Viimeisen päivän ilta ennen lähtöä etenee hyvää vauhtia ja tavaroista on pakattu matkalaukkuihin tasan 0%. Kannattaisi pakata tavarat viimeistään toiseksi viimeisenä päivänä, sillä kouriintuntuvasti on tänään tullut todistetuksi, että viimeinen päivä kuluu tuttujen luona pyörimiseen ja viimeisten asioiden hoitoon.
Päivän epistolan ensimmäinen kohta oli Lauran loppujen tavaroiden hoitaminen säilöön. Välissä piti pestä märästä ruohosta vihreiksi värjäytyneitä koiria pestä takaisin valkoisiksi, joten kaikkeen pitäisi varata aina vähän ylimääräistä aikaa.
Sanotaan, että talonrakennus on äärimmäisin testi parisuhteen kestävyydelle, mutta myös pelkkien tavaroiden pakkaaminen saa vähän kitkaa aikaiseksi, totesin.
Poikkesimme myös vanhempieni sponsoroimalle lounaalle Vanhan Rauman Kellariin (kannattaa kokeilla). Hyvin nautitun lounaan jälkeen oli vuorossa visiitti Lauran mummon luona, jossa myös oli pienimuotoinen kestitys. Seuraava etappi oli paikallisessa hypermarketissa, jossa vihdoin ja viimein hoidin asiani Elisan kanssa kuntoon. Mitä lie selvittämättömiä kytkykauppasopimuksia oli vielä jäljellä, mutta noin vajaan 7 euron kuukausimaksulla selviän siellä. Kuitenkin kännykkäliittymän on hyvä auki hätätapauksissa olla.
Poikkesimme vielä kotona, jossa meille oli varattu yllätysläksiäiskakku marsipaanimatkalaukkuineen. Tarjolla oli kotoisen marjamehun lisäksi länsinaapurin siideriä, jota tuskin maailman toiselta laidalta saa. Kannattaa kokeilla Rekordeligin karviaismarjasiideriä jos se ei vielä tuttua ole.
Tässä vaiheessa alkoi kaikki syötävä tursuta jo korvista ulos. Juuri lähtiessämme kotoa Lauran äiti soitti ja kysyi jos meille tarvitsi jotain ruokaa valmistaa. Kieltäydyimme kohteliaasti. Agendassa seuraava etappi oli minun mummoni luona käyminen, ja sen jälkeen Lauran kaverin luona. Yllättäen kello oli jo kahdeksan illalla ja Lauran passin sijainti oli edelleen hieman hämärän peitossa.
Kaikeksi onneksi Lauran passikin löytyi. Enää edessä olisi kaikkien tavaroiden pakkaaminen matkalaukkuun. Toivottavasti kaikki oleellinen tulee mukaan.
Seuraava postaus minun osaltani taitaa tulla jo jostain muualta kuin Raumalta.
Päivän epistolan ensimmäinen kohta oli Lauran loppujen tavaroiden hoitaminen säilöön. Välissä piti pestä märästä ruohosta vihreiksi värjäytyneitä koiria pestä takaisin valkoisiksi, joten kaikkeen pitäisi varata aina vähän ylimääräistä aikaa.
Sanotaan, että talonrakennus on äärimmäisin testi parisuhteen kestävyydelle, mutta myös pelkkien tavaroiden pakkaaminen saa vähän kitkaa aikaiseksi, totesin.
Poikkesimme myös vanhempieni sponsoroimalle lounaalle Vanhan Rauman Kellariin (kannattaa kokeilla). Hyvin nautitun lounaan jälkeen oli vuorossa visiitti Lauran mummon luona, jossa myös oli pienimuotoinen kestitys. Seuraava etappi oli paikallisessa hypermarketissa, jossa vihdoin ja viimein hoidin asiani Elisan kanssa kuntoon. Mitä lie selvittämättömiä kytkykauppasopimuksia oli vielä jäljellä, mutta noin vajaan 7 euron kuukausimaksulla selviän siellä. Kuitenkin kännykkäliittymän on hyvä auki hätätapauksissa olla.
Poikkesimme vielä kotona, jossa meille oli varattu yllätysläksiäiskakku marsipaanimatkalaukkuineen. Tarjolla oli kotoisen marjamehun lisäksi länsinaapurin siideriä, jota tuskin maailman toiselta laidalta saa. Kannattaa kokeilla Rekordeligin karviaismarjasiideriä jos se ei vielä tuttua ole.Tässä vaiheessa alkoi kaikki syötävä tursuta jo korvista ulos. Juuri lähtiessämme kotoa Lauran äiti soitti ja kysyi jos meille tarvitsi jotain ruokaa valmistaa. Kieltäydyimme kohteliaasti. Agendassa seuraava etappi oli minun mummoni luona käyminen, ja sen jälkeen Lauran kaverin luona. Yllättäen kello oli jo kahdeksan illalla ja Lauran passin sijainti oli edelleen hieman hämärän peitossa.
Kaikeksi onneksi Lauran passikin löytyi. Enää edessä olisi kaikkien tavaroiden pakkaaminen matkalaukkuun. Toivottavasti kaikki oleellinen tulee mukaan.
Seuraava postaus minun osaltani taitaa tulla jo jostain muualta kuin Raumalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti