Vajaa viikko sitten sain sähköpostia vanhemmiltani, jotka ihmettelivät että opiskellaanko täällä lainkaan. Tämän viikon torstaina tulee kuluneeksi 4 viikkoa siitä kun saavuin tänne, ja täytyy sanoa että toistaiseksi olo täällä on tuntunut enemmän lomalta kuin opiskelulta.
Ensimmäinen viikko oli aikamoista säätöä kun kurssit vaihtoivat paikkaa (ja kieltä), ja kaikki oli uutta ja sekavaa. Vähitellen olen sopeutunut tänne; tiedän missä ja miten saa vaatteita pestyä, Puolalainen kämppis laittaa minut syömään jos en itse aina muista syödä, ja bussilla ja metrolla pääsee liikkumaan paikasta toiseen kätevästi kun on paikallinen joukkoliikennekortti taskussa.
Mutta se opiskelu. Kuten aiemmin mainittu, minulla on viisi kurssia, joista jokaisesta on viikossa 150 minuuttia luentoja, jaettuna kahteen luentokertaan. Yhteensä luentoja viikossa on siis 12 ja puoli tuntia.
Fyysisesti ja henkisesti rasittavimpia ovat korean kielen alkeiden luennot. Korealaisten kirjainten toistelu on nyt vaihtunut korealaisten fraasien toisteluun. Asiaa tulee nopeaan tahtiin ja se, että luennoija enimmäkseen yrittää selittää asioita koreaksi, ei tee asioista ainakaan yhtään helpompaa. Lisäksi sali, jossa luentoja pidetään, on vaihtunut jo kolme kertaa.
Seuraava kurssi vaikeusasteikolla alaspäin tultaessa on eräs ohjelmistotuotannon kurssi, joka sisältää 912-sivuisen kurssikirjan. Kaikkia asioita kirjasta tuskin käsitellään, ja asiat ovat kuitenkin osakseen tuttuja. Kurssi sisältää myös ryhmäprojektin, jonka kanssa aikaa tulee vastaisuudessa kulumaan yhä enemmän. Kurssilla on korealainen luennoija, joka luennoi kyllä englanniksi, mutta luennot ovat lähinnä kalvosulkeisia, joilla luennoija lukee kalvot läpi ja välillä selittää tarkemmin jotain asioita. Muutoin luennot ovat kohtalaisen suoraviivaisia, ja jonkin verran omatoimista asioiden kertausta luentojen jälkeen tarvitaan.
Kursseista välimaastoon sijoittuu luovan insinööritaidon kurssi. Osa asioista on yleisellä tasolla samoja kuin ohjelmistotuotannon kurssilla, ja kurssi on tarkoitettu täällä 1. vuoden opiskelijoille. Kurssiin kuuluu ryhmätyö, jonka tavoitteena on suunnitella ja rakentaa laite, joka "valitsee" erilaisia palloja. Lyhyesti selitettynä laitteeseen asetetaan golf-, pingis-, tennis-, ja baseball-pallo, ja pallojen tulee omatoimisesti valikoitua laitteen läpi niille tarkoitettuihin säiliöihin. Luennoija puhuu englantia siten että sitä ymmärtää. Lisäksi olen ainut ei-korealainen kyseisellä kurssilla, mikä tuo oman vaikeusmomenttinsa ryhmätyöhön. Projektiryhmässämme yksi korealaisista puhuu englantia jotenkin ja muut huonosti. Toistaiseksi olemme pitäneet viikossa reilun tunnin tapaamisia projektia koskien, mutta projektitapaamisten määrä tulee luultavasti lisääntymään.
Toiseksi kevyin kurssi on Business Communications 2, joka käsittelee virallisten kirjeiden kirjoittamista. Sinällään kuulostaa hieman tylsältä, mutta kun ottaa huomioon kaikki asettelutekniset asiat ja kulttuurierot sekä sen, että luennoija on syntyperäinen britti, joka osaa pitää kiinnostavia luentoja, on kurssi kokonaisuutena vähintäänkin kiinnostava.
Kiinnostavin ja kevyin kurssi taitaa olla C-kielen kurssi, jolla yksinkertaisesti opetellaan C-kieltä tietokoneluokassa ja luennoilla ohjelmoidaan pieniä ohjelmia. Kurssiin kuuluu myös jonkinlainen ryhmäprojekti, josta ei tosin vielä ole ollut mitään mainintaa.
Puisevan tekstin lopuksi hieman valotusta siihen mitä suomalaista täällä ajatellaan:
Viikonloppuna tuli ilmi, että ainakin osalla korealaisista on uskomus, että suomalaiset eivät pese hampaita, vaan syövät xylitolia koko ajan. Alla youtubesta pari mainosvideota, joihin korealaisten käsitys suomalaisista perustuu:
Ensimmäinen viikko oli aikamoista säätöä kun kurssit vaihtoivat paikkaa (ja kieltä), ja kaikki oli uutta ja sekavaa. Vähitellen olen sopeutunut tänne; tiedän missä ja miten saa vaatteita pestyä, Puolalainen kämppis laittaa minut syömään jos en itse aina muista syödä, ja bussilla ja metrolla pääsee liikkumaan paikasta toiseen kätevästi kun on paikallinen joukkoliikennekortti taskussa.
Mutta se opiskelu. Kuten aiemmin mainittu, minulla on viisi kurssia, joista jokaisesta on viikossa 150 minuuttia luentoja, jaettuna kahteen luentokertaan. Yhteensä luentoja viikossa on siis 12 ja puoli tuntia.
Fyysisesti ja henkisesti rasittavimpia ovat korean kielen alkeiden luennot. Korealaisten kirjainten toistelu on nyt vaihtunut korealaisten fraasien toisteluun. Asiaa tulee nopeaan tahtiin ja se, että luennoija enimmäkseen yrittää selittää asioita koreaksi, ei tee asioista ainakaan yhtään helpompaa. Lisäksi sali, jossa luentoja pidetään, on vaihtunut jo kolme kertaa.
Seuraava kurssi vaikeusasteikolla alaspäin tultaessa on eräs ohjelmistotuotannon kurssi, joka sisältää 912-sivuisen kurssikirjan. Kaikkia asioita kirjasta tuskin käsitellään, ja asiat ovat kuitenkin osakseen tuttuja. Kurssi sisältää myös ryhmäprojektin, jonka kanssa aikaa tulee vastaisuudessa kulumaan yhä enemmän. Kurssilla on korealainen luennoija, joka luennoi kyllä englanniksi, mutta luennot ovat lähinnä kalvosulkeisia, joilla luennoija lukee kalvot läpi ja välillä selittää tarkemmin jotain asioita. Muutoin luennot ovat kohtalaisen suoraviivaisia, ja jonkin verran omatoimista asioiden kertausta luentojen jälkeen tarvitaan.
Kursseista välimaastoon sijoittuu luovan insinööritaidon kurssi. Osa asioista on yleisellä tasolla samoja kuin ohjelmistotuotannon kurssilla, ja kurssi on tarkoitettu täällä 1. vuoden opiskelijoille. Kurssiin kuuluu ryhmätyö, jonka tavoitteena on suunnitella ja rakentaa laite, joka "valitsee" erilaisia palloja. Lyhyesti selitettynä laitteeseen asetetaan golf-, pingis-, tennis-, ja baseball-pallo, ja pallojen tulee omatoimisesti valikoitua laitteen läpi niille tarkoitettuihin säiliöihin. Luennoija puhuu englantia siten että sitä ymmärtää. Lisäksi olen ainut ei-korealainen kyseisellä kurssilla, mikä tuo oman vaikeusmomenttinsa ryhmätyöhön. Projektiryhmässämme yksi korealaisista puhuu englantia jotenkin ja muut huonosti. Toistaiseksi olemme pitäneet viikossa reilun tunnin tapaamisia projektia koskien, mutta projektitapaamisten määrä tulee luultavasti lisääntymään.
Toiseksi kevyin kurssi on Business Communications 2, joka käsittelee virallisten kirjeiden kirjoittamista. Sinällään kuulostaa hieman tylsältä, mutta kun ottaa huomioon kaikki asettelutekniset asiat ja kulttuurierot sekä sen, että luennoija on syntyperäinen britti, joka osaa pitää kiinnostavia luentoja, on kurssi kokonaisuutena vähintäänkin kiinnostava.
Kiinnostavin ja kevyin kurssi taitaa olla C-kielen kurssi, jolla yksinkertaisesti opetellaan C-kieltä tietokoneluokassa ja luennoilla ohjelmoidaan pieniä ohjelmia. Kurssiin kuuluu myös jonkinlainen ryhmäprojekti, josta ei tosin vielä ole ollut mitään mainintaa.
Puisevan tekstin lopuksi hieman valotusta siihen mitä suomalaista täällä ajatellaan:
Viikonloppuna tuli ilmi, että ainakin osalla korealaisista on uskomus, että suomalaiset eivät pese hampaita, vaan syövät xylitolia koko ajan. Alla youtubesta pari mainosvideota, joihin korealaisten käsitys suomalaisista perustuu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti