Japanin matka - päivät 3 - 6

Uusi aamu valkeni nousevan auringon massa, Osakan kaupungissa. Pahaksi onneksi aurinko nousi tihkusadepilvien takana. Itse heräsin järkyttävään selkäkipuun. Ehkä olin nukkunut koko yön samassa huonossa asennossa, mutta joka tapauksessa alaselkään koski oikealle puolelle enemmän kuin koskaan. Lähdimme kuitenkin ulos kävelemään. Päivän kohteena oli Osakan linna.

Koska sää ei ollut niin paha ja matkaa linnalle majapaikastamme oli vain noin 5-6 kilometriä, päätimme lähteä kävellen liikenteeseen. Poikkesimme Shinsekain (Uusi maailma) kaupunginosaan, jossa on paljon Japanilaisia ravitsemusliikkeitä. Alueen huomattavin maamerkki on Tsutenkakun näkötorni, joka on oheisessa kuvassa taka-alalla.
Billiken on jonkinlainen huolettomuuden ja hyvän mielen symboli, jonka eräs amerikkalainen kuvittaja ja kuvataideopettaja loi.
Jostain syystä Billiken eksyi myös Japaniin ja nousi melkein ylimääräiseksi kahdeksanneksi onnen jumalaksi.
Huhu kertoo, että Billikenin jalkapohjien hierominen tuottaa hyvää onnea tai toteuttaa toiveita. Varsinainen Billikenin patsas on Tsutenkakun näkötornissa, mutta tyydyin kadulla olevaan muovikopioon yrittäessäni päästä eroon selkäkivusta.
Varsinainen apu selkäkipuun löytyi läheisestä sekatavarakaupasta, josta sai jotain ihmelappuja, joita laitetaan kipeään kohtaan lievittämään särkyä.

Itse kävelymatkan varrelle ei osunut mitään ihmeellistä. Löysimme jonkin ostoskadun, jonka varralta kaikki kaupat olivat tosin kiinni, lukuunottamatta paria hedelmätiskiä.
Itse linnan pihalla sen sijaan oli kaikkea pientä tapahtumaa. Jokin paikallinen nojapyöräkerhokin oli kokoontunut sinne. Alla oleva kuva on omistettu Lukille.

Koska minulla oli edelleen huono olo, lähdin Lauran kanssa metrolla takaisin motellille kun toiset jäivät vielä tutkimaan läheistä ostoskatua. Illalla palasimme Shinsekain alueelle, jossa menimme pienehköön Sushiravintolaan syömään. Sushi maistui ihan niin hyvältä kuin saattoi odottaakin. Hinnatkaan eivät olleet mitään mahdottomia, kun yksi rulla - neljä suupalaa - nori-sushia kurkun kanssa maksoi 150 jeniä (noin yhden euron) ja kalan ja muiden kalliimpien aineksien kanssa jonkin verran enemmän. Vertailun vuoksi; Tampereen Marusekissa kahdeksan kasvistäytteistä rullaa maksaa 7 euroa.

Seuraavana päivänä selkäkipu oli jo hellittänyt mutta kipupiste oli siirtynyt nyt alavatsan paikkeille. Otimme metron ensin Umedan asemalle, josta siirryimme JR:n operoimalle paikallisjunareitille, joka vei meidät Kiotoon. Juna sukelsi parin viimeisen aseman ajaksi maan alle. Nousimme maan tasalle Takashimayan tavaratalosta ja ensivaikutelma Kiotosta oli jokseenkin kostea, kuten kuvasta näkyy. Pohdimme tilannetta eräässä kahvilassa ja lähdimme kävellen läheistä temppeli- ja palatsialuetta kohti.
Onneksi lähes koko matka oli katettua kävelytietä, jonka varrella oli kaikenlaisia pieniä liikkeitä. Yhdessä liikkeessä myytiin turistikrääsänä japanilaisia jalkineita, jotka muistuttavat jotain sandaalien ja puukenkien väliltä. Olisin halunnut myöhemmin ostaa sellaiset, mutta liike oli mennyt jo kiinni.

Pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme jollekin temppelialueelle, Kioton itäreunalle. Nyt kun katson kartasta, niin olimme kohtalaisen kaukana sieltä mistä meidän piti olla. Tarkoitus oli mennä Kiomizu-deran temppelille, jota Lonely Planetin matkaopas suositteli.


Onnistuimme eksymään toisistamme kolmen ja kahden hengen porukoihin hautausmaalla, joka on kuvassa alhaalla, joten onnistuimme tuhraamaan päivästä noin puolitoista tuntia odottelemalla toisia.


Kun vihdoin koko ryhmä oli taas kasassa, lähdimme kävelemään Kioton keskustaan päin. Etsiessämme jotain syötävää, näimme erään rakennuksen seinässä kiinalaisen buffet-ravintolan mainoksen.
Ravintolan tarjonnasta poiminta alhaalla:
Ravintolasta lähdimme kävellen etsimään seuraavaa nähtävyyttä. Onnistuimme löytämään Kioton keisarillisen palatsin. Palatsi itsessään ei ole niin maineikas nähtävyytenä kuin sitä ympäröivä puutarha, joka on kyllä hyvin suurella kädellä piirretty:

Puisto on aurinkoisina päivinä varmaan upea piknik-paikka. Sadeilmalla puiston vaikutus oli lähinnä rauhoittava, sateen kastellessa kaiken vehreäksi ja tuoreeksi. Itse palatsiin järjestettiin opastettuja kiertokäyntejä, mutta emme jaksaneet sellaiselle lähteä.
Kohta puiston ulkopuolella olikin taas vastassa autenttista Japanilaista katukuvaa:
McDonald's-ravintoloita on Japanissa huomattavasti enemmän kuin Koreassa. Jos haluaa syödä tuttua roskaruokaa joka päivä eri puolilla kaupunkia, niin ehkä Japani on silloin parempi vaihtoehto kuin Etelä-Korea.
Yritimme vielä loppuiltapäivästä löytää jotain Samurai-paikkaa, mutta kyllästyimme harhailemaan tihkusateessa ja otimme paikallisjunan takaisin Osakaan.

Tiistaina, 30. päivä omat kipuni eivät olleet vieläkään hellittäneet, mutta hampaat irvessä painoin eteenpäin. Umedan aseman lähettyviltä on Osakan toinen maailmanpyörä, joka on sijoitettu erään rakennuksen katolle. Sattumalta katsoin ylöspäin ja bongasin senkin, kuten oheisesta kuvasta näkyy.
Maanantai oli mennyt harhaillessa Kioton itäreunalla, joten tänään otimme suunnaksi Kioton länsipuolen, jolla sijaitsee varmaan Kioton kuuluisin nähtävyys, kultainen paviljonki.
Heti Takashimayan tavaratalon edestä lähtee bussi numero 12, joka vie suoraan kultaisen paviljongin portin edustalle. Bussimatka kesti aika kauan, mutta saimme sentään viiden hengen porukkamme kanssa alennuksen bussimatkasta.

Paviljonki itsessään oli oikea turistikohde sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihmisiä pyöri joka välissä ja ihmismassan yli ei oikein saanut kuviakaan otettua.


Paviljongin ympärillä vedessä uiskenteli kaloja, ja yksi oli selkeästi ominut jonkinlaisen marimekko-kuosin.
Siinä missä eurooppalaiset ruokkivat puluja, varsinkin Japanissa on tapana ruokkia kaloja. Meille ei vain sattunut pullanmuruja taskuun.


Seuraava kuva on Ryoan-jin temppeliltä. Temppeli on kuuluisa kivipuutarhasta, jossa on viisitoista kiveä. Tarina kertoo, että kaikki viisitoista kiveä voi nähdä vain valaistumisen kautta. Muuten näkökentässä on vain 14 kiveä, tai vähemmän. Aikamme siinä istuskelimme ja tuijotimme kiviä eikä kukaan ilmeisesti valaistunut. Temppeli oli noin puolen tunnin kävelymatkan päässä kultaiselta paviljongilta.
Alla olevassa kuvasta ei kannata 15 kiveä etsiä, sillä kuvassa on vain yksi nurkka koko asetelmasta.

