Entäs se opiskelu?

Vajaa viikko sitten sain sähköpostia vanhemmiltani, jotka ihmettelivät että opiskellaanko täällä lainkaan. Tämän viikon torstaina tulee kuluneeksi 4 viikkoa siitä kun saavuin tänne, ja täytyy sanoa että toistaiseksi olo täällä on tuntunut enemmän lomalta kuin opiskelulta.
Ensimmäinen viikko oli aikamoista säätöä kun kurssit vaihtoivat paikkaa (ja kieltä), ja kaikki oli uutta ja sekavaa. Vähitellen olen sopeutunut tänne; tiedän missä ja miten saa vaatteita pestyä, Puolalainen kämppis laittaa minut syömään jos en itse aina muista syödä, ja bussilla ja metrolla pääsee liikkumaan paikasta toiseen kätevästi kun on paikallinen joukkoliikennekortti taskussa.

Mutta se opiskelu. Kuten aiemmin mainittu, minulla on viisi kurssia, joista jokaisesta on viikossa 150 minuuttia luentoja, jaettuna kahteen luentokertaan. Yhteensä luentoja viikossa on siis 12 ja puoli tuntia.

Fyysisesti ja henkisesti rasittavimpia ovat korean kielen alkeiden luennot. Korealaisten kirjainten toistelu on nyt vaihtunut korealaisten fraasien toisteluun. Asiaa tulee nopeaan tahtiin ja se, että luennoija enimmäkseen yrittää selittää asioita koreaksi, ei tee asioista ainakaan yhtään helpompaa. Lisäksi sali, jossa luentoja pidetään, on vaihtunut jo kolme kertaa.

Seuraava kurssi vaikeusasteikolla alaspäin tultaessa on eräs ohjelmistotuotannon kurssi, joka sisältää 912-sivuisen kurssikirjan. Kaikkia asioita kirjasta tuskin käsitellään, ja asiat ovat kuitenkin osakseen tuttuja. Kurssi sisältää myös ryhmäprojektin, jonka kanssa aikaa tulee vastaisuudessa kulumaan yhä enemmän. Kurssilla on korealainen luennoija, joka luennoi kyllä englanniksi, mutta luennot ovat lähinnä kalvosulkeisia, joilla luennoija lukee kalvot läpi ja välillä selittää tarkemmin jotain asioita. Muutoin luennot ovat kohtalaisen suoraviivaisia, ja jonkin verran omatoimista asioiden kertausta luentojen jälkeen tarvitaan.

Kursseista välimaastoon sijoittuu luovan insinööritaidon kurssi. Osa asioista on yleisellä tasolla samoja kuin ohjelmistotuotannon kurssilla, ja kurssi on tarkoitettu täällä 1. vuoden opiskelijoille. Kurssiin kuuluu ryhmätyö, jonka tavoitteena on suunnitella ja rakentaa laite, joka "valitsee" erilaisia palloja. Lyhyesti selitettynä laitteeseen asetetaan golf-, pingis-, tennis-, ja baseball-pallo, ja pallojen tulee omatoimisesti valikoitua laitteen läpi niille tarkoitettuihin säiliöihin. Luennoija puhuu englantia siten että sitä ymmärtää. Lisäksi olen ainut ei-korealainen kyseisellä kurssilla, mikä tuo oman vaikeusmomenttinsa ryhmätyöhön. Projektiryhmässämme yksi korealaisista puhuu englantia jotenkin ja muut huonosti. Toistaiseksi olemme pitäneet viikossa reilun tunnin tapaamisia projektia koskien, mutta projektitapaamisten määrä tulee luultavasti lisääntymään.

Toiseksi kevyin kurssi on Business Communications 2, joka käsittelee virallisten kirjeiden kirjoittamista. Sinällään kuulostaa hieman tylsältä, mutta kun ottaa huomioon kaikki asettelutekniset asiat ja kulttuurierot sekä sen, että luennoija on syntyperäinen britti, joka osaa pitää kiinnostavia luentoja, on kurssi kokonaisuutena vähintäänkin kiinnostava.

Kiinnostavin ja kevyin kurssi taitaa olla C-kielen kurssi, jolla yksinkertaisesti opetellaan C-kieltä tietokoneluokassa ja luennoilla ohjelmoidaan pieniä ohjelmia. Kurssiin kuuluu myös jonkinlainen ryhmäprojekti, josta ei tosin vielä ole ollut mitään mainintaa.

Puisevan tekstin lopuksi hieman valotusta siihen mitä suomalaista täällä ajatellaan:
Viikonloppuna tuli ilmi, että ainakin osalla korealaisista on uskomus, että suomalaiset eivät pese hampaita, vaan syövät xylitolia koko ajan. Alla youtubesta pari mainosvideota, joihin korealaisten käsitys suomalaisista perustuu:

Siinäpä on Jorma Ollilan maabrändityöryhmälle työsarkaa.

The Galleria, Itaewon, Hwaseong & Olympic Park

Viikonloppuun mahtui taas monta paikkaa ja tapahtumaa, mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.

Torstai-illalla lähdin metrolla Souliin, Hoegin asemalle ja Kyung Heen yliopistolle, josta yritin löytää Lauraa ja team Finlandia, mutta kommunikaatio ei oikein toiminut. Onneksi törmäsin heihin pienen etsiskelyn jälkeen paikallisen Burger Kingin edessä. Illan vietimme iloisesti oleillen Kyung Heen amfiteatterilla.

Alla kuva skootteriläheteistä, joita vilisee katukuvassa välillä ihan harmiksi asti. Poikkeuksellista kuvassa on se, että kaikilla skootterikuskeilla on kypärät päässä.


Perjantaina ei oikein ollut selvää kohdetta tiedossa, mutta lähdimme tutustumaan The Galleriaan, Soulin porvariston kauppakeskukseen. Ihan suoraan emme paikan päälle löytäneet, mutta pienen lenkin ansiosta löytyi kaikkea muuta mielenkiintoista, kuten vasemmalla kuvassa kiipeilevä gorilla. Matkalla poikkesimme myös tiedustelemaan elokuvateatterista seuraavan James Bondin ensi-illan ajankohtaa.
Quantum of Solacen ensi-ilta on täällä 5.11, ja ilmeisesti olemme ainakin myöhemmin menossa sitä katsomaan.
The Gallerian valikoimassa ei ollut mitään muuta näkemistä kuin merkkituotteiden älyttömät hinnat. Koko pytinki oli täynnä merkkiltuotteiden myymälöitä ja hinnat todellakin sen mukaisia. Rakennus itsessään oli ehkä jopa kiinnostavampi kuin tuotevalikoima. Länsisiipi oli päällystetty helmiäisväriä hohtavilla läpysköillä ja rakennuksen kyljessä oleva Louis Vuitton -teksti ei jätä mitään arvailuja sen suhteen että onko paikka tavalliselle rahvaalle.
Nähtyämme tarpeeksi liian monen nollan hintalappuja, lähdimme tutustumaan Itaewoniin.

Itaewonille on omaleimaista se, että jenkkituristit pitävät paikasta. Itaewonissa ei kuitenkaan ollut mitään näkemisen arvoista. Turistikrääsää oli kadun varsilla ja kaupoissa myynnissä. Ostoskeskuksessa myyjät tyrkyttivät kaikkea kravateista ametistikoruihin.
Alueen sivukujat ovat lisäksi kuuleman mukaan jokseenkin huonomaineisia, ja wikipedian mukaan alueella on merkittävissä määrin prostituutiota. Olimme liikkeellä päivällä, joten yöelämä siellä jäi näkemättä - ja hyvä niin. Kiinnostavin kohde oli McDonald's, jossa hampurilaisetkin tuntuivat rasvaisemmilta kuin muissa saman ketjun ravintoloissa täällä.
Illalla kävimme syömässä paikallisessa Thai-ravintolassa, joka osottautui aika huonoksi valinnaksi. Ruokaa oli vähän ja juomien litrahinta korkea paikalliseen tasoon nähden. Siirryime lähistöllä olevaan toiseen anniskeluravintolaan jossa tunnelma oli huomattavasti iloisempi. Tunnelmaa kasvatti entisestään ravintolan varustukseen kuuluva kynttiläntapainen kapistus:


Lauantain kohteena oli Hwaseongin linnoitus Suwonissa, jonne menin Lauran, puolalaisen tytön ja tämän poikaystävän kanssa. Linnoituksen muurit ja portit olivat yövalaistuksessa todella upeat, puhumattakaan öisen Suwonin valomerestä, johon sai hienon katsauksen Paldalsanin vuorennyppylän päältä.

Pääsy takaisin motellille Souliin oli hieman ongelmallisempaa, sillä viimeinen metro oli jo mennyt - vain vähän keskiyön jälkeen. Päädyimme ottamaan taksin. Tavalliset taksit eivät suostuneet ajamaan Souliin, joten jouduimme ottamaan Deluxe-taksin, joka velottaa vähän enemmän, mutta ajaa minne vaan. Parhaimmillaan vauhtia oli 130 km/h kun musta taksimme porotti moottoritietä ja vähän pienempiäkin teitä takaisin Souliin. Mittari raksutti kovaa vauhtia, mutta öiselle, noin 40 minuutin ajelulle tuli hintaa vähän vaille 60000 wonia, eli noin 36 euroa. Ei paha hinta jos vertaa taksien taksoihin Suomessa.


Sunnuntaina, ennen päivän pääkohdetta, tutustuin Lauran kanssa Kyung Heen kampusalueeseen päivänvalossa. Vasemmalla kuvassa Kyung Heen kampuksen kirjasto. Alla ensimmäisessä kuvassa näkyy osa hallintorakennuksesta ja taka-alalla rauhanpalatsi. Seuraavassa kuvassa on kiintoisa seinämaalaus erään rakennuksen seinästä. Alimmassa kuvassa on osa Kyung Heen musiikkiopistosta.



Sunnuntain pääkohde oli Soulin Olympic Park. Soulin olympialaiset järjestettiin 1988, ja Olympic Park on olympialaisten jälkeensä jättämä massiivinen viheralue. Pinta-alaa puistolla on reilut 1,6 neliökilometriä. Puiston alueella on myös nurmikoita, jotka ovat siinä mielessä poikkeuksellisia että niillä saa kävellä.
Alueella on paljon erilaisia veistoksia, joista osa on jopa hyvin mielenkiintoisia. Lyhyesti sanottuna puistossa oli hieno käydä kävelemässä. Alla on lisää kuvia itse puiston alueelta:

Huomoita Koreasta II

Oikeastaan minun piti kirjoittaa näistä jo edelliseen postaukseen, mutta nämä eivät olleet päällimmäisenä mielessä, kun asiaa muutenkin oli paljon.

Katumaasturit. En tiedä tarkemmin korean automyyntitilastoista, mutta tuntuu että puolet autoista on katumaastureita. Suomessakin on pitkään jo toitotettu vihreiden arvojen perään, mutta täällä ei mokomasta paljoa tiedetä.
Poikkeuksetta kaikki katumaasturit (ja autot yleensä täällä) ovat joko Kian, Hyundain, Samsungin tai Ssangyongin valmistamia. Toivottavasti ne edes kuluttavat vähemmän ja tuottavat vähemmän haitallisia kaasuja, sillä kadut ne ainakin tukkivat tehokkaasti - ilman katumaastureitakin liikenne on kuitenkin todella tukkoista.
Autoja myös näkee vähän väliä parkkeerattuina hyvinkin ahtaasti ja mielikuvituksellisiin paikkoihin jalkakäytävillä.

Ohimennen mainitsen jälleen kerran liikennevalot, joiden vaihtuminen kestää suomalaisessa mittakaavassa todella, todella kauan. Valoissa on erikseen kääntymistä osoittavat nuolivalot, mutta en ole vielä hahmottanut miten niiden logiikka yleisesti ottaen toimii.

Seuraava huomio koskee motellia, jossa olimme taas viime viikonloppuna. Motellia pyörittää pariskunta, jonka nainen ymmärtää ihan kohtalaisesti mitä milloinkin halutaan ja viimeistään elekielellä pärjää.
Motellissa on töissä myös jokin toinen nainen, jonka kanssa meillä oli vähän hankalampaa. Menimme perjantaina ihan normaalisti motellille ja pyysimme huonetta. Nainen tyrkytti meille heti avainta eikä meinannut pyytää rahaa. Nainen ilmeisesti sekoitti meidät yhteen saksalaiseen pariskuntaan, joka myös majailee motellissa. Siinä meni aikansa että saimme selvitettyä, että emme halua mennä siihen huoneeseen vaan että haluamme uuden huoneen.
Motellissa on käyttämättömien huoneiden ovet auki, joten kädestä pitäen näytimme naiselle tyhjää huonetta ja tyrkytimme rahoja. Lopulta nainen kuitenkin ymmärsi ja antoi meille avaimen huoneeseen.
Ei elekielelläkään aina pärjää.

Vielä vähän kulttuuria: Etelä-Koreassa on ainakin kaksi kanavaa, jotka näyttävät Starcraft-otteluita.

추석, Chuseok

Tämä kuva liittyy täällä toimitettuun desinfiointiin. Jos desinfioijat käyttävät tuon kaliiperin laitteita, niin en halua tietää minkä takia tätä asuntolaa desinfioidaan. Ei taida ihan tavallista Raidia olla tuossa kanisterissakaan.

Chuseok on korealaisille suuri, 3-päiväinen sadonkorjuun juhla ja samalla myös kiitospäivä. Wikipedia kertoo asiasta enemmän, sillä vaihto-oppilaisiin se vaikutti lähinnä siten, että iso osa kaupoista oli kiinni ja että maanantaina ei ollut koulua.

Lähdin perjantaina aamupäivällä metrolla COEX:in ostaria kohti, sillä olin sopinut tapaavani Lauran ja kaverit siellä. Löysin team Finlandin maanalaisen uloskäynnin liepeiltä Paris Baguette -kahvilasta. En kyllä ihmettele heidän valintaansa, sillä eurooppalaistyylistä aamiaista johon sisältyy leipää, ei paikallisista ravitsemusliikkeistä löydä.
Kiertelimme aikamme COEX:in ostarilla, mutta ostoskeskuksen suhteellisen kalliit hinnat eivät meitä juuri houkutelleet mitään ostamaan. Esimerkiksi Zaran vaateliikkeen tuotteet olivat jopa kalliimpia kuin Suomessa.
Illaksi palasin Lauran kanssa takaisin Suwoniin, josta meidän oli tarkoitus mennä muutaman muun tyypin kanssa Anyangiin. Odotimme aikamme, mutta näitä muita ei näkynyt, joten palasimme Souliin, Kyung Heen liepeille.

Lauantaina ei heti ollut tiedossa mitä tekisimme "Team Finlandin" kanssa, joten pieni ehdotusten vertailu johti siihen, että päätimme lähteä Yongsanin asemalle, jonka liepeillä on Yongsanin elektroniikkamarketti.
Päästyämme Yongsaniin eksyimme aseman välittömässä läheisyydessä olevaan älyttömän kokoiseen ostoskeskukseen. Myynnissä oli pääasiassa elektroniikkaa, mutta myös musiikki-instrumentteja ja huonekaluja muun muassa oli tarjolla. Ohessa kuvat kameratiskeistä ja miniatyyrikitaroista, jotka olivat kopioita kuuluisien kitaristien instrumenteista. Pikainen vertailu osoitti, että elektroniikan hintataso oli hieman halvempi kuin Suomessa, ja esimerkiksi tämä oma läppärini maksoi (turisti)hinnoilla siellä jopa enemmän kuin Verkkokauppa.comista ostettuna. Painotan vielä, että en ollut "oikealla" Yongsanin elektroniikkamarketilla, vaan vain aseman välittömässä läheisyydessä olevassa ostoskeskuksessa.


Selvittyämme elektroniikan ihmemaasta kävellen 63 buildingia kohti. Vastaan tuli muun muassa "Bank of Internet" ja jopa koirakin - ilmeisesti niitä ei sitten ainakaan kaikkia syödä täällä, vaikka niitä ei hirveästi olekaan näkyvillä.
Ylitimme Han-joen ja kävelimme joen rantaa. Ennen siltaa oli yhden moottorielle johtavan rampin kävelytien vieressä chiliä kuivumassa. Chiliä on täällä joskus kuivumassa sellaisissa paikoissa, joita ei eurooppalainen terveystarkastaja välttämättä hyväksyisi.

Päästyämme perille lounastimme 63 buildingin alakerrassa olevan (kalliilta vaikuttavan) ostoskeskuksen Lotteriassa, koska korealainen ruoka ei kävelyn päälle tuntunut kovin houkuttelevalta.
Alakerrassa on myös jonkinlainen merimaailma, mutta siihen emme tutustuneet. Sen sijaan ostimme 5000 wonin (3,20 euron) hissilipun, jolla pääsi tornin näköalatasanteelle. Nousu ylös torniin tapahtui näköalahissillä, josta avautui upea näkymä Soulin pohjoisosan yli.
Näköalatasanteella oli myös Hello Kitty -näyttely. Näyttelystä poiminta kuvassa oikealla. Näyttely oli osaksi ehkäpä jopa hieman kyseenalainen joiltain osin. Näkymät olivat jopa hieman paremmat kuin korkeammalla sijaitsevasta N Seoul Towerista. Alla jälleen yksi panoraamakuva. Kävelimme torniin oikealla näkyvän saaren läpi. Keskeltä kuvaa voi vihreän mäen päältä paikallistaa N Seoul Towerin. Alla olevaa panoramaa on vähän käsitelty, mutta alempi utuinen kuva on shoppaamaton (mutta kuvattu osittain aurinkoa vasten). Horisontissa näkyvät korkeat tornitalot ovat vajaan 6 kilometrin päässä kuvauspaikasta.

Minä, Laura ja seurueemme ruotsalainen jäsen lähdimme vielä 63 buildingilta kävellen National Assembly of Koreaa kohti. Matkan varrelle osui myös oheisessa kuvassa näkyvä sympaattinen kahvivaunu.
Pahaksi onneksi National Assembly of Korea ei ole kuten eduskuntatalo, jonka portaille voi tuosta vaan mennä istuskelemaan. Alue oli aidattu ja porteilla oli vartijat.
Emme lähteneet tutustumaan vartijoihin lähemmin, vaikka matkaoppaissa mainitaan, että taloon järjestetään opastettuja kierroksia. Kävelimme Yeouido Stationille ja palasimme takaisin Kyung Heen liepeille.
Illalla kävimme vielä syömässä jossain Kyung Heen lähialueen ravintolassa, jossa tilasimme jotain mikä tarjoiltiin isolta lapiolta. Unohdimme tosin kysyä ruoan tulisuudesta, joten Murphyn lakeja noudattaen saimme todella tulista ruokaa.

Sunnuntaina oli vuorossa Ulwangni Beach. Matka sinne kesti (edelleen) kauan. Kävin ostamassa jostain pienestä liikkeestä itselleni uimahousut, rakensin hiekkalinnan ja nautin paikallisia juomia linnassani, kuten kuvasta näkyy.

Kävin myös kokeilemassa Keltaista merta, mistä jäi kohtalaisen suolainen maku. Palasimme takaisin ensin bussilla 202, joka vei meidät Yeongjongin laiturille, josta otimme lautan Incheonin satamaan. Alla kuva lautasta sekä jokseenkin massiivisesta siltaprojektista.

Lautta toi meidät keskelle jonkinlaista markkina-aluetta. Olimme kohtalaisen hukassa minne mennä seuraavaksi, mutta paikalliset opastivat meidät bussiin numero 2, joka toi meidät Incheonin asemalle. Nälkäisinä lähdimme kuitenkin suunnistamaan McDonald'sia kohti, jonka muistimme nähneemme menomatkalla. Vajaan 2 kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme oikealle paikalle ja nautimme länsimaalaisesta roskaruoasta. Heti McDonald'sin vieressä oli Incheon-Dongin asema, josta olikin jo helppo palata takaisin Kyung Heelle.

Pestyämme pahimmat suolat pois iholta kävimme vielä yhdessä lähitienoon ravintolassa syömässä pöydässä paistettavat lihat lisukkeineen.

Maanantaina olimme sopineet nukkuvamme pitkään ja tapasimme Kyung Heen porttien lähistöllä, kävimme syömässä Momomossa kohtalaisen hyvää kanasalaattia, ja sen jälkeen pidimme pitkän palaverin 7 Monkey's Coffeessa. Palaverin aihe oli vajaan viikon matkan järjestäminen Japaniin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Immigratin'

Eilinen ilta sujui kohtalaisen hienosti ja hauskaa oli. Joukkomme vahvuus oli reilut puoli tusinaa ja kävimme ensin syömässä jälleen jossain pienessä ravintolassa, jossa istuttiin lattialla ja grillattiin lihaa pöydässä. Ravintolan jälkeen siirryimme jälleen Future Worldiin - eli ns. Seeprabaariin - keskustelemaan syntyjä syviä Sojucocktail-kannun ääressä.

Aamulla skippasin C-ohjelmoinnin luennot koska lähdin noin kahdeksan aikaan tekemään alien card -hakemusta Suwonin Immigration Officeen. Otin Ajoun portilta taksin ja matkaan meni vähän päälle 7000 wonia. Tuntui, että suurin osa ajasta kului valoissa seisomiseen. Muutenkin liikennevalot ovat jotenkin älyttömän hitaat tääällä.

Immigration Office kuhisi ihmisiä jo puoli yhdeksän aikaan. Proseduuri alien registration -lomakkeen täyttämiseen meni suurin piirtein näin: Toisessa kerroksessa oli kirjoituspöytä, jonka alla oli lomakkeita. Nappasin lomakkeen mukaan ja menin sivummalle täyttämään lomaketta. Passikuvankin sai oikein itse liimata lomakkeeseen. Siltä varalta, että kuvat olisivat unohtuneet jonnekin, oli samassa kerroksessa passikuva-automaatti.
Kun olin kirjoittanut lomakkeen, otin vuoronumeron, joka olisi ruuhkaisemmassa tilanteessa kannattanut ottaa heti sisään tullessa. Ilmeisesti työaika ei ollut vielä alkanut, koska tiskien takana ei ollut ketään.
Menin kolmanteen kerrokseen hakemaan 10000 wonin merkin, joka liimataan lomakkeeseen.
Tasan yhdeksältä henkilökuntaa ilmaantui tiskien taakse ja vuoronumerot lähtivät rullaamaan. Omalla vuorollani iskin tiskiin passin, vuoronumerolapun, täytetyn lomakkeen, Ajoun opiskelijatodistuksen, Ajoun kutsukirjeen ja Ajoun hyväksymiskirjeen. Ilmeisesti pelkkä opiskelijatodistuskin olisi riittänyt.
Mies tiskin takana silmäili passia ja dokumentteja ja leimailia ja kirjoitteli lomakkeeseen jotain. Lopuksi minulle kerrottiin, että alien cardia voi tulla hakemaan 29. päivä, eli yli kahden viikon päästä. Sain käteeni kuitin, jota vastaan saan passini ja muut dokumenttini takaisin, joten sitä ei parane hukata.
2 viikkoa yhden dokumentin toimittamiseen tuntuu kyllä paljolta. Jossain on puhuttu viikosta, toisaalla 4-5 päivästä. Asia täytyy kuitenkin aina itse käydä tarkistamassa tuolla toimistolla, toisella puolen Suwonia.

Alieni kortti

Olemme päättäneet vierailla Kiinassa, mutta sinne ei näköjään vaan päätetä mennä!
Ihan ensimmäiseksi tarvitsee alien register cardin, jonka saa immigration officessa. Tämä kortti kannattaa hankkia jos on edes aikomassa matkustella. Kortin saaminen kestää viikon, joten se kannattaa hankkia heti pois alta.

Toimisto sijaitsee Anguk stationilla. Ota exit numero 6, tultaessa maanpinnalle, koukkaa takaoikealle kulman taakse ja muutaman kymmenen metrin päässä on suuri SK -rakennus. Pihalla siinä on jo iso kyltti jossa lukee immigration office, joka on toisessa kerroksessa. Sinne kannattaa mennä todellakin ajoissa kun on ensimmäistä kertaa liikeellä. Me onneksi tiesimme sen, sillä väkeä oli kuin helluntaijuhlilla -uskomattoman paljon! Kannattaa olla melkeen puoli tuntia aiemmin perillä ja yrittää saada numero mahdollisimman pian. Olimme ajoissa liikeellä, mutta numeroni oli 52. Ja koska ihmisiä palveltiin yksi kerrallaan, kesti odottaminen oman aikansa. Mukaan tarvitsee passin, kuvan, 10'000 wonia ja korealaisen certificate of administrationin. Työntekijät eivät puhu englantia, joten ensin kannattaa jonottaa perällä olevaan luukulle ja antaa 10'000 niin saat postimerkin, joka kuuluu liittää hakupaperiin. Paperin saat pienistä lokeroista pöytien alta, joissa saa täyttää hakemuksen. Sitten liimaa hakupaperiin oman kuvan. Tässä välissä hukkasin jo oman jonotusnumeron, sitä kannattaa pitää silmällä!

Kun vihdoin pääsee virkailijan luokse, antaa vaan kaikki paperit hänelle ja saat keltaisen lapun, jolla saat passisi vielä joku päivä takaisin. Sitä ei myöskään kannata hukata.. Englantia ei tarvitse paljon puhua, koska se vain saa henkilökunnan hämmentymään.

Tänään kävimme hakemassa kortin ja passin takaisin, mutta tällä kertaa populaa ei ollut paljolti yhtään. Kannattaa silti varautua, jotkut olivat jonottaneet jopa 5 tuntia kun olivat yrittänet palauttaa hakupapereita.

Konsonanteista

Aiempi postaus sisälsi korean kielen, hangeulin vokaaleja, joten katsotaanpa konsonantteja. Äänteet (hakasulkeissa) ovat ehkä sinnepäin, ja lontoon murteella lausuttavia:

ᄀ	ᄂ	ᄃ	ᄅ	ᄆ	ᄇ
[k/g]	[n]	[t/d]	[r/l]	[m]	[p/b]
ᄉ	ᄋ	ᄌ	ᄒ
[s]	[_/ng]	[ch]	[h]

Konsonanteilla, joilla on kaksi kirjainta, käytetään siten, että ensimmäinen kirjain äännetään jos konsonantti on korealaisen tavun ensimmäinen, ja jälkimmäinen äännetään, jos konsonantti on tavun viimeinen - yleensä.
ᄋ on siitä erikoinen, että sitä ei äännetä lainkaan jos se on tavun ensimmäinen merkki. Sen avulla siis voidaan muodostaa tavu, jonka ääntäminen alkaa vokaalilla.

Esimerkkejä konsonanttien ja vokaalien käytöstä: 나무, [na-mu], on suomeksi puu. 구두, [ku-du], tarkoittaa kenkiä. 바지, [pa-ji], viittaa housuihin.

Kävin kämppikseni kanssa syömässä yhdessä sivukadun pikkuravintolassa, jonne meidät jo viime viikolla johdatti yksi täällä kauemmin ollut vaihtari. Ruoka on todella hyvää ja sitä saa paljon, eikä hintakaan huimaa päätä. Kämppis sai pitsalautasen kokoisen porsaanleikkeleen riisillä 5000 wonilla (3,20 euroa), ja itse otin 3500 wonia (2,30 euroa) maksavan bulgogi-annoksen. Bulgogi käsitetään tässä ravintolassa jonkin sortin aromipesässä tarjoiltavia lihansuikaleita riisin kera.
Ravintolan omistajat ovat todella mukavia. He vaikuttavat juuri siltä, että oman pienen ravintolan pitäminen on heidän unelmansa, joten he pyörittävät paikkaa iloisella ja reilulla asenteella.
Laittaisin paikkamerkinnän googlen karttoihin, mutta juuri ravintolan kohdalla on kahden kuvan sauma, joten tarkkaa paikkaa ei pysty oikein osoittamaan.

조지아 오리지널

Tso-tsi-a o-ri-tsi-nal, eli Georgia Original kuuluu otsikko. Korealaiset eivät juo kahvia eurooppalaiseen tyylliin. Kampusalueella on automaatteja, joista saa arviolta noin 0,5 desiä erittäin sokeroitua kahvia. Minnekään kahvilaan en ole yrittänyt mennä, sillä kaikki länsimaalaistyyppiset ravintolat ovat yleensä paikalliseen tasoon nähdeen kalliita. Toisaalta jopa sairaalassakin on Starbucks, kuten jo jossain aiemmin mainitsin.
Yliopistolla olen huomannut, että monet opiskelijat juovat Georgia Originalia, joka on jonkinlaista jääkahvia, tai oikeastaan kahvipapujen makuista kylmää juomaa. Noudattaakseni maassa maan tavalla -periaatetta, testasin Georgia Originalia, ja eihän se nyt suomalaista kahvia korvaa, mutta kun kunnollista kahvia ei mistään saa niin jokin korvike täytyy jostain keksiä.
Automaatista ostettuna kuvassa näkyvä tölkki maksaa 500 wonia, eli noin 30 senttiä. 0,5 desin sokerikahvikuppi automaatista maksaa 200 wonia, eli reilut 10 senttiä.

Olen nyt yrittänyt mahdollismman paljon lukea kaikkia julisteita ja plakaatteja, jotta oppisin kirjaimia. Aamulla luentojen välissä koin pieniä ahaa-elämyksiä kun istuskelin köynnöskatoksen alla ja tavailin tölkin kylkeä.

Sieniä ja desinfiointia

Ylläoleva kuva jäi eilisestä postauksesta pois, joten laitetaanpa se nyt. Gimchii!

Menin tänään kämppikseni ja yhden suomalaisen kanssa syömään läheiseen pikkuravintolaan, jossa jo kerran aiemmin olin käynyt syömässä hyviä Kaliforniarullia. Tänään kokeilin jotain muuta ja otin Miso Ramenin, nuudelikeitto kasviksilla - ainakin tässä ravintolassa.
Tai oli siellä joukossa jokin punainen suikale joka maistui kalalle. Keitossa oli myös sieniklusteri - tai miksi sitä nyt kutsuisi. Puska valkoisia, korkeita ja kapeita sieniä. Iloisesti senkin popsin menemään, terveiset VMP:lle.
Keitto oli kokonaisuudessaan täyttävä ja ihan kelpo illallinen. Hinta oli 3500 wonia (2,30 euroa).

Tänään tuli taas käytyä OIA:n toimistossa. Eivät olleet vieläkään onnistuneet rekisteröimään minua kursseilleni, mutta nyt vihdoin ja viimein sain käteeni dokumentin, jossa oli oikeat kurssit ja oikeaan aikaan rekisteröitynä. Hoidin myös vaaditun tuberkuloositestin pois alta.
Tuberkuloosista tuli nyt mieleen, että kuten Laurankin asuntolassa, täälläkin järjestetään tupatarkastus, jolloin katsotaan että kämppä on siistissä kunnossa ja että kämpässä ei ole mitään kiellettyä, kuten telkkareita, keittimiä tai muita potentiaalisia kohteita, jotka voisivat syttyä palamaan. Holhouksen makua on tuollaisessa siisteystarkastuksessa kyllä.
Keskiviikkona järjestetään jonkin sortin desinfiointi, ilmeisesti ilmastoinnin kautta lasketaan jotain desinfioivaa ainetta huoneisiin, ja huoneissa olo desinfioinnin aikana aiheuttaa tiedotteen mukaan pahoinvointia ja oksentelua. Kiva.

Laitetaan lopuksi tämä ötökkä, joka tuli katsomaan minua kun olin harjoittelemassa korealaisia aakkosia yllä näkyvän katoksen alla.

Huomioita Koreasta

Olen pannut merkille joitain asioita, jotka ovat osoittautuneet harhaluuloiksi täällä. Ne eivät ole mitään maailmaa mullistavia, mutta merkillepantavia kuitenkin.

Ensimmäinen asia on se, että kukaan ei reagoi vaaleisiin hiuksiini. Pelkäsin jo, että reaktio olisi sama kuin Kreikassa, mutta eipäs ollutkaan! Kukaan ei edes katso ohittaessaan. Kuulin, että täkäläiset on kasvatettu niin, ettei ihmisiä saa tuijottaa. Todella fiksua ja hyvä niin. Mitä olen korealaisten kanssa istunut samassa pöydässä, tytöt ovat kyllä maininneet asiasta ja kyselleet onko se aito väri. Kun myönnän asian, he ihastelevat vasta sitten.

Toinen asia liittyykin sitten ensimmäiseen. Näin vasta vähän yli viikon oltua täällä, minusta on alkanut tuntua, että joillakin korealaisilla on mahdottoman huono itsetunto. Oma pituus ei ole tarpeeksi, ei olla tarpeeksi laihoja ja hiusten väri on aivan väärä. Hyvin pienellä osalla ihmisistä on vaaleat hiukset, eikä korealaisille tumman mustille paksuille hiuksille ole mahdollista muuttua niin rajusti, joten miksi ihmeessä stressata asiasta. Ehkä olen huono sanomaan vaalea hiuksisena, mutta itse olisin ihan tyytyväinen jos minulla olisi tummat pitkät nätit hiukset. Pituuden kanssa tuntuu olevan myös ongelmia, koska jokainen korealainen nainen käyttää korkokenkiä. Tänään maanalaisessa oli 4 -vuotiaalla pikkutytöllä jotkut pikkulasten korkkarit..

Kolmas asia on, että täällä ei ole kulkukoiria. En ole nähnyt kuin ehkä yhden ja se on aika hyvin verrattuna, että täällä asuu monta kertaa koko Suomen populaatio. Jotkut sanovat, että ne on jo syöty. "Hah hah", mutta jotkut korealaiset sanoivat, että se on vanha tapa, eivätkä itse söisi koiraa. Saas nähdä..

Neljäs juttu on, että kaduilla ei ole kerjäläisiä. Maanalaisissa liikkuu heitä, mutta ne ovat yleensä samat naamat ja sellaisia, jotka oikeasti tarvitsisivat sitä rahaa. Jotenkin säälittäviä. Kaduilla näkee ihmisiä nukkumassa, joka johtuu Seoulin kalliista asumiskustannuksista.

3 päivää Soulissa

Perjantai-aamuna lähdin kahden muun vaihtarin kanssa Souliin. Jätin nämä kaksi muuta Yongsanin elektroniikkamarketille ja itse menin Lauran kavereiden kanssa Myeong-Dongiin. Palasin yöksi Suwoniin.

Lauantai-aamulla lähti kolme bussilastillista Ajou Universityn vaihto-oppilaita kiertoajelulle Souliin. Kiertoajeluun sisältyi Korean kansallismuseo, COEX:in kauppakeskus - jota vastapäätä on viereinen paikallista arkkitehtuuria esittelevä kuva otettu - ja Gyeongbokgungin palatsi. Jäin kiertoajelulta Souliin ja suuntasin metrolla Kyunghee Universityyn, ja vuokrasin Lauran kanssa motellihuoneen yöksi.

Sunnuntaina lähdin Lauran kavereiden kanssa uudestaan käymään Gyeongbokgungin palatsilla, tutustuimme siellä myös korean kansan kansallismuseoon. Kävimme myös Korean sotamuseossa ja N Seoul Towerilla. Päivän päätteeksi joimme Cassia - eli paikallista olutta - N Seoul Towerin juurella terassilla, josta avautui hulppeat näkymät Han-joen pohjoispuolisen Soulin yli.
Siinä parin päivän tapahtumat lyhyesti. Seuraavassa sama pidemmän kaavan mukaan.

Torstai-illalla olin muiden vaihtarien kanssa AITC-kerhon (Ajou International Travel Club) illanistujaisissa. Perjantaisin minulla ei ole luentoja, joten lähdimme aamulla - noh, kahdentoista jälkeen - edellämainitun kerhon pippaloista selvittyämme kahden muun vaihtarin kanssa kohti Soulia. Otimme koulun edestä punaisen, 7000-linjan bussin. Bussi toimitti meidät Sadangiin, josta menimme metron 4-linjalla Ichoniin, jossa vaihdoimme Jungangin linjalle, joka toimitti meidät Yongsanin asemalle.
Vaihtarit jäivät Yongsaniin ja jatkoivat matkaa jalan Yongsanin elektroniikkamarketille. Itse otin metron 1-linjan Seoul Stationille, jossa vaihdoin takaisin 4-linjalle ja menin Myeong-Dongin pysäkille, jossa Laura oli minua vastassa. Kiertelimme Myeong-Dongin alueen kauppoja pienessä porukassa, johon kuului minun ja Lauran lisäksi kaksi muuta suomalaista ja yksi ruotsalainen. Mitään erityisen mainittavia liikkeitä ei matkan varrelle kuitenkaan osunut. Vasemmalla katukuvaa Myeong-Dongin alueelta.
Päivän päätteeksi lähdin Myeong-Dongin asemalta ja jatkoin 4-linjaa Geumjeongiin asti, jossa vaihdoin 1-linjalle ja jatkoin Suwon Stationille, josta suoritin loppumatkan Ajou Universityyn bussilla ja kävellen.
Bussit ovat yleensä aika täynnä, ja toisin kuten esim. TKL:n busseissa, täällä ei busseissa ole mitään leditauluja, jotka kertoisivat pysäkeistä. Illalla täytyy vaan yrittää rakennusten valotaulujen perusteella seurata sijaintiaan jotta osaa jäädä oikealla pysäkillä pois.

Lauantaiaamu valkeni, ja vähän ennen yhdeksää vaihtarit olivat kerääntyneet Yulgok Hallin eteen, jossa meille jaettiin tyylikkään mustat Ajou-hupparit. Samalla sain selvitettyä myös senkin, että omalle ruholle sopivat paidat ovat kokoa väliltä 95-100.
Aasialaistyylinen (siis eurooppalaiseen makuun kohtalaisen hätäinen) kiertoajelu suoritettiin kolmella ilmastoidulla bussilla. Soulin liikenne oli kovin tukossa, joten aikaa ehti jonkin verran kulua ennen kuin ehdimme ensimmäiseen kohteeseen, joka oli Korean kansallismuseo. Paikka oli uudenkarhea ja mahdottoman suuri (kuva oikealla). Aikaa kierrellä museossa oli annettu aasialaistyylisen tehokkaat vajaat 2 tuntia.
Normaalivauhtia kierrellessä tuossa ajassa saa käytyä edes ensimmäistä kerrosta koko rakennuksen kolmesta kerroksesta, joten kyseisessä artefaktivarastossa täytyy ehdottomasti käydä myöhemmin uudelleen. Vasemmalla vielä kuva museon esineistöstä. En tiedä mikä monoliitti mahtaa olla kyseessä, mutta kiinalaisia koukeroita siihen on kaiverrettu. Ei vain ollut aikaa perehtyä tarkemmin kaikkeen siihen paljouteen mitä museossa oli.

Museosta siirryimme taas jumittamaan Soulin matelevaan trafiikkiin ja matkasimme Han-Joen toiselle rannalle COEX-keskukseen, ja sen kauppakeskukseen, joka on suurin laatuaan Soulissa. Oikealla on kuva COEX:in pilvenpiirtäjästä., Asem towerista. Koko kauppakeskus on maan alla, ja sillä on pinta-alaa 85000 m². Kauppakeskuksen läpikäyntiä varten annetut 2 tuntia eivät riittäneet alkuunkaan. Liikkeitä on laidasta laitaan, esimerkiksi Nintendon, Sonyn ja Olympuksen omat putiikit, anime-pehmoleluja ja figuureja kauppaava pieni kauppa, ja hyvin aasialaistyylinen arcade-halli.

COEX-keskuksesta siirryimme ruuhkaisen Soulin läpi Gyeongbokgungin palatsialueelle. Kyseisen palatsin läpikäyntiin annettiin myös vajaat 2 tuntia. 2 tuntia riittää, jos äkkiä haluaa kävellä palatsin läpi, mutta tutustuminen samalla alueella olevaan korean kansalliseen kansanmuseoon vaatii oman aikansa. Kaikessa kiireessä sain oikealla näkyvän kuvan yhdestä nätistä oviaukosta napattua.
Palatsi itsessään oli hyvin vaikuttava, mutta voisin veikata, että esimerkiksi Kiinan kielletty kaupunki on vielä vaikuttavampi. Palatsissa riittää kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia, joista esimerkkinä vasemmalla kuvassa näkyvät kattokoristeet. Tunnelmaa hieman järsi palatsin ympärillä käynnissä olleet rakennustyöt, joiden tarkoituksena on rakentaa uudelleen ja restauroida sotien ja japanin vallan aikana tuhoutuneita muureja ja portteja.

Päivän virallinen osuus päättyi palatsille, joten otin metron Gyeongbokgungin asemalta Hoegi stationille, jolta on 800 metrin kävelymatka Kyungheen yliopistolle. Aseman 1-uloskäynnin lähettyvillä huomio kiinnittyy paikallisesta tyylistä poikkeavaan kirkontorniin (kuva vasemmalla).
Minua jotenkin suuresti vaan oudoksuttaa se, että täällä on rakennettu yleensä korkeita, jotenkin vanhaa tyyliä edustavia kirkontorneja rakennusten katoille osoittamaan paikkaa, jossa kirkko ilmeisesti on. Täällä yritetään jotenkin rakentaa kirkot vanhempaa arkkitehtuuria edustavalla tyylillä, mutta siinä epäonnistutaan miellyttämään silmää. Sotien takia on ymmärrettävää että täällä harva rakennus on yli 50 vuotta vanha, mutta mietin vaan että miksi eivät nämä vain kehitä jotain omaa kirkkotyyliään - tai ehkä vanhantyylisten kirkontornien sijoittelu rakennusten katolle sitten on heidän tyylinsä.

Kyungheessä opiskelevan saksalaisen vaihtarin avulla löysimme myös erittäin hyvän hinta-laatu-suhteen motellin nimeltä "웰빙 Motel" (kuva oikealla), joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kyungheestä ja 400 metrin päässä Hoegi Stationin 2-uloskäynniltä. Voin erittäin lämpimästi suositella motellia kaikille jotka Kyungheen lähistöltä tarvitsevat yösijaa, joka asettaa vähemmän rajoituksia kuin kampuksen asuntolat. Toisaalta myös jotkin toiset motellit ehdottomasti edellyttävät että mies- ja naisasiakkaat nukkuvat eri kerroksissa - tai vähintään eri huoneissa.
Hintaa yhdelle viikonloppuyölle tuli 30000 wonia yhteensä, eli hieman vajaat 19 euroa. Viikolla hinta on kuulemma halvempi.

Sunnuntaiaamulla vähän yli kymmenen jälkeen tapasimme Lauran kaverit uudestaan Hoegi Stationin 1-uloskäynnillä. Lähdimme metrolla uudelleen Gyeongbokgungin palatsille. Ennen palatsikierrosta kävimme tosin syömässä lähistöllä sijaitsevassa 7-elevenissä kolmioleivistä ja nuudeleista koostuvaa aamiaista, kun juurikaan ketään ei perinteinen liha- ja riisipitoinen paikallinen aamiainen houkuttanut. Palatsin alueella pyörii pieniä näytöksiä pitkin päivää. Olimme paikalla todistamassa seremoniaa, joka kuvasi tapahtumaa, jossa keisari poistuu makuuhuoneestaan.
Kiertelimme palatsin läpi ja otimme pakollisen ryhmäposeerauskuvan portin edessä. Sunnuntai-keskipäivän kirkkaalta taivaalta porottanut auringonpaiste ajoi meidät melko pian korean kansalliseen kansanmuseoon, jossa oli näytillä - kuten arvata saattaa - kaikkea korean historiaan läheisesti liittyvää esinettä ja tilpehööriä. Vasemmalla olevassa kuvassa on miniatyyrein esitetty osa gimchin valmistukesta.
Museo oli hyvin kiinnostava, mutta ihan kokonaan emme sitä läpi jaksaneet käydä. Palatsiin pääsi 2400 wonilla (1,50 eurolla), ja sisäänpääsy kansanmuseoon oli ilmainen.

Siirryimme metrolla Gyeongbokgungin asemalta Samgakjin asemalle, jonka uloskäynneiltä 11 ja 12 on reilun 200 metrin kävelymatka korean sotamuseoon. Museon ulkopuolella on kohtalaisen vaikuttavat veistokset jonkinlaisen fallosmonumentin molemmin puolin. Oikealla yksityiskohta veistoksista.
Sotamuseo oli erittäin kiinnostava paikka, ja erityisesti Korean sodasta sai hyvän pikakatsauksen englanninkielisten videoesitysten, pienoismallien ja sotatantereelta tuotujen esineiden avulla. Pääsylipun hinta oli 3000 wonia (1,90 euroa). Museossa oli myös näyttelyitä koskien aiempia Korean maaperällä käytyjä sotia. Myös Civilizationistakin tutut Hwach'at olivat näytillä, kuten vasemmalla olevasta kuvasta voi todeta.

Nälkä alkoi painaa pientä turistipoppootamme, joten siirryimme Soul Stationille ruoan perässä. Soul Stationin vieressä on Lotte Mall, jonka uumenista löysimme Food Courtin, jossa sijaitsi länsimaalaiseen nälkään soveltuva pikaruokala, Lotteria. Kaikki olivat sen verran nälkäisiä että emme halunneet arvailla mitä Gimchiä meille tänään tarjottaisiin, joten tyydyimme korealaisiin hampurilaisiin.
Food Courtin ruokalistaa koristi vasemmalla näkynyt lisähuomautus. Onko Hervannan Jalopeno laajentanut reviiriään?


Seuraava etappi oli Suwon stationilta noin 1,3 kilometrin kävelymatkan päässä oleva kaapelirata-asema, jonka toinen pää on N Seoul Towerin juurella. Kahdensuuntainen köysirata-ajelu maksoi 7500 wonia (5,70 euroa).
N Seoul Towerin hissimaksu oli 7000 wonia (4,40 euroa), ja sitä vastaan sai tällä kertaa lievän savusumun osittain peittämän näkymän Soulin yli. Ylhäällä sai vähän käsitystä siitä, että Soul on oikeasti tosi iso kaupunki. Vasemmalla kuva itse tornista. Alla on kuva tornin näköalatasanteelta etelän suuntaan. Joen toisella rannalla, oikealla näkyvästä sillasta hieman vasemmalle näkyy savusumun keskeltä KLI 63 building, joka on tällä hetkellä Soulin 3. korkein tornitalo.
Päivän päätteeksi istahdimme terassille, joka oli köysirata-aseman päällä. Nautimme paikallista mallasjuomaa, Cass:ia, jota sai 5000 wonilla (3,10 eurolla) ison pullollisen. Hintaan sisältyi myös hulppea näköalan Han-Joen pohjoispuolisen Soulin yli (kuva alla)