Kuvassa oikealla kuppi Jacobs Kronung -kahvia, jota puolainen kämppis tänä aamuna minulle tarjosi. Meillä ei ole täällä minkäänlaista suodatinkahvinkeitintä, joten kämppis valmisti kahvin pannukahvityyliin, kuten kuulemma puolassa yleensä on tapana.Mutta se kahvista. Myönnettäköön, että kadotin koko torstaipäivän taistellessani kohtalaisen hanakkaa, kovalla vaivalla keskiviikkoillalla hankittua krapulaa vastaan. Ainakin tulin tutustuneeksi ainakin viiteen eri baariin.
Ensiksi poikkesimme Sound Factoryyn, joka on pienehkö baari, jossa yleensä joku paikallinen autotallipoppoo soittaa live-musiikkia. Korealaiseen tyyliin volyymiä oli ihan liikaa. Toisten kanssa ei paljon voinut puhua. Muut paikat eivät niinkään mainitsemisen arvoisia ole, joten eipä keskiviikkoillasta sen enempää.
Blogin statistiikkaa seuratessani pisti silmään, että jotkut olivat yrittäneet etsiä täältä korealaisia fraaseja, joten tarjotaanpa nyt tästä muutama perusfraasi:
안녕하세요 lausutaan "an·nyong·ha·se·yo", ja se on lähinnä kohtelias tervehdys, jota voi käyttää ajankohdasta riippumatta. Jos korottaa ääntämystä viimeiselle tavulle ja tekee siitä ikäänkuin kysymyksen, se tarkoittaa "mitä kuuluu".
Kun lähdetään pois jostain paikasta, paikkaan jääville voidaan huikata 안녕히 계세요 "an·nyong·hi gye·se·yo". Vastaavasti paikkaan jäävät voivat sanoa 안녕히 가세요 "an·nyong·hi ga·se·yo".
저는 토마스예요 lausutaan "tso·neun Tho·ma·seu·ye·yo", mikä on suomeksi "minä olen Tuomas". 저 on suomeksi "minä", 는 merkitsee lauseen objektin, ja 예요 liittää edeltävän substantiivin, tässä tapauksessa minun nimeni, lauseen objektiiviin. Aivan näin suoraviivaisesti eivät asiat kuitenkaan aina mene, sillä jos objekti päättyy vokaalin sijasta konsonanttiin, 는 muuttuu muotoon 은, ja se lausutaan "eun". Samoin, jos substantiivi päättyykin vokaalin sijasta konsonanttiin, tavupari 예요 muuttuu muotoon 이에요, joka lausutaan "i·e·yo".
Jos nimeni, 토마스, tilalle vaihtaa sanan 학생, "hak·seng", tarkoittaa alkuperäinen lause "Olen opiskelija".
Saman kaavan mukaan, 저는 핀란드 사람이에요 lausutaan "tso·neun phin·lan·deu sa·lam·i·ye·yo", joka kääntyy suomeksi "minä olen suomalainen". 핀란드 on Suomi koreaksi ja 사람 on suomeksi "henkilö".
Kun halutaan tietää jonkun nimi, kysytään "이름이 뭐예요?", eli "i·reum·i mwo·ye·yo", ja "kiitos" on 감사합니다, "kam·sa·hap·ni·da". Tässä ei nyt niin hurjasti materiaalia ole, mutta onhan jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti