kauppakeskus, joissa on myynnissä samat merkit. Kauppakeskusten lisäksi kelloliikkeitä on paljon. Jos kalliit merkkituotteet eivät kiinnosta, välittömässä läheisyydessä on myös kuja-alue, jolta löytyy kiina-aiheista turistikrääsää. Suureksi harmiksi kangasmerkkejä (lue: haalarimerkkejä) ei kuitenkaan löytynyt. Kuvista vasemmalta ja alhaalta kannattaa panna merkille, että pikaruoan ja jadetuotteet erottaa vain yksi kultainen kaari.

Wangfujinin asemalta pohjoiseen päin kuljettaessa vastaan tulee suurta aalto-vaasia muisuttava Intime Lotte -kauppakeskus. Risteykseen vasemmalta tulevalla kadulla on oikealla reunalla pitkä ruokakojujen ketju, joilta saa iltaisin syödäkseen mm. skorpionia, merihevosta, merisiiltä, mustekalaa ja lähes kaikkea mahdollista mikä joskus on jollain tavalla liikkunut.

En edes tiedä mitä yllä olevassa kuvassa on tikkuihin seivästetty - enkä edes halua tietää - mutta joka tapauksessa ostimme ja söimme yhden tikullisen kuvassa näkyviä ruskeita pampuloita. Sisäosa maistui suolaiselta majoneesilta ja ulkokuori ei juuri miltään.


Koska neljä pientä ruskeaa tunnistamatonta möykkyä ei riittänyt täyttämään kuuden ihmisen illallistarpeita, lähdimme takaisin Yonghegongin alueelle, josta olimme jo aiemmin paikallistaneet tiibetiläisen ravintolan. Ravintola oli hienosti koristeltu ja ruokakin oli kohtuullisen hyvää. Itse otin jonkin sortin lammaspataa, joka muuttui loppua kohden aina vain tulisemmaksi. Osa seurueestamme otti jotain, mikä oli tehty jakinlihasta. Kuulemma ihan hyvää oli sekin.

Etsiessämme enemmän anniskeluun painottunutta ravintolaa, löysimme ranskalaistyylisen baarin, Cafe de la Posten, joka tarjoili myös ruokaa. Kyseistä ravintolaa pitää ranskalaissyntyinen vanhempi herrasmies, joka tuo viinit ravintolaansa ranskasta. Olimme kuin taivaassa kun söimme tilaamaamme juustolautasen antimia ja nautimme kohtalaisen hyvää punaviiniä.

Ilmeisesti ei ollut punaviinin syytä se, että ravintolassa otti tilauksia vastaan myös yksi pandakarhu. Jos sattuu Pekingissä ollessa iskemään ikävä eurooppalaista ruoka- ja juomatarjontaa kohtaan, niin tässä paikassa kannattaa ehdottomasti pistäytyä.

Lopuksi vielä kuva majatalomme sisäänkäynnin iltavalaistuksesta.