Otsikonmukaisen kurssin luennot olivat tämän viikon viimeiset. Yhtäkkiä kun ajattelee kurssin sisältöä, niin nimestä ei saa mitään muuta irti kuin että se kuulostaa hienolta. Tietenkään kurssista ei ole täällä englanninkielistä kuvausta, joten ei auttanut muu kuin mennä kepillä tökkimään jäätä.
Kurssi on nähtävästi ensimmäisen vuoden kurssi, ja käsittelee teknisten sovellusten suunnittelua, pyöreästi ilmaistuna. Kurssiin sisältyy myös ideoiden kehittelyä, analysointia ja arviointia. Luennoija kertoi, että teemme kurssiin myös projektin, joka on samantapainen kuten esimerkiksi taannoinen Red Bullin järjestämä kilpailu, jossa piti pudotta kananmuna 15 metristä ilman että muna meni rikki. Odotan pelonsekaisin tuntein millainen projektityö eteeni mätkähtää.
Torstaina oli Annan poikaystävän, Yuikin syntymäpäivä. Kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä hyvin runsaan illallisen, johon sisältyi pöydässä grillattua lihaa, kasviksia, gimchiä, ja oikeastaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hinta oli vain 6000 wonia sierainparilta. Ravintolan jälkeen siirryimme yhteen kampusalueen puistoista nauttimaan paikallisia juomia. Sanomattakin on selvää, että meillä oli enimmäkseen erittäin mukavaa aikaa. Illan grande finale oli paikalllisessa karaokebaarissa, jossa lauloimme ja pidimme hauskaa aina pikkutunneille asti.
Perjantaipäivä lähti hieman tahmeasti käyntiin, mutta noin kahdentoista aikaan päivällä olin Kaisan ja Stefanin kanssa bussilinjan numero 7000 bussissa matkalla Souliin. Jäimmäe bussista pois Sadangin pysäkillä ja siirryimme maanalaiseen. Stefan ja Kaisa jäivät Yuongsanin pysäkillä ja minä menin Myeong-dongin asemalle asti, jossa Laura olikin minua vastassa. Onnellinen jälkeennäkeminen oli se, reilun viikon eron jälkeen.
Tapasin Lauran kolme kaveria ja kiertelimme jonkin aikaa Myeong-dongin lähialueen kaupoissa. Pikaiseen silmäilyyn perustuen hintataso oli jokseenkin sama kuin Suomessa. Kaupat olivat kyllä prameampia ja mm. Zaran kaupan ovella oli turvamiehiä jotka kohtieliaasti aina kumarsivat sisääntuleville ja ulosmeneville ihmisille. Aikamme kierreltyämme lähdimme maanalaisella eri suuntiin - Laura kavereineen Kyung Heen yliopistolle ja minä takaisin Suwoniin.
Takaisin Suwonissa AITC (Ajou International Travel Club), oli kutsunut kaikki vaihto-oppilaat pippaloihinsa kello puoli seitsemäksi. Klubi itsessään kuulosti hyvin kiinnostavalta, joten ennakkoluulottmasti lähdin kahden muun suomalaisen kanssa katsomaan mistä oli kyse. Poikkesimme ensiksi Future Worldiin, eli anniskeluravintolaan jossa olimme jo kahdesti olleet ennenkin kuluttamassa tekoseeprannahkaisia sohvia. Uudet korealaiset tuttavuudet eivät nyt ihan täydellistä englantia puhuneet, mutta avara mieli ja halu oppia uutta auttoivat huomattavasti kommunikoinnin kanssa. Illan mittaan vaihdoimme vielä ravintolaa, mutta sehän ei tahtia haitannut.
Kahden anniskeluravintolassa vietetyn illan tulos? Useita ulkomaalaisia uusia kiinostavia tuttavuuksia ja erittäin hienoja kokemuksia!
Kuvia tulee kunhan jaksan lisäillä. Huomenna on ohjelmassa luvattu ohjattu kiertoajelu Souliin - eli uusia kuvia paikan päältä on luvassa.
Kurssi on nähtävästi ensimmäisen vuoden kurssi, ja käsittelee teknisten sovellusten suunnittelua, pyöreästi ilmaistuna. Kurssiin sisältyy myös ideoiden kehittelyä, analysointia ja arviointia. Luennoija kertoi, että teemme kurssiin myös projektin, joka on samantapainen kuten esimerkiksi taannoinen Red Bullin järjestämä kilpailu, jossa piti pudotta kananmuna 15 metristä ilman että muna meni rikki. Odotan pelonsekaisin tuntein millainen projektityö eteeni mätkähtää.
Torstaina oli Annan poikaystävän, Yuikin syntymäpäivä. Kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä hyvin runsaan illallisen, johon sisältyi pöydässä grillattua lihaa, kasviksia, gimchiä, ja oikeastaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hinta oli vain 6000 wonia sierainparilta. Ravintolan jälkeen siirryimme yhteen kampusalueen puistoista nauttimaan paikallisia juomia. Sanomattakin on selvää, että meillä oli enimmäkseen erittäin mukavaa aikaa. Illan grande finale oli paikalllisessa karaokebaarissa, jossa lauloimme ja pidimme hauskaa aina pikkutunneille asti.
Perjantaipäivä lähti hieman tahmeasti käyntiin, mutta noin kahdentoista aikaan päivällä olin Kaisan ja Stefanin kanssa bussilinjan numero 7000 bussissa matkalla Souliin. Jäimmäe bussista pois Sadangin pysäkillä ja siirryimme maanalaiseen. Stefan ja Kaisa jäivät Yuongsanin pysäkillä ja minä menin Myeong-dongin asemalle asti, jossa Laura olikin minua vastassa. Onnellinen jälkeennäkeminen oli se, reilun viikon eron jälkeen.
Tapasin Lauran kolme kaveria ja kiertelimme jonkin aikaa Myeong-dongin lähialueen kaupoissa. Pikaiseen silmäilyyn perustuen hintataso oli jokseenkin sama kuin Suomessa. Kaupat olivat kyllä prameampia ja mm. Zaran kaupan ovella oli turvamiehiä jotka kohtieliaasti aina kumarsivat sisääntuleville ja ulosmeneville ihmisille. Aikamme kierreltyämme lähdimme maanalaisella eri suuntiin - Laura kavereineen Kyung Heen yliopistolle ja minä takaisin Suwoniin.
Takaisin Suwonissa AITC (Ajou International Travel Club), oli kutsunut kaikki vaihto-oppilaat pippaloihinsa kello puoli seitsemäksi. Klubi itsessään kuulosti hyvin kiinnostavalta, joten ennakkoluulottmasti lähdin kahden muun suomalaisen kanssa katsomaan mistä oli kyse. Poikkesimme ensiksi Future Worldiin, eli anniskeluravintolaan jossa olimme jo kahdesti olleet ennenkin kuluttamassa tekoseeprannahkaisia sohvia. Uudet korealaiset tuttavuudet eivät nyt ihan täydellistä englantia puhuneet, mutta avara mieli ja halu oppia uutta auttoivat huomattavasti kommunikoinnin kanssa. Illan mittaan vaihdoimme vielä ravintolaa, mutta sehän ei tahtia haitannut.
Kahden anniskeluravintolassa vietetyn illan tulos? Useita ulkomaalaisia uusia kiinostavia tuttavuuksia ja erittäin hienoja kokemuksia!
Kuvia tulee kunhan jaksan lisäillä. Huomenna on ohjelmassa luvattu ohjattu kiertoajelu Souliin - eli uusia kuvia paikan päältä on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti