Kun kerran on tullut näinkin kauas kotoa, maailman toiselle laidalle, niin alkaa tehdä mieli tutustua myös lähistöllä oleviin toisiin maihin. Japaniin pääsee Etelä-Koreasta kohtalaisen luonnikkaasti ja vaivattomasti (toisin kuten Kiinaan), joten 26. päivä syyskuuta minä, Laura ja kolme Lauran kaveria Kyung Heen yliopistolta lähdimme pikaiselle Japanin-visiitille.
Soulin rautatieasemalla astuimme KTX-luotijunaan, joka toimitti meidät Etelä-Korean eteläosaan, Busanin rannikkokaupunkiin kohtalaisen nopeasti ja mukavasti. Parhaimmillaan KTX-juna kulkee 300 km/h.
Soulin päärautatieasema on todella suuri kompleksi kauppakeskuksineen ja metroasemineen. Vaikka Busanin asema olikin vähän pienempi, on silläkin silti kokoa ja näköä. Pahimpaan nälkään nautimme Lotteriassa tukevat roskaruoka-annokset.
Aseman edustalta, aukion vasemmalta laidalta kulkee bussi 20 minuutin välein satamaan. Matka itsessään kestää vain muutaman minuutin ja hinta on 900 wonia. Jos on sattumoisin menossa asemalta satamaan niin kannattaa harkita taksia jos matkaajia on enemmän kuin yksi. Jaettu hinta on halvempi ja taksi vie jopa nopeammin perille. Hyökkäsimme bussiin kuitenkin varmaan heti kun se oli tullut pysäkille, odottelimme melkein 20 minuuttia bussissa vain huomataksemme että olimme perillä tosiaan muutamassa minuutissa.
Lautalta katsottuna koko Busan näyttää olevan yhden suuren lahden ympärillä. Kontteja, puolivalmiita laivoja, nostureita ja satama-aluetta riitti vaikka kuinka paljon. Laivaliikennettä riitti myös sataman ulkopuolella ja liikennekulttuuri oli samanlainen kuin teilläkin: se kenellä on eniten massaa menee ensin torvet soiden.
Yllä kuvassa paikallinen saaristo lähes kokonaisuudessaan. Heti Busanin sataman jälkeen oli avomeri edessä, ja aaltojen keinutus tuntui lautalla voimakkaasti.
Lautta itsessään ei ollut mitään verrattuna autolauttoihin, jotka seilaavat Suomen ja Ruotsin väliä. Lautta oli varustettu yhdellä ravintolalla, jonka tiloissa oli myös baari-kahvila. Elintarvikkeita pystyi ostamaan GS25-ketjun kioskista, Tax Free oli pieni lasikoppi josta sai kahta erimerkkistä tupakkaa ja viittä erilaista konjakkia. Kannella oli ylihintainen maisemabaari, jossa emme kertaakaan nähneet kenekään käyvän.
Laivalla oli myös kaksi karaokehuonetta, jotka olivat koko ajan varattuja. Laivan varustelutaso ja 19 tunnin merimatka oli jokseenkin puuduttava yhdistelmä. Suurimman osan valveillaoloajasta vietimme myyntiautomaattien loisteessa pienessä nurkkauksessa jossa oli varmaan koko laivan ainoat julkiset penkit.
Juoma-automaateista sentään sai jenejä vastaan Japanilaista olutta. Yllä pienessä kuvassa kehno vitsi liittyen tavutukseen oluttölkin kyljessä.
Ilta lautalla kului hitaasti, mutta yön tullen saavuimme Japaniin, Tsushiman salmeen ja alitimme sillan, joka yhdistää Kyushun saaren Japanin pääsaareen, Honshuun.
Aamulla vähän sen jälkeen kun olimme saaneet kerättyä itsemme ylös pienen hyttimme sängyistä menimme laivan kannelle katselemaan Akashi-Kaikyo-siltaa, jolla vielä toistaiseksi on maailman pisin jänneväli.
Pian sillan jälkeen olimmekin jo Osakassa. Alla olevassa kuvassa etualalla Kaiyukanin merimaailma (sini-punainen rakennus) ja Tempozanin satamakaupungin maailmanpyörä.
Satamaan päästyämme meidät ohjattiin bussiin joka kuljetti meitä uuvuttavat 100 metriä laivalta terminaaliin. Tullissa otettiin valokuva ja sormenjäljet ja ilmeisesti läpivalaisulaitteiden puuttuessa tullivirkailijat penkoivat laukkuja aikansa.
Terminaalin ovesta ulos astuessamme olimme aika hukassa, mutta onneksi tyhjä taksi odotti heti oven vieressä. Taksikuskikaan ei ilmeisesti heti tiennyt minne oltiin menossa, mutta taksikuskin matkan aikana soittama puhelu ilmeisesti selvensi jotain ja pääsimme varaamamme majoitusliikkeen ovelle.
Silmään pisti heti aluksi että liikennettä ei ollut läheskään niin paljon kuin Etelä-Koreassa. Autot ovat pienempiä ja liikenne oli ylipäätään jotenkin sivistyneempää - ja tietysti oikeanpuoleista. Valoissa ei joutunut odottamaan iäisyyksiä ja kukaan ei toitottanut auton torvea matkan aikana, eikä läheskään jokaisessa autossa ollut navigaattoria - toisin kuin Koreassa. Ohessa katukuvaa majoitusliikkeemme ikkunasta.
Heti taksissa tosin jo iski Japanin hintataso kukkaroon. Taksi maksoi jotain 5000-6000 jeniä, joka on pyöreästi noin 50000-60000 wonia - ja sillä hinnalla pääsi 50 kilometrin päähän kun nyt kuljettiin noin 10-12 kilometriä.
En osaa sanoa olimmeko motellissa vai hotellissa. Tuntui että kyseessä oli jonkinlainen välimuoto. Aulassa oli kolme internet-tietokonetta, viisi hyllyllistä videokasetteja ja kahvinkeitin sekä myyntikärryt, joista sai nuudeleita ja muuta pientä syötävää. Japanilaisen tyylin mukaan myös myyntiautomaatteja oli aulassa muutama.
Huone oli ilahduttavan yksinkertainen. Lattialla oli tatamit ja nurkassa televisio, videolaite ja jääkaappi. Lattialle levitettiin illan tullen futonit joiden päällä oli yllättävän hyvä nukkua. Huoneissa oli myös ilmastointi. Toisaalta huoneissa haisi hieman oudolle.
Majoitusliikkeessä oli kerrosvessat. Miesten puolella oli perinteisiä pisuaareja sekä yksi lattiatoiletti ja Japanilaiseen tyyliin myös normaali vessanpönttö, jonka kyljessä oli monta erilaista nappulaa, joiden käyttötarkoitus jäi minulle hieman hämäräksi.
Kannattaa muuten varautua siihen, että kun menee Japaniin, niin melkein poikkeuksetta julkinen käymälä on varustettu vain lattiatoiletilla. Isommissa mukavuuskomplekseissa saattaa olla myös "Western toilet". Koreassa lattiaversioita ei sentään ole yhtä tiheässä.
Asetuttuamme taloksi lähdimme tutkimaan Osakaa. Otimme hotellin vierestä metron Umeda Stationille, joka on osa suurta kompleksia, joka käsitetään Osakan keskusrautatieasemana. Umeda stationin liepeillä on Yodobashi-Umedan kauppakeskus, josta löytyi muun muassa oheisessa kuvassa esitetty vaateliike lemmikeille. Kävimme myöhemmin muissakin ostoskeskuksissa, mutta Yodobashi-Umeda oli ainoa jossa oli järkevät hinnat ja kivat tuotteet. Silti hinnat Japanissa olivat korkeammat kuin Koreassa, eli vaate- ja elektroniikkaostokset kannattaa säästää Koreaan.
Vasemmalla on kuva rakennustyömaasta aseman lähettyvillä. Yodobashi-Umedan kauppakeskukselta on lyhyt kävelymatka Umeda Sky Buildingiin. Rakennuksen juurella on kohtalaisen pieni puutarha, kiva viheralue muuten urbaanissa ympäristössä. Umeda Sky Buildingin katolla on Floating Garden Observatory - näköalatasanne - jonne noustaan näköalahissillä ja -rullaportailla. Rakennuksen huipulta avautuu hienot näkymät Osakan yli, ja kirkkaalla säällä näkee 43 kilometrin päässä olevan Akashi-Kaikyo-sillan - kuten kuvassa alla.
Keskustasta lähdimme vielä päivän päätteeksi käymään Minaton kaupunginosassa, jossa sijaitsevat jo aiemmin kuvissa nähty maailmanpyörä ja Kaiyukanin merimaailma.
Yllä kuvaa juuri maailmanpyörän vierestä, neljän-viiden aikaan iltapäivällä. Liikennettä ei ole nimeksikään. Jotenkin kuvaan vangittu katumaisema lievästi viehättää minua.
Merimaailmassa itsessään eleli kaikenlaisia ölliäisiä. Kaloja oli kaiken kokoisia ja näköisiä. Kalojen lisäksi paikalla oli rapuja, saukkoja ja pingviinejä sekä myös delfiinejä.
Suurimmassa tankissa oli kokonainen valashai ja uskomaton määrä muita vedeneläviä.
Rakennus on suunniteltu siten, että se kävellään läpi ylhäältä alas. Alimmassa kerroksessa, viimeisessä kohteessa oli meduusoja ja meduusojen kaltaisia olioita. Huone oli kohtalaisen himmeästi valaistu, jolloin tankeissa edestakaisin liihottavat oliot näyttivät entistäkin kiehtovammilta. Merimaailma on kyllä vierailun arvoinen
Merimaailmaan ja maailmanpyörään saa ostettua yhdistettyjä lippuja, jolloin säästää muutaman 100 jeniä, joten seuraava kohde oli maailmanpyörä. Ilta oli ehtinyt jo pimentyä sinä aikana kun olimme olleet merimaailmassa, joten maailmanpyörästä meille avautui upea iltavalaistu näkymä Osakan yli. Liikkuvasta maailmanpyörästä oli vaan hankala saada ei-tärähtäneitä kuvia.
Matkalla maailmanpyörältä lähimmälle asemalle poikkesimme alla olevassa kuvassa näkyvään ravintolaan. Paikkaa piti herttainen vanhempi nainen, joka kokkasi todella hyvää kotiruokaa. Paikka tosin oli pieni, paikkoja oli vain 9 hengelle.
Vaikka ravintolassa olikin ihan täyttävät ateriat, emme olleet koko päivänä syöneet juuri lainkaan, joten poikkesimme vielä tankkaamassa McDonald'silla 100 jenin eli 70 sentin hampurilaisilla.
Illanviettoa varten poikkesimme läheisessä liikkeessä, joka mainosti sillä, että kaikki maksaa 100 jeniä. Todellisuudessa kaikki maksoi enimmäkseen 105 jeniä, lukuunottamatta alkoholia, joka oli omissa hinnoisaan. Kaupasta sai myös oheisessa kuvassa näkyvää juomaa, joka etäisesti muistutti suomalaista lonkeroa. Ilta kului hienosti japanilaisia peliohjelmia (ihmis-moukarinheittoa vaseliiniradalla) katsoessa.
Soulin rautatieasemalla astuimme KTX-luotijunaan, joka toimitti meidät Etelä-Korean eteläosaan, Busanin rannikkokaupunkiin kohtalaisen nopeasti ja mukavasti. Parhaimmillaan KTX-juna kulkee 300 km/h.
Soulin päärautatieasema on todella suuri kompleksi kauppakeskuksineen ja metroasemineen. Vaikka Busanin asema olikin vähän pienempi, on silläkin silti kokoa ja näköä. Pahimpaan nälkään nautimme Lotteriassa tukevat roskaruoka-annokset.Aseman edustalta, aukion vasemmalta laidalta kulkee bussi 20 minuutin välein satamaan. Matka itsessään kestää vain muutaman minuutin ja hinta on 900 wonia. Jos on sattumoisin menossa asemalta satamaan niin kannattaa harkita taksia jos matkaajia on enemmän kuin yksi. Jaettu hinta on halvempi ja taksi vie jopa nopeammin perille. Hyökkäsimme bussiin kuitenkin varmaan heti kun se oli tullut pysäkille, odottelimme melkein 20 minuuttia bussissa vain huomataksemme että olimme perillä tosiaan muutamassa minuutissa.
Lautalta katsottuna koko Busan näyttää olevan yhden suuren lahden ympärillä. Kontteja, puolivalmiita laivoja, nostureita ja satama-aluetta riitti vaikka kuinka paljon. Laivaliikennettä riitti myös sataman ulkopuolella ja liikennekulttuuri oli samanlainen kuin teilläkin: se kenellä on eniten massaa menee ensin torvet soiden.
Yllä kuvassa paikallinen saaristo lähes kokonaisuudessaan. Heti Busanin sataman jälkeen oli avomeri edessä, ja aaltojen keinutus tuntui lautalla voimakkaasti.
Lautta itsessään ei ollut mitään verrattuna autolauttoihin, jotka seilaavat Suomen ja Ruotsin väliä. Lautta oli varustettu yhdellä ravintolalla, jonka tiloissa oli myös baari-kahvila. Elintarvikkeita pystyi ostamaan GS25-ketjun kioskista, Tax Free oli pieni lasikoppi josta sai kahta erimerkkistä tupakkaa ja viittä erilaista konjakkia. Kannella oli ylihintainen maisemabaari, jossa emme kertaakaan nähneet kenekään käyvän.
Laivalla oli myös kaksi karaokehuonetta, jotka olivat koko ajan varattuja. Laivan varustelutaso ja 19 tunnin merimatka oli jokseenkin puuduttava yhdistelmä. Suurimman osan valveillaoloajasta vietimme myyntiautomaattien loisteessa pienessä nurkkauksessa jossa oli varmaan koko laivan ainoat julkiset penkit.Juoma-automaateista sentään sai jenejä vastaan Japanilaista olutta. Yllä pienessä kuvassa kehno vitsi liittyen tavutukseen oluttölkin kyljessä.
Ilta lautalla kului hitaasti, mutta yön tullen saavuimme Japaniin, Tsushiman salmeen ja alitimme sillan, joka yhdistää Kyushun saaren Japanin pääsaareen, Honshuun.
Aamulla vähän sen jälkeen kun olimme saaneet kerättyä itsemme ylös pienen hyttimme sängyistä menimme laivan kannelle katselemaan Akashi-Kaikyo-siltaa, jolla vielä toistaiseksi on maailman pisin jänneväli.
Pian sillan jälkeen olimmekin jo Osakassa. Alla olevassa kuvassa etualalla Kaiyukanin merimaailma (sini-punainen rakennus) ja Tempozanin satamakaupungin maailmanpyörä.
Satamaan päästyämme meidät ohjattiin bussiin joka kuljetti meitä uuvuttavat 100 metriä laivalta terminaaliin. Tullissa otettiin valokuva ja sormenjäljet ja ilmeisesti läpivalaisulaitteiden puuttuessa tullivirkailijat penkoivat laukkuja aikansa.Terminaalin ovesta ulos astuessamme olimme aika hukassa, mutta onneksi tyhjä taksi odotti heti oven vieressä. Taksikuskikaan ei ilmeisesti heti tiennyt minne oltiin menossa, mutta taksikuskin matkan aikana soittama puhelu ilmeisesti selvensi jotain ja pääsimme varaamamme majoitusliikkeen ovelle.
Silmään pisti heti aluksi että liikennettä ei ollut läheskään niin paljon kuin Etelä-Koreassa. Autot ovat pienempiä ja liikenne oli ylipäätään jotenkin sivistyneempää - ja tietysti oikeanpuoleista. Valoissa ei joutunut odottamaan iäisyyksiä ja kukaan ei toitottanut auton torvea matkan aikana, eikä läheskään jokaisessa autossa ollut navigaattoria - toisin kuin Koreassa. Ohessa katukuvaa majoitusliikkeemme ikkunasta.Heti taksissa tosin jo iski Japanin hintataso kukkaroon. Taksi maksoi jotain 5000-6000 jeniä, joka on pyöreästi noin 50000-60000 wonia - ja sillä hinnalla pääsi 50 kilometrin päähän kun nyt kuljettiin noin 10-12 kilometriä.
En osaa sanoa olimmeko motellissa vai hotellissa. Tuntui että kyseessä oli jonkinlainen välimuoto. Aulassa oli kolme internet-tietokonetta, viisi hyllyllistä videokasetteja ja kahvinkeitin sekä myyntikärryt, joista sai nuudeleita ja muuta pientä syötävää. Japanilaisen tyylin mukaan myös myyntiautomaatteja oli aulassa muutama.
Huone oli ilahduttavan yksinkertainen. Lattialla oli tatamit ja nurkassa televisio, videolaite ja jääkaappi. Lattialle levitettiin illan tullen futonit joiden päällä oli yllättävän hyvä nukkua. Huoneissa oli myös ilmastointi. Toisaalta huoneissa haisi hieman oudolle.
Majoitusliikkeessä oli kerrosvessat. Miesten puolella oli perinteisiä pisuaareja sekä yksi lattiatoiletti ja Japanilaiseen tyyliin myös normaali vessanpönttö, jonka kyljessä oli monta erilaista nappulaa, joiden käyttötarkoitus jäi minulle hieman hämäräksi.
Kannattaa muuten varautua siihen, että kun menee Japaniin, niin melkein poikkeuksetta julkinen käymälä on varustettu vain lattiatoiletilla. Isommissa mukavuuskomplekseissa saattaa olla myös "Western toilet". Koreassa lattiaversioita ei sentään ole yhtä tiheässä.
Asetuttuamme taloksi lähdimme tutkimaan Osakaa. Otimme hotellin vierestä metron Umeda Stationille, joka on osa suurta kompleksia, joka käsitetään Osakan keskusrautatieasemana. Umeda stationin liepeillä on Yodobashi-Umedan kauppakeskus, josta löytyi muun muassa oheisessa kuvassa esitetty vaateliike lemmikeille. Kävimme myöhemmin muissakin ostoskeskuksissa, mutta Yodobashi-Umeda oli ainoa jossa oli järkevät hinnat ja kivat tuotteet. Silti hinnat Japanissa olivat korkeammat kuin Koreassa, eli vaate- ja elektroniikkaostokset kannattaa säästää Koreaan.
Vasemmalla on kuva rakennustyömaasta aseman lähettyvillä. Yodobashi-Umedan kauppakeskukselta on lyhyt kävelymatka Umeda Sky Buildingiin. Rakennuksen juurella on kohtalaisen pieni puutarha, kiva viheralue muuten urbaanissa ympäristössä. Umeda Sky Buildingin katolla on Floating Garden Observatory - näköalatasanne - jonne noustaan näköalahissillä ja -rullaportailla. Rakennuksen huipulta avautuu hienot näkymät Osakan yli, ja kirkkaalla säällä näkee 43 kilometrin päässä olevan Akashi-Kaikyo-sillan - kuten kuvassa alla.
Keskustasta lähdimme vielä päivän päätteeksi käymään Minaton kaupunginosassa, jossa sijaitsevat jo aiemmin kuvissa nähty maailmanpyörä ja Kaiyukanin merimaailma.
Yllä kuvaa juuri maailmanpyörän vierestä, neljän-viiden aikaan iltapäivällä. Liikennettä ei ole nimeksikään. Jotenkin kuvaan vangittu katumaisema lievästi viehättää minua.
Merimaailmassa itsessään eleli kaikenlaisia ölliäisiä. Kaloja oli kaiken kokoisia ja näköisiä. Kalojen lisäksi paikalla oli rapuja, saukkoja ja pingviinejä sekä myös delfiinejä.Suurimmassa tankissa oli kokonainen valashai ja uskomaton määrä muita vedeneläviä.
Rakennus on suunniteltu siten, että se kävellään läpi ylhäältä alas. Alimmassa kerroksessa, viimeisessä kohteessa oli meduusoja ja meduusojen kaltaisia olioita. Huone oli kohtalaisen himmeästi valaistu, jolloin tankeissa edestakaisin liihottavat oliot näyttivät entistäkin kiehtovammilta. Merimaailma on kyllä vierailun arvoinen
Merimaailmaan ja maailmanpyörään saa ostettua yhdistettyjä lippuja, jolloin säästää muutaman 100 jeniä, joten seuraava kohde oli maailmanpyörä. Ilta oli ehtinyt jo pimentyä sinä aikana kun olimme olleet merimaailmassa, joten maailmanpyörästä meille avautui upea iltavalaistu näkymä Osakan yli. Liikkuvasta maailmanpyörästä oli vaan hankala saada ei-tärähtäneitä kuvia.
Matkalla maailmanpyörältä lähimmälle asemalle poikkesimme alla olevassa kuvassa näkyvään ravintolaan. Paikkaa piti herttainen vanhempi nainen, joka kokkasi todella hyvää kotiruokaa. Paikka tosin oli pieni, paikkoja oli vain 9 hengelle.
Vaikka ravintolassa olikin ihan täyttävät ateriat, emme olleet koko päivänä syöneet juuri lainkaan, joten poikkesimme vielä tankkaamassa McDonald'silla 100 jenin eli 70 sentin hampurilaisilla.
Illanviettoa varten poikkesimme läheisessä liikkeessä, joka mainosti sillä, että kaikki maksaa 100 jeniä. Todellisuudessa kaikki maksoi enimmäkseen 105 jeniä, lukuunottamatta alkoholia, joka oli omissa hinnoisaan. Kaupasta sai myös oheisessa kuvassa näkyvää juomaa, joka etäisesti muistutti suomalaista lonkeroa. Ilta kului hienosti japanilaisia peliohjelmia (ihmis-moukarinheittoa vaseliiniradalla) katsoessa.Raportit seuraavista päivistä myöhemmin.
