Katsottiin eilen Lauran kanssa Korealainen leffa vuodelta 1999, Shiri (IMDb, Wiki), joka on saavuttanut Etelä-Koreassa suuremmat katsojaluvut (6.5 miljoonaa) kuin Titanic (4.3 miljoonaa). Kuitenkin esimerkiksi Sinkkuelämää-leffa on saavuttanut Etelä-Koreassa vastaavia katsojalukuja kuten länsimaissa. Shiri on menestynyt myös muualla Aasiassa.
Leffa käsittelee Etelä- ja Pohjois-Korean välistä sidettä kohtalaisen toiminnantäytteisessä muodossa. Shirissä on jopa yllätyksellinen juonikin. Huonoiksi puoliksi lukisin pari irrallista kohtausta sekä jokseenkin epäuskottavat ammuskelukohtaukset. Etelä-Korean karhuryhmä sekä armeija ovat polvillaan Pohjois-Korean pienen sissiryhmän edessä heti kun ammuskelu alkaa. Rynnäkkökiväärien luodit vain viuhuvat Pohjois-Korealaisten sissien ohi, jotka pistooleillaan kaatavat Etelä-Korean miehistöä kenttään kiitettävää tahtia.
Kohtauksissa, joissa edellämainittu paikallinen karhuryhmä hiippailee etsien sissejä rakennuksissa, on etäisesti CS:ää muistuttavat tunnelma, ja bonusta tulee minulta myös hienosta tiimiradion huomioäänestä.
Lost-sarjasta tuttu Sun Kwon (Yunjin Kim) esiintyy myös Shirissä. Hän jääkin ainoaksi tutuksi kasvoksi koko leffassa minulle.
Leffa kannattaa katsoa jos perinteinen Hollywood-mättö alkaa kyllästyttää, mutta omaperäisempi elokuvatuoanto kammoksuttaa. Tämä oli toinen Korealainen leffa jonka olen nähnyt. Ensimmäinen oli jokin scifi-animaatio "Wonderful Days", jonka näin muutama vuosi sitten. Juuri mitään en siitä leffasta enää muista, ikävä kyllä.
Asiasta toiseen. Tänään tyhjensimme kämppämme Raumalla ja aloimme alustavasti järjestellä vaatteita sen mukaan, että mitä on tarkoitus ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin. Alkaa vähitellen realisoitua se, että todellakin ollaan lähdössä kohta. Neljä vuorokautta kun on kulunut tästä hetkestä niin ollaan jo varmaan hyvää vauhtia menossa jossain Venäjän yllä.
Laura myös ehdotti, että jos palatessa olisi laittanut matkalaukun menemään postina ja vain tärkeimmät tavarat mukana oltaisiin Siperian rataa tultu takaisin. Kohtalaisen houkutteleva vaihtoehto sekin. Saa nähdä miten sitten vuodenvaihteen aikaan käy.
Vielä puuttuu ilmoitus maistraattiin että ollaan lähdössä muille maille. Ilmoitus pitää tehdä, jos aikoo olla yli kolme kuukautta poissa Suomesta.
Laurakin luultavasti tässä joskus julkaisee ensimmäisen tekstinsä, kunhan vain tarpeeksi patistan. Luvassa on varmaankin kiintoisa referenssi Linda Jakobsonin ja Marja Sarvimäen kirjasta "Perinteen taika - Nykyaika Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa". Kirjasta on Lauran kertoman mukaan saanut käsitystä paikallisista ennakkoluuloista, tavoista ja ajatusmaailmasta.
Leffa käsittelee Etelä- ja Pohjois-Korean välistä sidettä kohtalaisen toiminnantäytteisessä muodossa. Shirissä on jopa yllätyksellinen juonikin. Huonoiksi puoliksi lukisin pari irrallista kohtausta sekä jokseenkin epäuskottavat ammuskelukohtaukset. Etelä-Korean karhuryhmä sekä armeija ovat polvillaan Pohjois-Korean pienen sissiryhmän edessä heti kun ammuskelu alkaa. Rynnäkkökiväärien luodit vain viuhuvat Pohjois-Korealaisten sissien ohi, jotka pistooleillaan kaatavat Etelä-Korean miehistöä kenttään kiitettävää tahtia.
Kohtauksissa, joissa edellämainittu paikallinen karhuryhmä hiippailee etsien sissejä rakennuksissa, on etäisesti CS:ää muistuttavat tunnelma, ja bonusta tulee minulta myös hienosta tiimiradion huomioäänestä.
Lost-sarjasta tuttu Sun Kwon (Yunjin Kim) esiintyy myös Shirissä. Hän jääkin ainoaksi tutuksi kasvoksi koko leffassa minulle.
Leffa kannattaa katsoa jos perinteinen Hollywood-mättö alkaa kyllästyttää, mutta omaperäisempi elokuvatuoanto kammoksuttaa. Tämä oli toinen Korealainen leffa jonka olen nähnyt. Ensimmäinen oli jokin scifi-animaatio "Wonderful Days", jonka näin muutama vuosi sitten. Juuri mitään en siitä leffasta enää muista, ikävä kyllä.
Asiasta toiseen. Tänään tyhjensimme kämppämme Raumalla ja aloimme alustavasti järjestellä vaatteita sen mukaan, että mitä on tarkoitus ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin. Alkaa vähitellen realisoitua se, että todellakin ollaan lähdössä kohta. Neljä vuorokautta kun on kulunut tästä hetkestä niin ollaan jo varmaan hyvää vauhtia menossa jossain Venäjän yllä.
Laura myös ehdotti, että jos palatessa olisi laittanut matkalaukun menemään postina ja vain tärkeimmät tavarat mukana oltaisiin Siperian rataa tultu takaisin. Kohtalaisen houkutteleva vaihtoehto sekin. Saa nähdä miten sitten vuodenvaihteen aikaan käy.
Vielä puuttuu ilmoitus maistraattiin että ollaan lähdössä muille maille. Ilmoitus pitää tehdä, jos aikoo olla yli kolme kuukautta poissa Suomesta.
Laurakin luultavasti tässä joskus julkaisee ensimmäisen tekstinsä, kunhan vain tarpeeksi patistan. Luvassa on varmaankin kiintoisa referenssi Linda Jakobsonin ja Marja Sarvimäen kirjasta "Perinteen taika - Nykyaika Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa". Kirjasta on Lauran kertoman mukaan saanut käsitystä paikallisista ennakkoluuloista, tavoista ja ajatusmaailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti