Ulwangni Beach

Puolalainen oppaamme Anna, joka siis on ollut Ajoussa jo kesän alusta lähtien, vei minut, kaksi muuta suomalaista, kämppikseni ja kaksi meksikolaistakin rannalle Incheoniin, lentokentän lähettyville. Ensin kuitenkin kuriositeettina mainittakoon, että kampuksella on siellä täällä samanlaisia kaappikelloja kuten kuvassa oikealla. Jotenkin nuo vanhalta näyttävät kellot eivät vain sovi minun silmääni täällä, mutta ehkä Korealaiset sitten pitävät niistä.

Lähdimme kampukselta puoli yhdentoista aikaan. Tarkoituksena oli mennä ensin paikallisella bussilla Suwon Stationille, sieltä metroa käyttäen Incheoniin, ja sieltä taas jatkaa bussilla rannalle. Aluksi pysähdyimme paikallisessa Ministop-kioskissa, josta sai ostettua matkakortteja. Matkakortti itsessään maksoi 3000 wonia (1.88 euroa), ja aluksi latasimme kortit 10000 wonilla (6.26 euroa).

Bussikyyti yliopiston edestä Suwon Stationille oli kohtalaisen epätasainen, bussi hytkyi, heilui ja pysähteli kohtalaisen epämukavasti koko matkan ajan, mutta perille päästiin joka tapauksessa. Annan rautaisen kokemuksen avulla sujahdimme nopeasti oikealle raiteelle odottamaan junaa Incheonin suuntaan.
Asemalla kaikui jokin epäselvä kuulutus, ja pian sen jälkeen tavarajuna posotti täyttä vauhtia aivan laiturin vieressä olevalla radalla. Tunnelma oli jotenkin epätodellinen kun monta kymmentä tonnia rautaa kiitää ohi nenän edessä ainakin sata kilometriä tunnissa. Suomessahan junat hidastavat asemilla, mutta Koreassa näköjään säästetään aikaa tälläkin tavalla.
Korealaiset ovat myös askeleen edellä junien laiturikäyttäytymisessä, sillä laitureilla on kaiteet laitureilla, ja kaiteissa on aukkoja tasaisin välein - ja junat pysähtyvät täsmälleen niiden aukkojen kohdalle. Suomessa kun junat pysähtelevät vähän minne sattuu.
Kerran vahdoimme junaa ja matka kesti kohtalaisen kauan, mutta toisaalta välissä oli noin 32 pysäkkiä. Saavuttuamme Incheonin pääteasemalle, pysähdyimme syömään pikaisen lounaan paikallisessa ravitsemusliikkeessä (kuva vasemmalla). Itse vedin Gimbapia (joka tunnettaneen paremmin nimellä Sushi Nori). Kyseiset rullat olivat ihan hyviä, oikeastaan samantasoisia mitä saa Tampereella esimerkiksi Marusekissä tai siellä kauppahallin sushibaarissa.

Syötyämme hyppäsimme Incheonin aseman edestä lentokenttälimusiinibussiin, jonka pääteasema oli Ulwangni Beach. Bussissa taisi olla jotain pientä vikaa koska se tuntui nykivän koko ajan vähän, mutta inhottavasti kuitenkin. Matka kesti jonkin aikaa, ja hintaan sisältyi tiukkoja kurveja ja ahtaita teitä. Pääsimme kuitenkin perille yhtenä kappaleena.

Ulwangni Beach on vähän enemmän kuin vain hiekkaranta ja jäätelökioski, enemmänkin kyseessä oli lomakohde hotelleineen. Ranta itsessään ei ollut suhteessa kovinkaan suuri. Levää ei kahlausetäisyydellä tullut vastaan, mutta vesi ei ollut kovinkaan kirkasta. Ranta oli hiekan ja simpukanjämien sekamelskaa. Ilma oli hieno, ajoittain pilvinen, mutta lämmin. Vesi oli suomalaisessa skaalassa todella lämmintä.

Kun korealaiset tulevat rannalle, he tulevat näkemäni mukaan joko piknikille tai telttailemaan. Uiminen on eräänlainen sivutuote, joka toteutetaan vaatteet päällä, mikä oli ymmärrettävästi meistä hyvin outoa. Vasemmalla on visuaalinen esitys Korealaisten rantavaatetuksesta.
Iskuryhmämme uimaan menneiden miesten rintakarvat olivat muuten korealaisille kaverikuvan paikka, näin ohimennen mainittakoon. Alla kuva korealaisten rantateltoista.

Rannan eteläpuolella oli niemi, jota kiersi sementistä osittain tehty polku, jolla paikalliset kalastivat jotain kovin isoilla syöteillä. Kiinnostavaa oli se, että tuo polku osittain jäi nousuveden alle päivän mittaan. Myös rannan koko pieneni huomattavasti nousuveden aikana. Sinä aikana kun olimme rannalla, vesi nousi useita kymmeniä metrejä (rannan suuntaan siis, ei pystysuoraan tietenkään)

Rannalta lähdimme taas lentokenttäbussilla ja saavuimme jonnekin päin Incheonia. Anna johdatti meidät jollekin pienelle kujalle, jonka päässä oli tämä pienehkö ravintola - ja sinne kannatti mennä, söimme todella maittavan gimchiaterian. Istuimme lattialla, paistoimme porsaanlihaa pannussa pöydällä ja söimme salaatinlehtiin itse käärittyä riisiä, lihaa ja gimchiä.
Matka takaisin Incheonista Suwoniin sujui jo hieman nopeammin, onneksi.

Jotta ei tämä postaus päättyisi hämärälle valomainoksen valaisemalle sivukujalle, lisättäköön vielä loppuun panoramakuva Ulwangni Beachistä: