Ulwangni Beach

Puolalainen oppaamme Anna, joka siis on ollut Ajoussa jo kesän alusta lähtien, vei minut, kaksi muuta suomalaista, kämppikseni ja kaksi meksikolaistakin rannalle Incheoniin, lentokentän lähettyville. Ensin kuitenkin kuriositeettina mainittakoon, että kampuksella on siellä täällä samanlaisia kaappikelloja kuten kuvassa oikealla. Jotenkin nuo vanhalta näyttävät kellot eivät vain sovi minun silmääni täällä, mutta ehkä Korealaiset sitten pitävät niistä.

Lähdimme kampukselta puoli yhdentoista aikaan. Tarkoituksena oli mennä ensin paikallisella bussilla Suwon Stationille, sieltä metroa käyttäen Incheoniin, ja sieltä taas jatkaa bussilla rannalle. Aluksi pysähdyimme paikallisessa Ministop-kioskissa, josta sai ostettua matkakortteja. Matkakortti itsessään maksoi 3000 wonia (1.88 euroa), ja aluksi latasimme kortit 10000 wonilla (6.26 euroa).

Bussikyyti yliopiston edestä Suwon Stationille oli kohtalaisen epätasainen, bussi hytkyi, heilui ja pysähteli kohtalaisen epämukavasti koko matkan ajan, mutta perille päästiin joka tapauksessa. Annan rautaisen kokemuksen avulla sujahdimme nopeasti oikealle raiteelle odottamaan junaa Incheonin suuntaan.
Asemalla kaikui jokin epäselvä kuulutus, ja pian sen jälkeen tavarajuna posotti täyttä vauhtia aivan laiturin vieressä olevalla radalla. Tunnelma oli jotenkin epätodellinen kun monta kymmentä tonnia rautaa kiitää ohi nenän edessä ainakin sata kilometriä tunnissa. Suomessahan junat hidastavat asemilla, mutta Koreassa näköjään säästetään aikaa tälläkin tavalla.
Korealaiset ovat myös askeleen edellä junien laiturikäyttäytymisessä, sillä laitureilla on kaiteet laitureilla, ja kaiteissa on aukkoja tasaisin välein - ja junat pysähtyvät täsmälleen niiden aukkojen kohdalle. Suomessa kun junat pysähtelevät vähän minne sattuu.
Kerran vahdoimme junaa ja matka kesti kohtalaisen kauan, mutta toisaalta välissä oli noin 32 pysäkkiä. Saavuttuamme Incheonin pääteasemalle, pysähdyimme syömään pikaisen lounaan paikallisessa ravitsemusliikkeessä (kuva vasemmalla). Itse vedin Gimbapia (joka tunnettaneen paremmin nimellä Sushi Nori). Kyseiset rullat olivat ihan hyviä, oikeastaan samantasoisia mitä saa Tampereella esimerkiksi Marusekissä tai siellä kauppahallin sushibaarissa.

Syötyämme hyppäsimme Incheonin aseman edestä lentokenttälimusiinibussiin, jonka pääteasema oli Ulwangni Beach. Bussissa taisi olla jotain pientä vikaa koska se tuntui nykivän koko ajan vähän, mutta inhottavasti kuitenkin. Matka kesti jonkin aikaa, ja hintaan sisältyi tiukkoja kurveja ja ahtaita teitä. Pääsimme kuitenkin perille yhtenä kappaleena.

Ulwangni Beach on vähän enemmän kuin vain hiekkaranta ja jäätelökioski, enemmänkin kyseessä oli lomakohde hotelleineen. Ranta itsessään ei ollut suhteessa kovinkaan suuri. Levää ei kahlausetäisyydellä tullut vastaan, mutta vesi ei ollut kovinkaan kirkasta. Ranta oli hiekan ja simpukanjämien sekamelskaa. Ilma oli hieno, ajoittain pilvinen, mutta lämmin. Vesi oli suomalaisessa skaalassa todella lämmintä.

Kun korealaiset tulevat rannalle, he tulevat näkemäni mukaan joko piknikille tai telttailemaan. Uiminen on eräänlainen sivutuote, joka toteutetaan vaatteet päällä, mikä oli ymmärrettävästi meistä hyvin outoa. Vasemmalla on visuaalinen esitys Korealaisten rantavaatetuksesta.
Iskuryhmämme uimaan menneiden miesten rintakarvat olivat muuten korealaisille kaverikuvan paikka, näin ohimennen mainittakoon. Alla kuva korealaisten rantateltoista.

Rannan eteläpuolella oli niemi, jota kiersi sementistä osittain tehty polku, jolla paikalliset kalastivat jotain kovin isoilla syöteillä. Kiinnostavaa oli se, että tuo polku osittain jäi nousuveden alle päivän mittaan. Myös rannan koko pieneni huomattavasti nousuveden aikana. Sinä aikana kun olimme rannalla, vesi nousi useita kymmeniä metrejä (rannan suuntaan siis, ei pystysuoraan tietenkään)

Rannalta lähdimme taas lentokenttäbussilla ja saavuimme jonnekin päin Incheonia. Anna johdatti meidät jollekin pienelle kujalle, jonka päässä oli tämä pienehkö ravintola - ja sinne kannatti mennä, söimme todella maittavan gimchiaterian. Istuimme lattialla, paistoimme porsaanlihaa pannussa pöydällä ja söimme salaatinlehtiin itse käärittyä riisiä, lihaa ja gimchiä.
Matka takaisin Incheonista Suwoniin sujui jo hieman nopeammin, onneksi.

Jotta ei tämä postaus päättyisi hämärälle valomainoksen valaisemalle sivukujalle, lisättäköön vielä loppuun panoramakuva Ulwangni Beachistä:

Homeplus

Homeplus on paikallinen tavaratalo. Paikasta saa käsityksen kun ajattelee Citymarketia tai Prismaa ja lisää 2-3 kerrosta ja moninkertaistaa valikoiman. Meille tarjottiin tänään mahdollisuus päästä käymään Suwonin Homeplus-liikkeessä (kuva vasemmalla), Wedding Streetin varrella. Ostin sieltä nyt oikeankokoisen pyyhkeen sekä tyynyn. Asuntolan tarjoama ilmatäytteinen tyyny kun nyt on vähän mitä on.

Merkittävä ero suomalaisiin marketteihin oli myös se, että melkein joka hyllyrivin kulmassa oli joku nainen huutelemassa ja promoamassa eri tuotteita. En tiedä että johtuiko se vain lauantaista, mutta jos Suomessa on parhaimmillaan suurimmissa kaupoissa puoli tusinaa promoajaa, niin täällä niitä oli huomattavasti enemmän.
Jokaisella sisääntuloportilla oli myös kaupan työntekijöitä, jotka liimasivat jo ostettuihin tuotteisiin tarroja, joiden tarkoitus oli kertoa, että tavara on jo ostettu.
Kaupassa oli myös "Snack Bar", josta kaksi vaihtaria osti jonkinlaisen kylmän, maustetun kanatikun. Toinen näistä vaihtareista, hollantilainen Raymond, joka on vaalea ja minustakin päätä pidempi, herätti pientä kummastusta korealaisten keskuudessa mutustellessaan kanatikkuaan kaupassa.

Vietettyämme aikamme tavaratalojen ihmemaassa pistäydyimme Lotteria-ketjun ravintolaan, joka on aasialainen vastine McDonaldsille. Ostin yhden Suomalaisen vaihtarin kanssa puoliksi aterian, johon sisältyi (jäähtyneet) ranskalaiset, kaksi juustotikkua, katkarapu-kanahampurilainen, hampurilainen pihivillä ja teriakikastikkeella, sekä kaksi juomaa. Hinta oli 10000 wonia eli 6.26 euroa. Vaikka roskaruoka onkin noin älyttömän halpaa, taitaa silti olla parempi vältellä sitä ettei elintaso ala näkyä vyötäröllä.

Syötyämme lähdin ruotsalaisen Andreasin ja Raymondin kanssa kävelylle Suwonin keskustan itäpuolelle, jossa sijaitsee "Art Park" ja "1st Suwon Outdoor Concert Hall". Kyseisessä puistossa on myös jonkin sodan monumentti, joka on kohtalaisen vakuuttava. Alla oleva kuva ei tee yhtään oikeutta monumentin vaikuttavuudelle tosin. Alla on myös kuva monumentin takana olevasta rakennuksesta, jonka seinään on kaiverrettu kukkasia ja Korean lipun symbolit taustalle.

Lähdimme monumentilta pohjoisen suuntaan ja vastaan tuli muun muassa ratsastava tinasotilas, jonka kuva on vasemmalla. Hieman sotilaasta pohjoiseen on pieni mäenharja joka on ulkoilmakonserttisalin yläparvi. Näkymä kerrostaloineen on muutenkin kohtalaisen vaikuttava.

Konserttihallin takana oleva pallo osoittautui julkiseksi vessaksi. Täällä on jostain syystä panostettu näihin julkisiin vessoihin.

Kävelimme edelleen kampusaluetta kohti, pohjoiseen, ja vastaan tuli "Gyeonggi Arts Center", jonka pihalla on hyvin mielenkiintoisia ruohoveistoksia.

Katu, johon edellämainitut alueet rajautuvat länsireunaltaan, on kohtalaisen täyteen parkkeerattu. Oikealla kuva yhdestä tavasta ratkaista pysäköintiongelmat - vai onko Korealainen autoteknologia kehittynyt niin pitkälle, että autotkin ajavat itse paikasta toiseen?

Oikealla vielä kuva yhdestä kukkasesta jonka löysin kampukselta, eräiden portaiden vierestä.

Edit: Tarkastin rahatilanteeni. Olen käyttänyt vasta noin 37 euroa ja olen ajanut bussilla lentokentältä tänne, ostanut vesipullon, ajanut taksilla kahteen kertaan kimpassa. Olen ostanut tyynyn sekä käsipyyhkeen ja tavallisen pyyhkeen. Mukaan on tarttunut myös runsas nuudeliateria ja täytetty patonki sekä kaksi jäätelötikkua ja kaksi kolaa automaatista, unohtamatta appelsiinimehujuomaa ja yhtä hampurilaisateriaa. Hurjia ovat nämä erot kun ajattelee mitä Suomessa saisi 37 eurolla.

Aamupalan metsästys

Vielä en ole niin korealaistunut että voisin syödä gimchiä aamupalaksi riisin kanssa, joten lähdin Stefanin kanssa metsästämään hieman eurooppalaisempaa aamiaista. Edellisen postauksen erikoisen rakennuksen alakerrassa oli tämä Paris Baguette -putiikki. Sieltä sai - kohtalaisen hintavia - täytettyjä patonkeja. Hintaa patongille tuli 4800 wonia, eli 3 euroa. Patonki ei maistunut kovinkaan erikoiselta. Vasemmalla on esimerkki paikallisten rakennusten värikkyydestä.

Taisin jo aiemmin mainita paikallisen kioskiketju GS:n logosta. Oikealla kuvamateriaalia kyseisestä tunnuksesta.

Eilen kuvakierrosta tehdessä törmäsin lintuun joka piti kohtalaisen rumaa ja kirkuvaa ääntä, en tiedä mikä se oli, enkä siitä oikein kuvaakaan saanut. Tänään kuitenkin, tullessamme patonkiostoksilta, tuli vastaan harakka. Täällä ei tosiaan hirveästi lintuja näy yleensä.

Paikalliset pelasivat kampuksen hiekkakentällä jotain lento- ja jalkapallon yhdistelmää. Nimeä en lajille tiedä kylläkään. Ihme että tälläisessä kelissä pystyvät mitään urheilua edes harrastamaan. Hyvä että itse pystyn paikallani olemaan hikoilematta tällaisella ilmalla.

Kuvakierros

Etualalla Seongho hall, takana kampuksen kirjasto (vai sittenkin Central Computing Center) ja Suwonin asuintaloja.

Paldal Hall. Katolla lukee Ajou University. Taka-alalla jotenkin aasialaiseen maisemaan sopiva korkea voimajohtotorni.

Yliopiston sairaalassa on jotain kommunistisen näköistä. Tulkintani mukaan, kaksi ensimmäistä tavua, 아주, ovat "a-ju", tai tässä tapauksessa "ajou". Kuten edellisessäkin kuvassa tavut 대학교, "tae hak kyo", tarkoittanevat yliopistoa. Viimeiset tavut 병원, "pyeong won" tarkoittanevat sairaalaa.

Etualalla Yliopiston sairaalan uudempi siipi. Keskellä kirkontorni ilman yhteensopivaa kirkkoa. Tornissa lukee 소망교회, eli "so mang gyo hoe". Ei mitään käsitystä mitä se sitten tarkoittaakaan.

Puihin on ripustettu tunnistamista helpottavia kylttejä.

Yksi monista poluista kampuksen alueella.

Tässä rakennuksessa kuuleman mukaan järjestetään paljon vaihto-oppilaiden suosimia kursseja. Etualan portaiden edessä tarjoiltiin orientaatiopäivän lounas.

Yksi monista kampusalueen puistokatoksista. Varjoisat paikat ovat kivoja varsinkin kun aurinko paistaa täydeltä terältä.

Woncheon Hall. Edustalla Ajou Universityn tunnus, pioneeri-patsas. Orientaatiopäivänä meitä erityisesti kiellettiin koskemasta patsaaseen jos ja kun olemme nauttineet alkoholipitoisia juomia. Kuulemma joskus joku oli humalapäissään jotain mennyt tekemään patsaalle.

Valomainoksia läheisellä kadulla. Kadulla ilmeisesti ei edes ole nimeä. Ymmärtääkseni Koreassa vain merkittävimmillä kaduilla ja teillä on nimet.

Omalaatuisempi rakennus muiden joukossa. Kuten Italiassakin, myös täällä autojen hätävilkut ovat ahkerassa käytössä huomiovaloina.

Woncheon-ro-kadun varrella oleva talo verhoutuneena valomainoksiin. Kyseisellä kadulla on muuten ainakin 4 kaistaa kumpaankin suuntiin.

Tässä paikassa kävin syömässä ensimmäisen nuudeliaterian. Kyltissä lukee "jeuk sok tteook nokk i".

Sellainen setti tällä kertaa. Stefan on huomenna menossa yhden puolalaisen tytön kanssa Soulissa käymään. Tämä tyttö on kuulemma ollut täällä jo kesän ajan, joten ilmeisesti emme täysin hukassa ole. Ilmeisesti lähdemme heti aamulla, eli noin yhdeksän aikaan liikkeelle.

Edit: Systran on netissä toimiva kielenkääntökone, joka osaa korealaiset kirjaimet. Sen avulla selvisi, että kirkon tornissa lukee "Desire church". Ravintolan kyltin sanoma jäi vähän epäselvemmäksi, mutta jotain tekemistä sillä on riisin kanssa.
Korealaisia kirjaimia taas saa osoitteen http://www.wandel.person.dk/korean.html.

Orientaatiopäivä

Tänään oli orientaatiopäivä. Ohjelmaan sisältyi Powerpoint-sulkeisia, videoesittely ja esittelypuheita. Mukaan mahtui myös kierros kampusalueella ja lisää asioiden esittelyä. Lounas tarjoiltiin ulkona seisovasta pöydästä ja täytyy sanoa että suurin osa ruoista jäi tunnistamatta. Yleisvaikutelma ruoasta oli jokseenkin limainen ja osittain kalaisa. Mikään ei tullut ylös sentään. Mitään tulista ei omalle lautaselle sattunut toisaalta.

Eiliseltä vielä sen verran, että kun olin Stefanin kanssa kävelyllä kaupungissa niin ohitsemme käveli jokin päiväkotiryhmä. Lapset vilkuttivat ja huutelivat meille "Hello!" ja "What's your name?"

Tämä päivä on jotenkin tuntunut kuumemmalta kuin eilinen. Se voi tosin johtua siitäkin, että luentosalin ilmastointi ei ollut päällä tai sitten se pyöri minimiteholla. Ulkona auringonpaisteessa tosin ei kauaa pysty olemaan.

Orientaatiopäivän päätteeksi meille jaettiin listat niistä kursseista, joille olimme heidän tietojensa mukaan ilmoittautunut. Lisäksi saimme lopulliset kurssilistat, joilta heti löysin sopivamman kuuloisia kursseja itselleni. Loppujen lopuksi koko kurssien valinta meni aika monen osalta aikamoiseksi säädöksi.

Lista pienistä päivän huomioista:

• Kampusalue on todella virheä. Vehreitä puita ja pensaita kasvaa joka paikassa.
• Kampuksella oleva sairaala on kohtalaisen massiivinen, ja siellä on jopa Starbucksin kahvila.
• Student Union Buildingissa on ihan postikonttori ja pankki, sekä myös ulkomaisille korteille tarkoitettu pankkiautomaatti.
• Monipuolisia marketteja on, mutta ei joka nurkassa. Homeplus ja Homeever ovat ilmeisesti paikallisia supermarketteja.
• Jostain syystä joidenkin rakennusten katoilla on kirkontorneja.

Ostosreissu

Kävin Stefanin kanssa etsimässä itselleni pyyhettä ja Stefanille kahvikuppia. Noin 3.5 kilometrin kävelylenkin aikana löysimme kaupan, jossa myytiin kyseisiä tarvikkeita. Täysikokoista pyyhettä ei tosin löytynyt, mutta ainakin käsipyyhe löytyi. Kyllä siihen nyt itsensä ensi hätään kuivaa.

Ensimmäisen päivän huomiot: Korealaisten suojateiden valot eivät piipitä kuten suomessa. Tästä aihaeutuu se, että ensinnäkään niitä valoja ei huomaa ja toisekseen niiden vaihtumista ei myöskään huomioi.
Toinen huomio liittyy kauppoihin. Täällä ei ole tietoakaan supermarketeista joista saisi yhden katon alta kaiken. Täällä on enimmäkseen pieniä muutaman neliön kauppoja jotka ovat aina erikoistuneet enemmän tai vähemmän johonkin. Kauppa, josta löysin tuon käsipyyhkeen, vaikutti olevan erikoistunut siivoustarvikkeisiin ja erilaisiin kuivaruokatarvikkeisiin.
Kolmas huomio: Suwonin katuja kierrellessä tulee mieleen Varsova. Siellä täällä on nuhjuisia kerrostaloja ja vieressä saattaa olla jotain uudempaakin. Toisaalta olisi kiva käydä pian Soulissa katsomassa miltä siellä kadut näyttävät.

Täällä on myös paikallinen kioskiketju GS, jonka logo muuten on ihan suoraan kopioitu Sisu-askin kyljestä. Kuvamateriaalia tästä seuraa myöhemmin.

Paikallinen sää on jokseenkin kostea ja kuuma. Tarkkoja lukuja ei ole, mutta arvioisin jotain 26-30 °C. Ilman kosteus tekee olosta tukalan. Ilmastointilaitteita löytyy onneksi kaikkialta, mutta huonoksi onneksi niitä ei ainakaan asuntolassa pidetä käynnissä yöllä.

Yritän toimittaa kuvallista materiaalia heti huomisesta lähtien.

Kulttuurishokki

Pääsin noin 10 minuuttia sitten asuntooni. Alun järkytyksen jälkeen, joka jatkuu kuitenkin vielä, päätin kirjoittaa sanasen. Asun Kyung Hee universityn Sewha asuntolassa. Järkytys on lähinnä johtunut asuntolan säännöistä. Tiukat säännöt ovat saaneet aikaan nurinaa melkeinpä kaikissa vaihto-oppilaissa, mutta myös korealaiset tunnustavat, että säännöt ovat kuin vankilassa tai armeijassa. Säännöt olivat tehty, jotta oppilaat opiskelisivat enemmän ja saisivat työrauhaa. Paikalliset kuitenkin sanoivat, että tästä asuntolasta lentää paljon ulos myös ihan korealaisia opiskelijoita. Laitan tähän nyt sääntöjä kauhisteltavaksi:

Välitön ulosheitto tulee jos: Käyttäytyy sopimattomasti, siirtelyy asunnon huonekaluja, jää kiinni tupakoinnista tai juomisesta 2 kertaa, tai jos pojat menevät tyttöjen kerroksen tai päinvastoin

10 pistettä: tuo ystäviä asuntolaan ilman lupaa, kokkailee kämpässään, häiritsee toisia mitenkään, tai ei ilmoita, että on illalla ulkona asuntolan vahtijoille (takaisin täytyy olla klo 12 ellei ilmoita toisin).

5 pistettä: tuo ruokaa asuntolaan (tarkoittanee ruuan tilaamista sinne?), tuo tv:n tai huilun tai muita äänekkäitä objekteja huoneeseen, huone ei ole siisti, ei mene ryhmätapahtumiin ilman todella hyvää syytä.

Siveettömästi pukeutumisesta saa 3 pistettä

Kun saat 5 virhepistettä, et saa enää asuntoa seuraavalle periodille ja kun tulee 20 virhepistettä niin lentää koko asuntolasta. Suunnilleen kaikki on kielletty, mitä suomalainen opiskelija on normaaliopiskelijaelämässään tottunut tekemään. Monet asukit kuitenkin näyttivät siltä, että heille tällaiset säännöt eivät olleet mitenkään ihmeellisiä, koska olivat asuneet isän ja äidin hellässä huomassa viimeiset 20 vuotta. Toivottavasti sopeudun tänne, asunnon vuokraaminen täällä on muuten aivan liian kallista.

Lol Korea

Koneeseen ehdittiin ajoissa Helsingissä, lento kesti jotain 9 tuntia ja ei siellä nukkumaan pystynyt. Silmät pystyssä täällä nyt sitten tapittaa. Incheonin kenttä oli iso sanan varsinaisessa merkityksessä. Laura lähti Kyung Heen vaihtarien mukaan joskus vähän yli yhdeksän aamulla ja aikani haahuiltuani 7-uloskäynnin luona, löytyi Ajouhun tulevia vaihtareita. Yhteen ruotsalaiseen ja pariin itävaltalaiseen siinä aluksi tutustuin.

Matka Incheonin kentältä Suwoniin sujui kohtalaisen mukavasti "lentokenttälimusiinilla", joka on siis ilmastoitu bussi jossa on nojatuolimaiset istumet. Maisemia ihmettelin siinä kun olisi voinut nukkua ja korjata jet lagia kun matkaan kuitenkin arviolta tunti vierähti. Moottoritiet olivat leveitä ja matkalla oli tietulleja useampikin. Liikenteessä varmaan yksi BMW ja Audi näkyi, muuten kaikki automerkit olivat jotain Daewoon ja Kian väliltä.

Kampuskämppä, Hwahong hall, jossa majoitun, on ilmainen, ja hinta sisältää puolalaisen kämppiksen, Stefanin. Netti lähti toimimaan kun tökkäsi verkkopiuhan oikeaan plugiin. Yleisvaikutelma on lyhyesti luonnehdittuna hieman käytetyn oloinen.

Huoneessa on ilmastointilaite, mutta Stefanin mukaan se hyrähti käyntiin vasta pari tuntia ennen kuin tulin. Yöllä se ei kuulemma ole päällä ja olo voi olla kuulemma vähän tukala.
Asuntola on noin 5-kerroksinen ja kerroksissa on lounge-tila, kerroskeittiö, yhteiset vessat ja suihkut ja pari muuta yhteistähuonetta. Vastakkaiset sukupuolet eivät saa oleilla samassa kerroksessa, paitsi 3. kerroksen loungessa. Alakerrasta löytyy pienehkö kauppa sekä vastaanottotiski, jossa Dormitory Inspector majailee. Kyseiseltä tiskiltä sai myös petivaatteet.

Käväisin Stefanin kanssa myös syömässä jossain sattumanvaraisessa pienessä ravintolassa. Tarjoilijat eivät englantia juuri puhuneet, mutta nuudeleita saatiin sentään tilattua. 2000 wonia eli vajaa 1,30 euroa maksoi hyvin runsas, kuuma kulhollinen nuudeleita. Nuudelit olivat ilmeisesti paikan miedoimpia - ja minun makuuni kohtalaisen tulisia.

Ja vielä osoite tänne minulle on:

Hwahong Hall Room 5310
Ajou University
San-5 Woncheon-dong, Youngtong-gu
Suwon City, Gyunggi-Do, Rep. of Korea

Viimeinen illallinen

Viimeisen päivän ilta ennen lähtöä etenee hyvää vauhtia ja tavaroista on pakattu matkalaukkuihin tasan 0%. Kannattaisi pakata tavarat viimeistään toiseksi viimeisenä päivänä, sillä kouriintuntuvasti on tänään tullut todistetuksi, että viimeinen päivä kuluu tuttujen luona pyörimiseen ja viimeisten asioiden hoitoon.

Päivän epistolan ensimmäinen kohta oli Lauran loppujen tavaroiden hoitaminen säilöön. Välissä piti pestä märästä ruohosta vihreiksi värjäytyneitä koiria pestä takaisin valkoisiksi, joten kaikkeen pitäisi varata aina vähän ylimääräistä aikaa.
Sanotaan, että talonrakennus on äärimmäisin testi parisuhteen kestävyydelle, mutta myös pelkkien tavaroiden pakkaaminen saa vähän kitkaa aikaiseksi, totesin.
Poikkesimme myös vanhempieni sponsoroimalle lounaalle Vanhan Rauman Kellariin (kannattaa kokeilla). Hyvin nautitun lounaan jälkeen oli vuorossa visiitti Lauran mummon luona, jossa myös oli pienimuotoinen kestitys. Seuraava etappi oli paikallisessa hypermarketissa, jossa vihdoin ja viimein hoidin asiani Elisan kanssa kuntoon. Mitä lie selvittämättömiä kytkykauppasopimuksia oli vielä jäljellä, mutta noin vajaan 7 euron kuukausimaksulla selviän siellä. Kuitenkin kännykkäliittymän on hyvä auki hätätapauksissa olla.

Poikkesimme vielä kotona, jossa meille oli varattu yllätysläksiäiskakku marsipaanimatkalaukkuineen. Tarjolla oli kotoisen marjamehun lisäksi länsinaapurin siideriä, jota tuskin maailman toiselta laidalta saa. Kannattaa kokeilla Rekordeligin karviaismarjasiideriä jos se ei vielä tuttua ole.
Tässä vaiheessa alkoi kaikki syötävä tursuta jo korvista ulos. Juuri lähtiessämme kotoa Lauran äiti soitti ja kysyi jos meille tarvitsi jotain ruokaa valmistaa. Kieltäydyimme kohteliaasti. Agendassa seuraava etappi oli minun mummoni luona käyminen, ja sen jälkeen Lauran kaverin luona. Yllättäen kello oli jo kahdeksan illalla ja Lauran passin sijainti oli edelleen hieman hämärän peitossa.
Kaikeksi onneksi Lauran passikin löytyi. Enää edessä olisi kaikkien tavaroiden pakkaaminen matkalaukkuun. Toivottavasti kaikki oleellinen tulee mukaan.

Seuraava postaus minun osaltani taitaa tulla jo jostain muualta kuin Raumalta.

Shiri - 쉬리

Katsottiin eilen Lauran kanssa Korealainen leffa vuodelta 1999, Shiri (IMDb, Wiki), joka on saavuttanut Etelä-Koreassa suuremmat katsojaluvut (6.5 miljoonaa) kuin Titanic (4.3 miljoonaa). Kuitenkin esimerkiksi Sinkkuelämää-leffa on saavuttanut Etelä-Koreassa vastaavia katsojalukuja kuten länsimaissa. Shiri on menestynyt myös muualla Aasiassa.

Leffa käsittelee Etelä- ja Pohjois-Korean välistä sidettä kohtalaisen toiminnantäytteisessä muodossa. Shirissä on jopa yllätyksellinen juonikin. Huonoiksi puoliksi lukisin pari irrallista kohtausta sekä jokseenkin epäuskottavat ammuskelukohtaukset. Etelä-Korean karhuryhmä sekä armeija ovat polvillaan Pohjois-Korean pienen sissiryhmän edessä heti kun ammuskelu alkaa. Rynnäkkökiväärien luodit vain viuhuvat Pohjois-Korealaisten sissien ohi, jotka pistooleillaan kaatavat Etelä-Korean miehistöä kenttään kiitettävää tahtia.

Kohtauksissa, joissa edellämainittu paikallinen karhuryhmä hiippailee etsien sissejä rakennuksissa, on etäisesti CS:ää muistuttavat tunnelma, ja bonusta tulee minulta myös hienosta tiimiradion huomioäänestä.

Lost-sarjasta tuttu Sun Kwon (Yunjin Kim) esiintyy myös Shirissä. Hän jääkin ainoaksi tutuksi kasvoksi koko leffassa minulle.

Leffa kannattaa katsoa jos perinteinen Hollywood-mättö alkaa kyllästyttää, mutta omaperäisempi elokuvatuoanto kammoksuttaa. Tämä oli toinen Korealainen leffa jonka olen nähnyt. Ensimmäinen oli jokin scifi-animaatio "Wonderful Days", jonka näin muutama vuosi sitten. Juuri mitään en siitä leffasta enää muista, ikävä kyllä.

Asiasta toiseen. Tänään tyhjensimme kämppämme Raumalla ja aloimme alustavasti järjestellä vaatteita sen mukaan, että mitä on tarkoitus ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin. Alkaa vähitellen realisoitua se, että todellakin ollaan lähdössä kohta. Neljä vuorokautta kun on kulunut tästä hetkestä niin ollaan jo varmaan hyvää vauhtia menossa jossain Venäjän yllä.
Laura myös ehdotti, että jos palatessa olisi laittanut matkalaukun menemään postina ja vain tärkeimmät tavarat mukana oltaisiin Siperian rataa tultu takaisin. Kohtalaisen houkutteleva vaihtoehto sekin. Saa nähdä miten sitten vuodenvaihteen aikaan käy.
Vielä puuttuu ilmoitus maistraattiin että ollaan lähdössä muille maille. Ilmoitus pitää tehdä, jos aikoo olla yli kolme kuukautta poissa Suomesta.

Laurakin luultavasti tässä joskus julkaisee ensimmäisen tekstinsä, kunhan vain tarpeeksi patistan. Luvassa on varmaankin kiintoisa referenssi Linda Jakobsonin ja Marja Sarvimäen kirjasta "Perinteen taika - Nykyaika Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa". Kirjasta on Lauran kertoman mukaan saanut käsitystä paikallisista ennakkoluuloista, tavoista ja ajatusmaailmasta.

Ne on ne pienet erot...

Olen nyt tässä ennen matkaa yrittänyt selvittää Suomen ja Korean välisiä eroavaisuuksia käytännön kannalta.

Yksi asia jota ainakin minulaiseni suhteellisen kokematon matkailija pitää itsestäänselvyytenä, on sähkövirta. Google kertoi, että korealainen sähkö on 220-volttista ja 60-hertsistä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että suomalaisista pistorasioista saa 230 voltin ja 50 hertsin sähköä. Pikainen vilkaisu kännykän ja läppärin johtoihin toi ilmi, että ainakin muuntajat ovat edellä mainituille alueille sopivia. Pistokkeista oli mainittu, että sekä Koreassa että Suomessa ovat käytössä C- ja F-tyypin pistokkeet. Koreassa on myös A- ja B-tyypin pistorasioita, joista tulee 110 volttia, mutta nämä ovat jäämässä pois käytöstä. Wikipedia tietää kertoa tarkemmin ja kuvien kanssa.

Läppärin muuntajan skaalan pitäisi olla riittävä ainakin.

Sitten ajasta. Etelä-Koreassa on voimassa UTC+9 ja kesäaika ei ole käytössä. Suomen UTC on +2 ja kesäajan aikaan +3. Ero on siis lokakuun viimeiseen sunnuntaihin asti 6 tuntia ja sen jälkeen 7 tuntia.

Sitten sääoloista. Viereisiin, Wikipediasta napattuihin kaavioihin perustuen, voisi pikaisesti arvioida, että Soulissa on hieman lämpimämpää ja huomattavasti kosteampaa - ainakin kesäisin.
Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että talvi on suhteellisen kuivaa aikaa Soulissa. Talven sademäärät ovat alhaisemmat kuin Tammerkosken rannoilla. Koreassa alkaa kaikkein kuumin aika olla lopuillaan ja säät viilenevät syksyyn sielläkin - kohtalaisen nopeasti.

Korean syksyisen säätilan selvitys onnistunee kuitenkin parhaiten paikan päällä. Raportteja säästä ja muustakin myöhemmin.

Liikenteestä mainittakoon, että Koreassa liikenne kulkee tien oikeaa laitaa kuten Suomessakin. Kuriositeetin vuoksi muistutettakoon, että myös kiinassa kuljetaan tien oikeaa laitaa. Japanissa taas kruisaillaan vasemmalla puolella.
Soulin metro on muuten maailman 4. pisin ja myös 4. käytetyin - sillä tehdään yli 1,65 miljardia matkaa vuodessa.

Sitten hieman tilastollisia lukuja. HDI, eli inhimillisen kehityksen indeksi kertoo maan odotettavissa olevasta elinajasta, lukutaidosta, koulutuksesta ja elintasosta. Suomi on 11. sijalla arvolla 0.952. Etelä-Korea on sijalla 26 arvolla 0.921. Gini-kerroin, joka kertoo tuloeroista väestön kesken, on Suomessa 26.9 ja Etelä-Koreassa 35.1. Kyseisen kertoimen ollessa 100 vain yksi tienaa kaiken kun muut jäävät nollille ja arvo 0 tarkoittaa, että kaikki tienaavat tasan saman verran.
Etelä-Koreassa on vähän päälle 49 miljoonaa asukasta, Suomessa noin 5.3 miljoonaa asukasta. Etelä-Korean pinta-ala on vähän alle kolmasosa Suomen pinta-alasta.

Matkalaukku uupuu itseltäni vielä, mutta ilmeisesti työpaikan puolesta saa alennuksia matkalaukuista jostain tietystä liikkeestä - Laura ehti oman matkalaukkunsa hommaaman jo aikaa sitten.

Myös Ajousta tulleista sähköposteista yritin vastaanottajalistoilta etsiä suomalaisia nimiä, ja muutama suomalaisen oloinen löytyi. Niistä muutamasta pari tuli vastaan Facebookissa ja yhteen sain yhteydenkin. Hän oli ottanut varaslähdön ja on jo Kiinassa ja 25. päivä menossa lautalla Koreaan.

Edit:

Toinenkin Facebookista löytynyt Korean vaihtari ilmoitti itsestään. On kuulemma lähdössä Souliin jo tässä lähipäivinä, viikkoa ennen varsinaista päivää jolloin kampuksen asuntoihin pääsee.

Alle kuukausi

Enää 21 päivää siihen, että lento Souliin lähtee. Viisumi tuli lähetystöstä kohtalaisen nopeasti, alle viikossa, vaikka olinkin vähän epävarma siitä, että riittääkö itse tulostettu opintorekisteriote "student certificate of Finnish school" -dokumentiksi.

Myös kaikki Koreaan sähköpostilla lähetettävät dokumentit sain matkaan ajoissa. Nyt vain vähän jännittää että vastaavatko ne ylipäätään mitään. Olisi kiva tietää että siellä ne dokumentit on vastaanotettu.

Yksi nouseva huolenaihe liittyy rahaan. Ei se, että se ei riittäisi, vaan että miten sitä saa käyttöönsä. Minulla ei vielä ole 90 noppaa jotta saisin "oikean" pankkikortin Electronin tilalle. Toisista blogeista sain ymmärtää että tilin avaaminen paikallisissa pankeissa on hieman hankalaa englanniksi.
Yksi mahdollisuus olisi myös rinnakkainen Visa porukoiden kanssa, mutta siitäkään en ole tarkempia selvityksiä vielä tehnyt. Vähitellen pitäsi kyllä jo.

Laura kertoi lukeneensa Kyung Heen sivuilta, että kyyti Incheonin kentältä kampukselle maksaa $80. En tiedä millaiset ovat siellä järjestelyt, mutta Ajoun dokumenteista ymmärsin, että kyyti kentältä Ajoun kampukselle on ilmainen jos käyttää koulun järjestämää kyytiä. Muuten käyttäen taksia hinnaksi tulisi $15.

Rahakorttiasiaa tarkemmin nyt selvitellessäni tuli eteen tämä sivu, jossa on tarkemmin kerrottu paikallisesta opiskelijakortista, joka ylittää monipuolisuudellaan TTY:n opiskelija/kirjasto/kulku/ravintolakortinkin. Paikallisessa kv-opiskelijakortissa on Korea First Bankin tili, julkisen liikenteen matkakortti, kulkukortti, ja jopa ominaisuus, jolla ilmottaudutaan paikallaolevaksi luennoille. Jännä että vastaavaa järjestelmää jossain välissä ohjelmistotuotannon kursseilla hahmoteltiin.