Seuraavaksi kävelimme lähimmälle raidelinja pysäkille, joka oli Keifuku-linjan pysäkki. Linja kulkee todella idyllisen kaupunkimaiseman keskellä, ja sen yksi päätepysäkki on Arashiyama, joka sekin oli jotenkin todella Japanilainen.
Kuvassa alla Keifuku-linjan pysäkki, jolla linja haarautuu kahteen osaan.
Arashiyaman pysäkiltä oli lyhyt matka Tenryu-jin temppelialueelle. Minulle jäi vähän hämärän peittoon mikä temppelin tarina oli, mutta hienon kuvan sieltä ainakin sai:

Menimme alueelle lähinnä temppelin lähistöllä olevan bambumetsän takia. Metsä oli sinällään aika jännä, että siellä oli kohtalaisen pimeää. Bambut myös kasvavat yllättävän isoiksi. Alla kuvamateriaali metsästä.

Lähdimme bambumetsästä ja lähdimme etsimään bussia, joka veisi meidät takaisin keskustaan. Matkalla bussipysäkille Laura pääsi samaan kuvaan kimonoon pukeutuneen naisen kanssa:

Löydettyämme oikean bussin, köröttelimme rauhalliseen vauhtiin takaisin keskustaan. Keskustassa pyörimme ostoskaduilla ja kauppakeskuksissa. Löysimme jopa sivukadulta todella mukavan Japanilaisen ravintolan, josta sai hyvää ruokaa. Lisäksi omistaja puhui englantia kohtalaisen hyvin. Ravintola on jonkinlainen perheyritys, jonka omistajan isoisä oli perustanut 60 vuotta sitten.
Saimme todella hyvää kohtelua, talon tarjoamia sivuruokia ja vielä jopa perunakappaa muistuttavat astiat, jotka on tarkoitettu Saken juontiin.

Vielä ennen paluutamme Osakaan kävimme Gionin kaupunginosassa, joka on tunnettu Geishoistaan. Emme kyllä löytäneet muuta kuin hienoja lyhtyjä lyhyen kävelykierroksen aikana.
Illalla kävimme vielä syömässä vähän ennen sulkemisaikaa Shinsekain alueella yhdessä toisessa sushiravintolassa. Paikka ei ollut niin siisti kuin ravintola jossa aiemmin kävimme, mutta silti sushi oli kuulemma syötävää. Itselläni ei ollut nälkä, niin keskityin juttelemaan paikallisen väestön kanssa fraasikirjan kanssa.

Paluumatka Koreaan oli jokseenkin pitkästyttävä. Sama 19 tunnin lauttamatka pienellä lautalla, jonka jälkeen pari tuntia piti istua KTX:n kyydissä.
Pääsimme Souliin, menimme Hoegi stationille jossa jäin selvittämään kahvilan internet-koneelle missä oli Samsungin Medical Center. Tuntui, että kivut olivat tulleet jäädäkseen ja nyt alkoi olla jo vähitellen aika mennä lääkäriin. Pahaksi onneksi täällä oli juuri alkamassa viikonloppu, jonka aikana on myös Etelä-Korean itsenäisyyspäivä.

Menin Lauran kanssa Samsung Medical Centeriin, jossa kansainvälisen terveydenhuollon yksikkö oli juuri sulkemassa eikä voinut tehdä minulle mitään, ja kehottivat menemään ensiavun kautta. Ajattelin, että mieluummin menen sitten Ajoun sairaalan ensiapuun. Oli jo myöhäinen ilta, joten menimme Hoegin aseman lähellä olevaan tuttuun motelliin yöksi.

Seuraavana aamuna menin Ajoun sairaalaan, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.