Lauantai-aamulla lähti kolme bussilastillista Ajou Universityn vaihto-oppilaita kiertoajelulle Souliin. Kiertoajeluun sisältyi Korean kansallismuseo, COEX:in kauppakeskus - jota vastapäätä on viereinen paikallista arkkitehtuuria esittelevä kuva otettu - ja Gyeongbokgungin palatsi. Jäin kiertoajelulta Souliin ja suuntasin metrolla Kyunghee Universityyn, ja vuokrasin Lauran kanssa motellihuoneen yöksi.Sunnuntaina lähdin Lauran kavereiden kanssa uudestaan käymään Gyeongbokgungin palatsilla, tutustuimme siellä myös korean kansan kansallismuseoon. Kävimme myös Korean sotamuseossa ja N Seoul Towerilla. Päivän päätteeksi joimme Cassia - eli paikallista olutta - N Seoul Towerin juurella terassilla, josta avautui hulppeat näkymät Han-joen pohjoispuolisen Soulin yli.
Siinä parin päivän tapahtumat lyhyesti. Seuraavassa sama pidemmän kaavan mukaan.
Torstai-illalla olin muiden vaihtarien kanssa AITC-kerhon (Ajou International Travel Club) illanistujaisissa. Perjantaisin minulla ei ole luentoja, joten lähdimme aamulla - noh, kahdentoista jälkeen - edellämainitun kerhon pippaloista selvittyämme kahden muun vaihtarin kanssa kohti Soulia. Otimme koulun edestä punaisen, 7000-linjan bussin. Bussi toimitti meidät Sadangiin, josta menimme metron 4-linjalla Ichoniin, jossa vaihdoimme Jungangin linjalle, joka toimitti meidät Yongsanin asemalle.
Vaihtarit jäivät Yongsaniin ja jatkoivat matkaa jalan Yongsanin elektroniikkamarketille. Itse otin metron 1-linjan Seoul Stationille, jossa vaihdoin takaisin 4-linjalle ja menin Myeong-Dongin pysäkille, jossa Laura oli minua vastassa. Kiertelimme Myeong-Dongin alueen kauppoja pienessä porukassa, johon kuului minun ja Lauran lisäksi kaksi muuta suomalaista ja yksi ruotsalainen. Mitään erityisen mainittavia liikkeitä ei matkan varrelle kuitenkaan osunut. Vasemmalla katukuvaa Myeong-Dongin alueelta.
Päivän päätteeksi lähdin Myeong-Dongin asemalta ja jatkoin 4-linjaa Geumjeongiin asti, jossa vaihdoin 1-linjalle ja jatkoin Suwon Stationille, josta suoritin loppumatkan Ajou Universityyn bussilla ja kävellen.
Bussit ovat yleensä aika täynnä, ja toisin kuten esim. TKL:n busseissa, täällä ei busseissa ole mitään leditauluja, jotka kertoisivat pysäkeistä. Illalla täytyy vaan yrittää rakennusten valotaulujen perusteella seurata sijaintiaan jotta osaa jäädä oikealla pysäkillä pois.
Lauantaiaamu valkeni, ja vähän ennen yhdeksää vaihtarit olivat kerääntyneet Yulgok Hallin eteen, jossa meille jaettiin tyylikkään mustat Ajou-hupparit. Samalla sain selvitettyä myös senkin, että omalle ruholle sopivat paidat ovat kokoa väliltä 95-100.
Aasialaistyylinen (siis eurooppalaiseen makuun kohtalaisen hätäinen) kiertoajelu suoritettiin kolmella ilmastoidulla bussilla. Soulin liikenne oli kovin tukossa, joten aikaa ehti jonkin verran kulua ennen kuin ehdimme ensimmäiseen kohteeseen, joka oli Korean kansallismuseo. Paikka oli uudenkarhea ja mahdottoman suuri (kuva oikealla). Aikaa kierrellä museossa oli annettu aasialaistyylisen tehokkaat vajaat 2 tuntia.
Normaalivauhtia kierrellessä tuossa ajassa saa käytyä edes ensimmäistä kerrosta koko rakennuksen kolmesta kerroksesta, joten kyseisessä artefaktivarastossa täytyy ehdottomasti käydä myöhemmin uudelleen. Vasemmalla vielä kuva museon esineistöstä. En tiedä mikä monoliitti mahtaa olla kyseessä, mutta kiinalaisia koukeroita siihen on kaiverrettu. Ei vain ollut aikaa perehtyä tarkemmin kaikkeen siihen paljouteen mitä museossa oli.
Museosta siirryimme taas jumittamaan Soulin matelevaan trafiikkiin ja matkasimme Han-Joen toiselle rannalle COEX-keskukseen, ja sen kauppakeskukseen, joka on suurin laatuaan Soulissa. Oikealla on kuva COEX:in pilvenpiirtäjästä., Asem towerista. Koko kauppakeskus on maan alla, ja sillä on pinta-alaa 85000 m². Kauppakeskuksen läpikäyntiä varten annetut 2 tuntia eivät riittäneet alkuunkaan. Liikkeitä on laidasta laitaan, esimerkiksi Nintendon, Sonyn ja Olympuksen omat putiikit, anime-pehmoleluja ja figuureja kauppaava pieni kauppa, ja hyvin aasialaistyylinen arcade-halli.
COEX-keskuksesta siirryimme ruuhkaisen Soulin läpi Gyeongbokgungin palatsialueelle. Kyseisen palatsin läpikäyntiin annettiin myös vajaat 2 tuntia. 2 tuntia riittää, jos äkkiä haluaa kävellä palatsin läpi, mutta tutustuminen samalla alueella olevaan korean kansalliseen kansanmuseoon vaatii oman aikansa. Kaikessa kiireessä sain oikealla näkyvän kuvan yhdestä nätistä oviaukosta napattua.
Palatsi itsessään oli hyvin vaikuttava, mutta voisin veikata, että esimerkiksi Kiinan kielletty kaupunki on vielä vaikuttavampi. Palatsissa riittää kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia, joista esimerkkinä vasemmalla kuvassa näkyvät kattokoristeet. Tunnelmaa hieman järsi palatsin ympärillä käynnissä olleet rakennustyöt, joiden tarkoituksena on rakentaa uudelleen ja restauroida sotien ja japanin vallan aikana tuhoutuneita muureja ja portteja.
Päivän virallinen osuus päättyi palatsille, joten otin metron Gyeongbokgungin asemalta Hoegi stationille, jolta on 800 metrin kävelymatka Kyungheen yliopistolle. Aseman 1-uloskäynnin lähettyvillä huomio kiinnittyy paikallisesta tyylistä poikkeavaan kirkontorniin (kuva vasemmalla).
Minua jotenkin suuresti vaan oudoksuttaa se, että täällä on rakennettu yleensä korkeita, jotenkin vanhaa tyyliä edustavia kirkontorneja rakennusten katoille osoittamaan paikkaa, jossa kirkko ilmeisesti on. Täällä yritetään jotenkin rakentaa kirkot vanhempaa arkkitehtuuria edustavalla tyylillä, mutta siinä epäonnistutaan miellyttämään silmää. Sotien takia on ymmärrettävää että täällä harva rakennus on yli 50 vuotta vanha, mutta mietin vaan että miksi eivät nämä vain kehitä jotain omaa kirkkotyyliään - tai ehkä vanhantyylisten kirkontornien sijoittelu rakennusten katolle sitten on heidän tyylinsä.
Kyungheessä opiskelevan saksalaisen vaihtarin avulla löysimme myös erittäin hyvän hinta-laatu-suhteen motellin nimeltä "웰빙 Motel" (kuva oikealla), joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kyungheestä ja 400 metrin päässä Hoegi Stationin 2-uloskäynniltä. Voin erittäin lämpimästi suositella motellia kaikille jotka Kyungheen lähistöltä tarvitsevat yösijaa, joka asettaa vähemmän rajoituksia kuin kampuksen asuntolat. Toisaalta myös jotkin toiset motellit ehdottomasti edellyttävät että mies- ja naisasiakkaat nukkuvat eri kerroksissa - tai vähintään eri huoneissa.
Hintaa yhdelle viikonloppuyölle tuli 30000 wonia yhteensä, eli hieman vajaat 19 euroa. Viikolla hinta on kuulemma halvempi.
Sunnuntaiaamulla vähän yli kymmenen jälkeen tapasimme Lauran kaverit uudestaan Hoegi Stationin 1-uloskäynnillä. Lähdimme metrolla uudelleen Gyeongbokgungin palatsille. Ennen palatsikierrosta kävimme tosin syömässä lähistöllä sijaitsevassa 7-elevenissä kolmioleivistä ja nuudeleista koostuvaa aamiaista, kun juurikaan ketään ei perinteinen liha- ja riisipitoinen paikallinen aamiainen houkuttanut. Palatsin alueella pyörii pieniä näytöksiä pitkin päivää. Olimme paikalla todistamassa seremoniaa, joka kuvasi tapahtumaa, jossa keisari poistuu makuuhuoneestaan.
Kiertelimme palatsin läpi ja otimme pakollisen ryhmäposeerauskuvan portin edessä. Sunnuntai-keskipäivän kirkkaalta taivaalta porottanut auringonpaiste ajoi meidät melko pian korean kansalliseen kansanmuseoon, jossa oli näytillä - kuten arvata saattaa - kaikkea korean historiaan läheisesti liittyvää esinettä ja tilpehööriä. Vasemmalla olevassa kuvassa on miniatyyrein esitetty osa gimchin valmistukesta.
Museo oli hyvin kiinnostava, mutta ihan kokonaan emme sitä läpi jaksaneet käydä. Palatsiin pääsi 2400 wonilla (1,50 eurolla), ja sisäänpääsy kansanmuseoon oli ilmainen.
Siirryimme metrolla Gyeongbokgungin asemalta Samgakjin asemalle, jonka uloskäynneiltä 11 ja 12 on reilun 200 metrin kävelymatka korean sotamuseoon. Museon ulkopuolella on kohtalaisen vaikuttavat veistokset jonkinlaisen fallosmonumentin molemmin puolin. Oikealla yksityiskohta veistoksista.
Sotamuseo oli erittäin kiinnostava paikka, ja erityisesti Korean sodasta sai hyvän pikakatsauksen englanninkielisten videoesitysten, pienoismallien ja sotatantereelta tuotujen esineiden avulla. Pääsylipun hinta oli 3000 wonia (1,90 euroa). Museossa oli myös näyttelyitä koskien aiempia Korean maaperällä käytyjä sotia. Myös Civilizationistakin tutut Hwach'at olivat näytillä, kuten vasemmalla olevasta kuvasta voi todeta.
Nälkä alkoi painaa pientä turistipoppootamme, joten siirryimme Soul Stationille ruoan perässä. Soul Stationin vieressä on Lotte Mall, jonka uumenista löysimme Food Courtin, jossa sijaitsi länsimaalaiseen nälkään soveltuva pikaruokala, Lotteria. Kaikki olivat sen verran nälkäisiä että emme halunneet arvailla mitä Gimchiä meille tänään tarjottaisiin, joten tyydyimme korealaisiin hampurilaisiin.
Food Courtin ruokalistaa koristi vasemmalla näkynyt lisähuomautus. Onko Hervannan Jalopeno laajentanut reviiriään?
Seuraava etappi oli Suwon stationilta noin 1,3 kilometrin kävelymatkan päässä oleva kaapelirata-asema, jonka toinen pää on N Seoul Towerin juurella. Kahdensuuntainen köysirata-ajelu maksoi 7500 wonia (5,70 euroa).
N Seoul Towerin hissimaksu oli 7000 wonia (4,40 euroa), ja sitä vastaan sai tällä kertaa lievän savusumun osittain peittämän näkymän Soulin yli. Ylhäällä sai vähän käsitystä siitä, että Soul on oikeasti tosi iso kaupunki. Vasemmalla kuva itse tornista. Alla on kuva tornin näköalatasanteelta etelän suuntaan. Joen toisella rannalla, oikealla näkyvästä sillasta hieman vasemmalle näkyy savusumun keskeltä KLI 63 building, joka on tällä hetkellä Soulin 3. korkein tornitalo.
Päivän päätteeksi istahdimme terassille, joka oli köysirata-aseman päällä. Nautimme paikallista mallasjuomaa, Cass:ia, jota sai 5000 wonilla (3,10 eurolla) ison pullollisen. Hintaan sisältyi myös hulppea näköalan Han-Joen pohjoispuolisen Soulin yli (kuva alla)
Siinä parin päivän tapahtumat lyhyesti. Seuraavassa sama pidemmän kaavan mukaan.
Torstai-illalla olin muiden vaihtarien kanssa AITC-kerhon (Ajou International Travel Club) illanistujaisissa. Perjantaisin minulla ei ole luentoja, joten lähdimme aamulla - noh, kahdentoista jälkeen - edellämainitun kerhon pippaloista selvittyämme kahden muun vaihtarin kanssa kohti Soulia. Otimme koulun edestä punaisen, 7000-linjan bussin. Bussi toimitti meidät Sadangiin, josta menimme metron 4-linjalla Ichoniin, jossa vaihdoimme Jungangin linjalle, joka toimitti meidät Yongsanin asemalle.
Vaihtarit jäivät Yongsaniin ja jatkoivat matkaa jalan Yongsanin elektroniikkamarketille. Itse otin metron 1-linjan Seoul Stationille, jossa vaihdoin takaisin 4-linjalle ja menin Myeong-Dongin pysäkille, jossa Laura oli minua vastassa. Kiertelimme Myeong-Dongin alueen kauppoja pienessä porukassa, johon kuului minun ja Lauran lisäksi kaksi muuta suomalaista ja yksi ruotsalainen. Mitään erityisen mainittavia liikkeitä ei matkan varrelle kuitenkaan osunut. Vasemmalla katukuvaa Myeong-Dongin alueelta.Päivän päätteeksi lähdin Myeong-Dongin asemalta ja jatkoin 4-linjaa Geumjeongiin asti, jossa vaihdoin 1-linjalle ja jatkoin Suwon Stationille, josta suoritin loppumatkan Ajou Universityyn bussilla ja kävellen.
Bussit ovat yleensä aika täynnä, ja toisin kuten esim. TKL:n busseissa, täällä ei busseissa ole mitään leditauluja, jotka kertoisivat pysäkeistä. Illalla täytyy vaan yrittää rakennusten valotaulujen perusteella seurata sijaintiaan jotta osaa jäädä oikealla pysäkillä pois.
Lauantaiaamu valkeni, ja vähän ennen yhdeksää vaihtarit olivat kerääntyneet Yulgok Hallin eteen, jossa meille jaettiin tyylikkään mustat Ajou-hupparit. Samalla sain selvitettyä myös senkin, että omalle ruholle sopivat paidat ovat kokoa väliltä 95-100.
Aasialaistyylinen (siis eurooppalaiseen makuun kohtalaisen hätäinen) kiertoajelu suoritettiin kolmella ilmastoidulla bussilla. Soulin liikenne oli kovin tukossa, joten aikaa ehti jonkin verran kulua ennen kuin ehdimme ensimmäiseen kohteeseen, joka oli Korean kansallismuseo. Paikka oli uudenkarhea ja mahdottoman suuri (kuva oikealla). Aikaa kierrellä museossa oli annettu aasialaistyylisen tehokkaat vajaat 2 tuntia.
Normaalivauhtia kierrellessä tuossa ajassa saa käytyä edes ensimmäistä kerrosta koko rakennuksen kolmesta kerroksesta, joten kyseisessä artefaktivarastossa täytyy ehdottomasti käydä myöhemmin uudelleen. Vasemmalla vielä kuva museon esineistöstä. En tiedä mikä monoliitti mahtaa olla kyseessä, mutta kiinalaisia koukeroita siihen on kaiverrettu. Ei vain ollut aikaa perehtyä tarkemmin kaikkeen siihen paljouteen mitä museossa oli.
Museosta siirryimme taas jumittamaan Soulin matelevaan trafiikkiin ja matkasimme Han-Joen toiselle rannalle COEX-keskukseen, ja sen kauppakeskukseen, joka on suurin laatuaan Soulissa. Oikealla on kuva COEX:in pilvenpiirtäjästä., Asem towerista. Koko kauppakeskus on maan alla, ja sillä on pinta-alaa 85000 m². Kauppakeskuksen läpikäyntiä varten annetut 2 tuntia eivät riittäneet alkuunkaan. Liikkeitä on laidasta laitaan, esimerkiksi Nintendon, Sonyn ja Olympuksen omat putiikit, anime-pehmoleluja ja figuureja kauppaava pieni kauppa, ja hyvin aasialaistyylinen arcade-halli.
COEX-keskuksesta siirryimme ruuhkaisen Soulin läpi Gyeongbokgungin palatsialueelle. Kyseisen palatsin läpikäyntiin annettiin myös vajaat 2 tuntia. 2 tuntia riittää, jos äkkiä haluaa kävellä palatsin läpi, mutta tutustuminen samalla alueella olevaan korean kansalliseen kansanmuseoon vaatii oman aikansa. Kaikessa kiireessä sain oikealla näkyvän kuvan yhdestä nätistä oviaukosta napattua.
Palatsi itsessään oli hyvin vaikuttava, mutta voisin veikata, että esimerkiksi Kiinan kielletty kaupunki on vielä vaikuttavampi. Palatsissa riittää kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia, joista esimerkkinä vasemmalla kuvassa näkyvät kattokoristeet. Tunnelmaa hieman järsi palatsin ympärillä käynnissä olleet rakennustyöt, joiden tarkoituksena on rakentaa uudelleen ja restauroida sotien ja japanin vallan aikana tuhoutuneita muureja ja portteja.
Päivän virallinen osuus päättyi palatsille, joten otin metron Gyeongbokgungin asemalta Hoegi stationille, jolta on 800 metrin kävelymatka Kyungheen yliopistolle. Aseman 1-uloskäynnin lähettyvillä huomio kiinnittyy paikallisesta tyylistä poikkeavaan kirkontorniin (kuva vasemmalla).Minua jotenkin suuresti vaan oudoksuttaa se, että täällä on rakennettu yleensä korkeita, jotenkin vanhaa tyyliä edustavia kirkontorneja rakennusten katoille osoittamaan paikkaa, jossa kirkko ilmeisesti on. Täällä yritetään jotenkin rakentaa kirkot vanhempaa arkkitehtuuria edustavalla tyylillä, mutta siinä epäonnistutaan miellyttämään silmää. Sotien takia on ymmärrettävää että täällä harva rakennus on yli 50 vuotta vanha, mutta mietin vaan että miksi eivät nämä vain kehitä jotain omaa kirkkotyyliään - tai ehkä vanhantyylisten kirkontornien sijoittelu rakennusten katolle sitten on heidän tyylinsä.
Kyungheessä opiskelevan saksalaisen vaihtarin avulla löysimme myös erittäin hyvän hinta-laatu-suhteen motellin nimeltä "웰빙 Motel" (kuva oikealla), joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kyungheestä ja 400 metrin päässä Hoegi Stationin 2-uloskäynniltä. Voin erittäin lämpimästi suositella motellia kaikille jotka Kyungheen lähistöltä tarvitsevat yösijaa, joka asettaa vähemmän rajoituksia kuin kampuksen asuntolat. Toisaalta myös jotkin toiset motellit ehdottomasti edellyttävät että mies- ja naisasiakkaat nukkuvat eri kerroksissa - tai vähintään eri huoneissa.Hintaa yhdelle viikonloppuyölle tuli 30000 wonia yhteensä, eli hieman vajaat 19 euroa. Viikolla hinta on kuulemma halvempi.
Sunnuntaiaamulla vähän yli kymmenen jälkeen tapasimme Lauran kaverit uudestaan Hoegi Stationin 1-uloskäynnillä. Lähdimme metrolla uudelleen Gyeongbokgungin palatsille. Ennen palatsikierrosta kävimme tosin syömässä lähistöllä sijaitsevassa 7-elevenissä kolmioleivistä ja nuudeleista koostuvaa aamiaista, kun juurikaan ketään ei perinteinen liha- ja riisipitoinen paikallinen aamiainen houkuttanut. Palatsin alueella pyörii pieniä näytöksiä pitkin päivää. Olimme paikalla todistamassa seremoniaa, joka kuvasi tapahtumaa, jossa keisari poistuu makuuhuoneestaan.
Kiertelimme palatsin läpi ja otimme pakollisen ryhmäposeerauskuvan portin edessä. Sunnuntai-keskipäivän kirkkaalta taivaalta porottanut auringonpaiste ajoi meidät melko pian korean kansalliseen kansanmuseoon, jossa oli näytillä - kuten arvata saattaa - kaikkea korean historiaan läheisesti liittyvää esinettä ja tilpehööriä. Vasemmalla olevassa kuvassa on miniatyyrein esitetty osa gimchin valmistukesta.Museo oli hyvin kiinnostava, mutta ihan kokonaan emme sitä läpi jaksaneet käydä. Palatsiin pääsi 2400 wonilla (1,50 eurolla), ja sisäänpääsy kansanmuseoon oli ilmainen.
Siirryimme metrolla Gyeongbokgungin asemalta Samgakjin asemalle, jonka uloskäynneiltä 11 ja 12 on reilun 200 metrin kävelymatka korean sotamuseoon. Museon ulkopuolella on kohtalaisen vaikuttavat veistokset jonkinlaisen fallosmonumentin molemmin puolin. Oikealla yksityiskohta veistoksista.
Sotamuseo oli erittäin kiinnostava paikka, ja erityisesti Korean sodasta sai hyvän pikakatsauksen englanninkielisten videoesitysten, pienoismallien ja sotatantereelta tuotujen esineiden avulla. Pääsylipun hinta oli 3000 wonia (1,90 euroa). Museossa oli myös näyttelyitä koskien aiempia Korean maaperällä käytyjä sotia. Myös Civilizationistakin tutut Hwach'at olivat näytillä, kuten vasemmalla olevasta kuvasta voi todeta.
Nälkä alkoi painaa pientä turistipoppootamme, joten siirryimme Soul Stationille ruoan perässä. Soul Stationin vieressä on Lotte Mall, jonka uumenista löysimme Food Courtin, jossa sijaitsi länsimaalaiseen nälkään soveltuva pikaruokala, Lotteria. Kaikki olivat sen verran nälkäisiä että emme halunneet arvailla mitä Gimchiä meille tänään tarjottaisiin, joten tyydyimme korealaisiin hampurilaisiin.Food Courtin ruokalistaa koristi vasemmalla näkynyt lisähuomautus. Onko Hervannan Jalopeno laajentanut reviiriään?
Seuraava etappi oli Suwon stationilta noin 1,3 kilometrin kävelymatkan päässä oleva kaapelirata-asema, jonka toinen pää on N Seoul Towerin juurella. Kahdensuuntainen köysirata-ajelu maksoi 7500 wonia (5,70 euroa).
N Seoul Towerin hissimaksu oli 7000 wonia (4,40 euroa), ja sitä vastaan sai tällä kertaa lievän savusumun osittain peittämän näkymän Soulin yli. Ylhäällä sai vähän käsitystä siitä, että Soul on oikeasti tosi iso kaupunki. Vasemmalla kuva itse tornista. Alla on kuva tornin näköalatasanteelta etelän suuntaan. Joen toisella rannalla, oikealla näkyvästä sillasta hieman vasemmalle näkyy savusumun keskeltä KLI 63 building, joka on tällä hetkellä Soulin 3. korkein tornitalo.
Päivän päätteeksi istahdimme terassille, joka oli köysirata-aseman päällä. Nautimme paikallista mallasjuomaa, Cass:ia, jota sai 5000 wonilla (3,10 eurolla) ison pullollisen. Hintaan sisältyi myös hulppea näköalan Han-Joen pohjoispuolisen Soulin yli (kuva alla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti